Edellinen osa:
18.11.2017 – Aamuinen pyöräretki
Kolmen kiinan kielen kurssin lisäksi käyn tiistaisin pidettävää keskustelukurssia, jota pitää vanhempi professori, joka on hyvin ansioitunut ja paikallinen julkkis: hän kommentoi televisiossa usein yhteiskunnallisista asioista ja on hyvinkin tunnettu henkilö. Eräänä tiistaina hänen tuntinsa peruttiin, kun hänellä oli jälleen yksi kommentointitapaaminen. Mies on kaiken lisäksi yliopiston kansainvälisen laitoksen johtaja sekä kemisti, jolla on meriittiä kromatografian alalta.
Toisin kuin ensin olin ajatellut, ei kurssilla ole kovinkaan paljon porukkaa. Alussa paikalle tuli n. 7 henkilöä, mutta nyt meitä on enää kolme: minä, ranskalainen Loïc ja korealainen Yunkoo. Loïc on ollut Olkiluodon ydinvoimalassa töissä ja on kehunut Suomea paljon (mm. suomalaisten englannin osaaminen), kun olemme jutelleet, mikä on mukavaa. Harmi kun itse en ole käynyt Ranskassa, niin ei ole vastavuoroisesti muuta sanottavaa maasta kuin uutisista lukemiani juttuja.
Kurssi on hyvin mielenkiintoinen. Nyt kun meillä on enää tällainen ydinjoukko, niin meno on todella rentoa ja opettaja on kertonut paljon juttuja, jotka osuvat meidän ulkomaalaisten mielenkiinnon kohteisiin: laki, korruptio ja kiinalaisten tavat. Yksi tiistai oli erittäin kiinnostava, kun opettaja kertoi asiasta nimeltä itsemurhan markkina-arvo.
Pohjustetaanpa vähän. Shenzhenin yliopistossa tehdään vuosittain 1–3 itsemurhaa ja se tapahtuu aina hyppäämällä, onhan se helpoin tapa kun rakennusten katoille pääsee melko vaivattomasti ja ne ovat tarpeeksi korkeita. Itsemurhan syy on usein se, että tyttö- tai poikaystävä on jättänyt, opiskelut sujuvat huonosti tai rahat eivät enää riitä. Nämä tuntuvat melko kevyiltä syiltä, mutta näin kuulemma on.
Itsemurhan jälkeen tapahtuu jotain hyvin jännää. Ruumis on murskana kadulla, mutta sitä ei siirretä ollenkaan, vaan omaiset tulevat paikalle suojelemaan ruumista. Shenzhenissä tilanne on hieman paha, kun lämpötila on helposti 30 astetta, joten ruumis menee huonoon kuntoon melko nopeasti.
Vakiintunut tapa asian selvittämiseksi on sellainen, että omaiset menevät oppilaitoksen johtajan pakeille syyttämään laitosta (esim. opettajien antama huono kohtelu tai huono opetus) ja vaatimaan rahaa. Oppilaitoksen johtajalla on kolme vaihtoehtoa:
1. Antaa rahaa omaisille, jolloin asia on sovittu.
2. Mennä oikeuteen, jolloin asia pitkittyy ja ruumis mätänee kadulla pitkän aikaa.
3. Olla antamatta rahaa, jolloin johtaja saa tappouhkauksia.
Näistä vaihtoehdoista oppilaitokset ovat päätyneet ensimmäiseen vaihtoehtoon, sillä se on nopein sovittelutapa. Ja tämän vuoksi yliopistoilla onkin käytössään jonkinlainen tieto päivän markkinahinnasta itsemurhalle. Professori kertoi, että summa on jotain 5000 ja 9000 euron väliltä tällä hetkellä.
Jos kuolleen henkilön omaiset ovat rehellisiä ja sanovat, että henkilöllä oli mielenterveydellisiä ongelmia ja hän teki itse omat ratkaisunsa, niin tämä johtaa kuulemma siihen, että oppilaitos ei anna ollenkaan rahaa. Kiinalaiset ovat siis tietoisia tästä ja siksi syyttävät oppilaitosta, vaikka tietäisivätkin, että se ei ole laitoksen syy.
Tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun puimme kuuluisaa Xu Shoulanin ja Peng Yun tapausta. Lyhennettynä se menee seuraavasti.
Péng Yǔ (彭宇)
Vanha nainen (Xu Shoulan) kaatuu kadulla ja murtaa reisiluunsa astuttuaan ulos bussista. Paikalle tulee Peng Yu, joka auttaa naista ja saattaa hänet sairaalaan. Nainen on kiitollinen avusta ja kiittelee vuolaasti. Xu Shoulanin reisiluu joudutaan operoimaan ja hinnaksi muodostuu kaiken kaikkiaan 114 690 RMB:tä (n. 15 000 €)
Hieman myöhemmin Peng Yu saa kutsun käräjille. Vanha nainen syyttää häntä tönäisystä, josta on aiheutunut reisiluun murtuma. Oikeudessa Peng Yulla on todistaja, jonka mukaan hän tuli auttamaan naista tämän kaaduttua, mutta oikeus katsoo tämän valheelliseksi todistukseksi. Xu Shoulan torppaa myös kaikki Peng Yun sanomiset valheina ja sanoo: "Näin kun hän tönäisi minua!" Oikeuden mielipide on se, että kukaan ei jää auttamaan toista, jos ei ole tehnyt mitään väärää, eli Peng Yu syyllisyydentunnoissaan jäi auttamaan Xuta.
Peng Yu joutuu korvaamaan 10 päivän maksuajalla 40 % naisen sairaalakuluista eli 45 876 RMB:tä (reilu 6000 €).
Tapaus on hirvittävä. Myöhemmin kansa raivostui tästä epäoikeudenmukaisuudesta ja keräsi Peng Yulle huomattavan rahasumman. Lisäksi oikeus myönsi myöhemmin, että ratkaisu oli väärä. Tuomarin vira alennettiin.
Professori uumoili, että Xu Shoulanin ratkaisu lähteä käräjille on lähtöisin omaisten painostuksesta ja varmasti myös rahapulasta, onhan tuo sairaalalasku melkoinen.
Kiinassa on nyttemmin kuitenkin otettu käyttöön "hyvän samarialaisen laki", joka takaa jonkinlaiset oikeudet ja syyttömyysolettaman ventovieraan auttajalle, sillä järjestelmä on kestämätön, epäoikeudenmukainen, kylmä ja hullu. Mutta vaikka laki tulikin voimaan, ei se ole estänyt samanlaisia juttuja tapahtumasta: viimeinen auttajan saaama tuomio tuli 8.9.2017 Xuzhoussa.
Kerroimme Loïcin kanssa, että Euroopassa syytteen saa se, joka ei jää auttamaan. Mielestäni parempi niin päin kuin se, että kuolet kadulle, kun kukaan ei sinua uskalla auttaa oikeusprosessin pelossa. Kiinalainen mentaliteetti on siis tässä asiassa hyvin huolestuttava, sillä en voisi elää itseni kanssa, jos syyttäisin viatonta auttajaa omista toilailuistani.
Seuraava osa:
24.11.2017 – Puhekurssin välikoe luokan paras 
