Ensimmäinen koulupäivä on aina hieman jännittävä, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Kiinassa saa hyvin vähän tietoa kursseista (tai oikeastaan mistään), ellei kysele. Täällä Shenzhenissä ei ole samanlaista itsepalvelukulttuuria kuin Suomessa, vaan asiat hoidetaan kysymällä ja olemalla yhteydessä moniin eri tahoihin. Suomessa pidetään huoli siitä, että kaiken saa itse kaivettua, jos on kiinnostusta.
Tässäkin yhteydessä tuli sellainen eteen, että virallisessa lukujärjestyksessä (jonka saimme eilen) mainittua 综合楼-rakennusta ei löytynyt yliopiston jakamasta kartasta, ja Baidu Maps (Google Mapsin korvaaja täällä, koska Google on blokattu) näytti tuon nimisen rakennuksen sijaitsevan usean kilometrin päässä asuntolarakennuksestani. No, onneksi WeChat-ryhmässä joku kysyi, että missä luokka on, jolloin opettaja vastasi, että paikka on College of International Exchange, joka onneksi löytyi yliopiston kartasta. Jos kukaan ei olisi kysynyt, niin olisi ollut melkoinen etsiminen.
Astuessani luokkaan klo 8:30 jutteli opettaja oppilaiden (tai ainakin yhden intialaisen) kanssa konekiväärikiinaa. Aloin hieman empiä, että onkohan tämä paikka nyt oikea minulle, mutta purin hammasta ja istahdin alas.
Opettajalla oli ongelma, sillä luokan tietokone (jossa on vieläkin Windows XP) oli jäätynyt ja vain hiiren osoitin liikkui ruudulla. Menin apuun katsomaan, että mikä on vialla ja ratkaisin ongelman käynnistämällä koneen uudelleen. Seuraavana ongelmana oli kuitenkin se, että opettaja ei saanut videotiedostoja pelittämään, koska hän oli kopioinut tiedostot DVD:ltä (AUDIO_TS- ja VIDEO_TS-kansiot), eikä mediatoistin suostunut avaamaan noita outoja tiedostoja. Lainasin siis oman kirjani DVD:tä hänelle, jolloin pääsimme aloittamaan.
Tässä kohtaa pieneksi shokiksi huomasin, että opetus ei olekaan täällä englanniksi, vaan kiinaksi. Koto-Suomessa Wénlí-opettajamme opettaa joko suomeksi tai englanniksi, joten tässä oli pienoinen kulttuurishokki. Opettaja puhui myös melko nopeasti, minkä vuoksi sain kopin vain osasta.
Näiden kahden 口语-tuntien (puhekurssi) jälkeen oli vuorossa ymmärryskurssi (综合), jonka opettaja puhui kiinaa, mutta hitaammin ja ymmärrettävämmin. Kurssilla tutustutaan merkkien historiaan ja merkityksiin, ja tästä tulikin siksi lempikurssini. Näiden lisäksi on myös kuuntelukurssi (听力), jossa opiskellaan kuullun ymmärtämistä.
Opintopisteitä näistä ei ole annettu, mutta laskeskelin, että suhteutettuna Turun yliopiston kiinan kielen kursseihin pitäisi näistä ponnahtaa 20 opintopistettä tilille. Se riittää ihan hyvin.
Seuraava osa: 10.9.2017 – Ensimmäisen opiskeluviikon fiilikset
Seuraava osa: 10.9.2017 – Ensimmäisen opiskeluviikon fiilikset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti