Helmikuun päivitys

 

Kuva Tuomaansillalta tänä aamuna.

Aika rientää ja kiirettä pitää. Pääsin hädin tuskin muuttamaan takaisin, kun tyttöystäväni keksi hienon keinon muuttaa yhteen niin, että säästyisimme suurimmalta vaivalta ja yhdessäolo helpottuisi huomattavasti: vaihdamme hänen naapurinsa kanssa asuntoja. Onneksi en paluumuuttoa varten purkanut tavaroita juurikaan, vaan pystytin vain kolmen näytön sisältävän datausaseman pöydälleni. Tyhjästä kämpästä on helppo muuttaa, kun on vain huonekalut muutettavana.

Pari viikkoa sitten otin osaa kasvatustieteitä opiskelevan Taru Korhosen proseminaaritutkimukseen; olin siis haastateltavana. Kysymykset liittyivät perhetaustaani ja polkuuni amiksesta yliopistoon. Tykkäsin vastata kysymyksiin, vaikka saatoinkin poiketa keskustelussa sivuraiteille useampaan otteeseen. Tämä ei kuulemma Tarua haitannut kuitenkaan, mikä oli huojentavaa kuulla, heh!

Opiskelut sujuvat omalla painollaan. Nyt on menossa maisterivaiheeseen liittyvä, 8 h päivästä vievä syventävä harjoitustyö (10 op), syventävä luentokurssi Corrosion of Metals (5 op) Åbo Akademin puolella sekä kaksi kiinan kielen kurssia (Business Chinese ja Kiinan jatkokurssi IV, yhteensä 8 op), ja jotta mielenterveyden säilyttämiselle laitettaisiin vielä lisähaastetta, on kaksi kertaa viikossa klo 16-18 ollut Tähtitieteen historia -kurssia (5 op), jonka luennoitsija Aimo Sillanpää jää eläkkeelle näillä näppäimillä. Hänellä oli viimeinen luento viime keskiviikkona, jolloin annoimme hänelle kivikasvoihin hymynpilkkeen kohottavat, raikuvat aplodit.

Kesätyöt ovat selvät tälle vuodelle. Aloitan maaliskuun 19. päivä tekemään maanantaita Uudenkaupungin Yaralla, ja kokopäivätöihin siirryn huhtikuun lopulla. Se tietää pitkää ajoa (n. 80 km per suunta), mutta ostin juuri vähän kuluttavan ja mukavan diesel-Volkkarin. Viime vuonna kävin tuolla vuoden 1987 Nissan Sunnylla, joten tämä vuoden 1998 kaakki on huomattava parannus ajomukavuuteen.

Viimeinen lomani oli vuoden 2016 joulukuussa, joten nyt kun tämä jatkumo jatkuu ja ensi vuodesta eli graduvuodesta tulee melko kiireinen ja raskas, niin saan toivottavasti levättyä vähän tämän vuoden joulukuun lopussa. Se onkin ensimmäinen loma kahteen vuoteen.

Työhaastattelu

Tein lauantaina videohaastattelun Yaralle Uuteenkaupunkiin, missä oli kesälaborantin homma vapaana. En ole ennen tehnyt videohaastatteluja, mutta täytyy sanoa että tykkäsin kovasti. Siinä saa itse mietiskellä vastaustaan pienen tovin ja vastata rauhassa kysymyksiin.

Torstaina on sitten haastattelu paikan päällä. En olekaan vähään aikaan ollut haastattelussa, mutta eiköhän se hyvin mene. Katsotaan, josko tärppäisi. Paikka ainakin on sellainen, missä haluaisin työskennellä.

Työmatka-ajoa tulee n. 80 km per suunta päivässä, mikä on sama kuin Kemiralla ollessani, eli ei ongelmaa.

90 km:n työmatka per suunta - hyvät ja huonot puolet

Muistelen lämmöllä työmatkojani Kemira Chemicalsille, jossa työskentelin laboranttina vuonna 2010 - 2013. Asuin tuolloin Urjalassa, ja kun emme voineet perhesyistä muuttaa, kävin joka arkipäivä töissä Äetsässä, 75 km:n päässä. Mistä sitten otsikon 90 km? No, Äetsään johtava tie menee lyhintä reittiä Urjalasta Punkalaitumen kautta, mutta se on hirvittävän mutkainen, pomppuinen, huono ja ennen kaikkea peurainen tie. Talvella sen ajamisessa siis kestää todella kauan ja on melko vaarallinen, sillä peuroja väistäessä kutsuu ojanpohja nopeasti, niin kuin miltei joka viikko Urjalan Sanomista sai lukea. Kesällä tuota tietä on mukava ajaa, kun Punkalaitumen jälkeen aukeava Punkalaitumenjoen laakso siintää edessä. Peuroja on silloinkin joka puolella, mutta ne on paremmin huomattavissa kun on valoisaa.

Kesäreitti. Kilometrimäärä on väärä, koska otin vain jonkun kohdan aloitus- ja lopetuskohdaksi.

Talvella valitsin siis isomman tien, ja matkaa tuli joka päivä se 184 km yhteensä. Tälläkin tiellä oli peuroja ja jouduin muutamaan otteeseen tekemään hätäjarrutuksen peuran eteen, mutta se ei ollut mitään Punkalaitumelle johtavaan tiehen verrattuna, jossa lokakuussa 2010 tein peurojen vuoksi keskimäärin kolme hätäjarrutusta viikossa. Inhottavia otuksia, olen yhden kanssa kolaroinut joskus vähän sen jälkeen kun olin saanut ajokortin, ei siis työmatkalla.

Talvireitti. Kilometrimäärä on väärä, koska otin vain jonkun kohdan aloitus- ja lopetuskohdaksi.

Aikaa isolla tiellä meni suunnilleen 1½ h (kesällä 1 h 15 min), mikä on sinänsä ihan mukava matka-aika. Matka sisälsi yhdet liikennevalot, joten matkan taittamisessa ei ollut juuri lainkaan ulkoisia tekijöitä. Siinä on kodin ja työn välillä sellaista pelkästään itselleen tarkoitettua "lepoaikaa", varsinkin kun Humppilan ja Huittisten välillä on 44 km:n suora, jossa ajetaan joko 100 km/h tai 80 km/h. Käyttöautona toimi uskomattoman luotettava ja löpöpihi Volkswagen Jetta 1.6D vuodelta 1989.

Kun joka arkipäivä oli ns. vapaa-aikaa auton ratissa yhteensä se 3 h, ehti siinä kuuntelemaan soittimesta kaikenlaista. Koska Jetassani ei radiota ollut, opiskelin japania ja kiinaa USB-muistitikulle tallennettujen äänitiedostojen avulla. Kuuntelin myös joka aamu edellisen päivän Ylen Aamupalan, ja kerran viikossa Parasta ennen- ja DJ Orion -setit.

Pitkä työmatka on myös siitä hyvä, että on mahdollisimman kaukana töistä, ja tämä oma matkani oli siitä hyvä, että se oli 90-prosenttisesti pelkkää rakastamaani maaseutua. Tässä pari kuvaa kyseiseltä reitiltä.

Ensimmäinen kevätsade vuonna 2012.

Ukkosmyrskyä pakoon vuonna 2012.

Näkymä Kokemäenjoelle Huittisten Ripovuorelta.

Usvainen pelto Punkalaitumella.

Lopuksi, kun muutimme Toijalaan, tuli työmatkasta 110 km pitkä eli ajelin 2 viimeistä kuukautta 220 km töihin ja takaisin.

Matkanteon huonoina puolina mainittakoon se, että kotiin päästyäni olin hetken aikaa melko väsynyt ajomatkasta. Toisena on se, että auton hajoaminen on huomattavasti hankalampi juttu kuin kaupungissa, sillä julkisia ei välttämättä kulje lainkaan valitsemallasi reitillä.

Tiivistettynä hyvät ja huonot puolet:

+ omaa aikaa
+ työpaikka (eli työasiat) kaukana
+ upeaa maaseudun lumoa (aamu-usvaiset pellot, järvensivut ja laaksot)
+ veroprosentti pieni (maksimaalisen hyödyn vuoksi kannattaa olla myös pihi auto, kuten oma 4,0 l / 100 km kuluttava Jettani)
+ kieltenopiskelumahdollisuus ajaessa

- ajon jälkeinen väsymys
- auton rikkoutuminen huono juttu maaseudulla
- polttoainekulut, jos vähänkin enemmän kuluttava auto