Hieman riskaabelia kirjoitella tästä aprillipäivänä, mutta Opetus- ja kulttuuriministeriössä on käynnissä korkeakouluhaku-uudistuksen mietintäkierros, ja meidät eli Anatis ry kutsuttiin kyseiseen työryhmään, joka pidettiin eilen.
Tilaisuus lähti käyntiin tarvittavien tietojen antamisella, eli katsottiin, mikä määrä amiksia on hakenut yliopistoihin (v. 2014) ja ammattikorkeakouluihin, sitten siirryttiin kehittämishankkeiden esittelyyn, jossa puhui Metropolian projektipäällikkö. Hän kertasi, että tällä hetkellä amiksen todistuksia ei hyödynnetä juuri lainkaan, ja että nykyään heidät valitaan vain pääsykokeiden perusteella. Suunnitelmissa onkin tulevaisuudessa yhteispistevalinta, jossa arvotetaan toisaalta todistusta joiltain osin ja testataan pääsykokeella sitten jotain muuta osa-aluetta. Tämä on projekti, jossa ammattikorkeat työskentelevät yliopistojen kanssa yhteistyössä ja koittavat löytää parhaan mallin. Mitään päätöksiä ei vielä ole tehty, ja tätä varten eilen istuttiinkin tuolla.
Kiinnostavina tunnuslukuina tuli ilmi se, että v. 2014 yliopisto-opintoihin amistaustalla hakevia oli 13 %, ja sisään päässeitä oli 7 %.
Seuraavaksi oli Helsingin yliopiston puheenvuoro, jossa käytiin pääasiassa läpi sitä, mitä hakijalta vaaditaan Helsingin yliopistossa ja millaista yliopistossa opiskelu on: englannin ja ruotsin kielen taitoa, matemaattisia ja äidinkielellisiä taitoja yms. Sen jälkeen puhuja kertoi, että ammattikoulutodistusten perusteella hakeminen tulee olemaan erittäin haastavaa, sillä todistuksia on kymmeniä erilaisia jo nyt, puhumattakaan siitä, miten eri vuosien todistukset sitten vaihtelevat. Miten ne pisteytetään niin, että arvosanat ovat vertailukelpoisia muiden tutkintotodistusten kanssa, ja myös niin, että ylioppilaat eivät joudu huonompaan asemaan? Toisaalta jonkinlainen ratkaisu pitää löytää ja pääsykokeiden tilalle keksiä jotain, sillä tämä järjestelmä on todella kallis. Tämän vuoksi kyseessä on ennennäkemättömän sekainen soppa.
Tämän puheenvuoron jälkeen tuli ammatillisen koulutuksen reformin esittely, ja sitten syötiin lounasta ja siirryttiinkin työpajoihin, missä oli pienempi porukka. Aiheina olivat:
1. Ammatillisen koulutuksen tutkintotodistusten hyödyntäminen korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa (arviointiasteikko, eri vuosina suoritetut tutkinnot, arvosanojen pisteytys ym.)
2. Erilaiset tavat osoittaa korkeakouluopinnoissa tarvittavaa osaamista (valintakokeet, soveltuvuuden testaaminen, alakohtaisen tai geneerisen osaamisen testaaminen)
3. Toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen välinen yhteistyö ja vaihtoehtoiset valintatavat (esim. avoin yms.)
4. Opiskelijavalinta 2030: kuinka korkeakoulujen opiskelijat tulisi valita tulevaisuudessa?
Itse kuuluin kakkosryhmään. Esittelykierroksen jälkeen tämä porukka oli hyvin kiinnostunut Anatis ry:stä ja olivat hyvillään siitä, että ryhmässä on ihminen, jolla on oikeaa substanssiosaamista tästä aiheesta, jota käsitellään parhaillaan. Keskustelu pyöri siinä, että kun kustannuksia täytyy saada alas, niin pitää olla jonkinlaisia vaihtoehtoisia tapoja valita opiskelijoita. Itse toin esille sen, että pääsykokeet ovat varsin hyvä mittari mittaamaan henkilön kelpoisuutta akateemiseen maailmaan. Heitin radikaalin ehdotuksen, että nyt kun kustannukset pitää saada alas, niin tehokkaaksi järjestelmän saisi, jos esim. luonnontieteellisillä pääsykokeet automatisoitaisiin (= kokeet netissä), jolloin ohjelma tarkistaisi oikeat vastaukset. Näin on esim. esikarsinnassa sosionomitutkinnon hakuprosesseissa, ellei muitakin.
Pääsykoesysteemiä kurmootettiin siltä osin, että asiaan liittyy myös valituskierrosaspekti, joka on erityisen kallis ja aikaa vievä, varsinkin niillä aloilla, joissa henkilö on panostanut huomattavasti rahallisesti pääsykoetta varten (lääkiksen valmennuskursseillahan valitussysteemi on todella helppo, sillä opettaja tekee sen pyynnöstä maksutta).
Työryhmän jäsenet olivat melko yksimielisiä siitä, että pääsykoe todella on paras tapa selvittää henkilön kelpoisuuden opintoihin. Työryhmä pyysi oikein puheenvuoroa, että minkälaisena itse olen kokenut tämän prosessin, ja sanoin että pääsykoe on mielestäni hyvä indikaattori siitä, mikä yliopistossa opetetun tiedon taso tulee olemaan, ja että mikä ratkaisu tulevaisuuden hakuprosessiin ikinä tuleekin, niin se ei saa pettää hakijaa.
Vaihtoehtoisia hakuprosesseja mainittiin muutama: "kurkistuskurssi" eli ilmeisesti ammattikoulun aikana tarjottava yliopistokurssi, jonka läpäisemällä saisi oikeuden opiskella yliopistossa, ja tämä kurssi voitaisiin myös hyväksilukea sitten yliopistossa.
Todistushakemisesta todettiin sen kymmenien erilaisten todistusten keskinäisen suhteuttamisen lisäksi se sudenkuoppa, että huonoilla todistuksilla ihmiselle muodostuisi lasikatto, jos pääsykokeita ei olisi.
Seuraava liittyy pääosin ammattikorkeaan, mutta ryhmässä tuotiin esille myös se, että jos pääsykokeet päätetään kuitenkin pitää, niin prosessia pitänee parannella niiltä osin, että jos esim. lähihoitajaksi valmistunut hakee sairaanhoitajaksi, niin häneltä ei kannata testata potilaan kohtaamiseen liittyviä valmiuksia, sillä ne lienevät selviö.
Työryhmän henki oli todella kollegiaalinen ja tunsin, että kaikkien mielipiteitä kuunneltiin, pidettiin hyvinä ja tasavertaisina. Totesin lopuksi, että minulla suurin huoli on siitä, että uudistuksessa on jotain sellaista, joka heikentää amisten hakemista yliopistoon. Porukka tuntui olevan yhtä mieltä siitä, että hakumotivaatio ei saa heikentyä. Lopussa käsitellyistä asioista tehtiin dia:
Mitä tavoitellaan?
Selkeyttä, hakijaystävällisyyttä, tasa-arvoa, ennakoitavuutta
Mikä estää muutosta?
Soveltuvuuden arviointitarve
Yliopisto vs ammattikoulu -vastakkainasettelu
Ammatillisen koulutuksen erityispiirteet pitää säilyä − ei muokata ammattikouluista puolilukiota
Mitä pitäisi muuttaa, jotta tavoitteeseen päästään?
Valtakunnallista yhteistyötä ja sitoutumista
Konkreettiset ehdotukset?
Aineistokokeet, joissa testataan alan tarvitsemia ajattelutaitoja (kallis)
Kaksi pääväylää (todistukset ja osaamisen näyttö)
Soveltuvuuden arvioinnin tarveharkinta (vrt alalla siirtyminen) eri aloilla
Kiintiöiden käyttö (ammattikoululaiset ja lukiolaiset)
Kiintiöt eivät saaneet kannatusta, sillä nytkin on kuulemma kiintiöitä riittämiin eri aloilla.
Tämän jälkeen mentiin takaisin suureen saliin, jossa jokainen ryhmä esitteli esiin tulleet asiansa:
Ryhmä 1: Ammatillisen koulutuksen tutkintotodistusten hyödyntäminen korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa (arviointiasteikko, eri vuosina suoritetut tutkinnot, arvosanojen pisteytys ym.)
- yleinen jatko-opintokelpoisuus tulee säilyttää
- kiintiöissä ongelmana tasa-arvo
- muutoksen estäjänä toimii rahoitusargumentti
- todistuksia ei saada sähköisesti (on tosin muuttumassa nyt, kun Ylioppilasrekisterin ammattikouluvastine, KOSKI-järjestelmä, tulee)
- onko ammattikoulujen arvioinnissa laatueroja?
- koulutusasteiden yhteistyön tiivistäminen tärkeää
- opettajien legitimiteetti säilytettävä: opettajalla viimeinen sana arvosanassa
- konkreettiset ehdotukset: OKM muuttaa amiksen arvioinnin 1−5 (tapahtunee)
- korkeakoulut: hakukohteiden määrän vähentäminen?
Ryhmä 3: Toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen välinen yhteistyö ja vaihtoehtoiset valintatavat (esim. avoin yms.)
Toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen välinen yhteistyö ja vaihtoehtoiset valintatavat
- opiskelijat suorittavat opintoja avoimessa korkeakoulutuksessa "omaehtoisesti" tai korkeakoulut tekevät yhteistyötä paikallisten toisen asteen oppilaitosten kanssa ja rakentavat korkeakouluihin johtavia polkuja
- ammatillisen koulutuksen opiskelija voi suorittaa korkeakouluopintoja tai niihin valmentavia opintoja koulutuksen aikana
- opintoja sisällytetään toisen asteen tutkintoon
- korkeakoulu hyödyntää suoritettuja opintoja opiskelijavalinnassa sekä hyväksilukee suoritettuja opintoja tutkintoon
Ryhmä 4: Opiskelijavalinta 2030: kuinka korkeakoulujen opiskelijat tulisi valita tulevaisuudessa?
- ehdotus: otetaan kaikki sisään, mutta ongelmana esim. kemialla labratilat ja muutenkin luokkien ja luentosalien riittäminen. Ja mitä tapahtuu porukalle, joka putoaa? Mittaako alkukarsinnoista pääseminen todella motivaatiota; tippuuko porukka sitten myöhemmillä vuosiluokilla?
- kysymys: miten nykyinen pääsykoemalli testaa menestymistä opinnoissa?
- opiskelija voisi rakentaa jonkinlaisen oman tutkintonsa valikoidessaan kursseja sieltä täältä
- pitäisikö lukion/amiksen loppuvaiheessa tehdä jonkinlaista suuntautumista yo:hon?
- opiskelijavalinta 2030: rakenteet pitää miettiä uudelleen ja miettiä myös, mitä työelämä edellyttää
Nyt ydintyöryhmä jatkaa asian käsittelyä, josta se etenee sitten ylempiin portaisiin.
