Vaihdossa: liikuntamahdollisuudet Shenzhenin yliopistossa

Edellinen osa: 21.9.2017 – VPN hankittu

Aloin käymään parin kaverin kanssa nyt täällä Shenzhenissä salilla. Yliopiston kuntosali on aivan jäätävän kokoinen, eikä paikka ole kiinalaisten paljoudesta huolimatta lainkaan piukassa edes ruuhka-aikana. Kerta maksaa n. 80 senttiä ja sali on n. 500 metrin päässä asuntolalta. Tässä saa myös "alkulämmöt" kävellessä salille, kun tuo 30 asteen ulkolämpötila takaa suhteellisen märän selän :D

Pois kävellessä voi valita joko kadun tai mäkimaaston läpi kulkevan sademetsäreitin. Mieluummin kävelee metsän läpi kuin tylsää kadunvartta pitkin.

Alla oleva ensimmäinen kuva on laitepuolelta, ja toinen joku "pieni" liikuntasali. Vapaiden painojen puoli löytyy myös (ja yläkerrasta silmänkantamattomiin ulottuva juoksumattofarmi), mutta siitä ei ole kuvaa. Tuolta löytyy myös massiivinen lento- ja koripalloareena, pingissali sekä useita uima-altaita, katsotaan josko niistä saisi kuvaa jossain vaiheessa.

Liikuntamahdollisuudet ovat siis näennäisesti hyvät, mutta aukioloajat sijoittuvat tympeästi ilta-aikaan, koska päivisin näissä on menossa oppitunnit.

Seuraava osa: 1.10.2017 – Opiskelijaviisumi, vihdoinkin!

Vaihdossa: VPN hankittu

Edellinen osa: 18.9.2017 – Aluehälytyssireeni alkoi soimaan

Turun yliopiston jokaisella opiskelijalla on oma VPN-käyttäjätunnus Ciscon ylläpitämään ohjelmaan, jonka avulla voi esim. kotona selailla tieteellisiä julkaisuja ilmaiseksi, kuten yliopiston verkossakin. Kokemukseni ohjelmasta ovat hyviä, joten päätin olla ostamatta muuta VPN:ää tänne tullessani.

Nyt kuitenkin päätin ostaa F-Securen Freedome-VPN-ohjelman, sillä Ciscossa on huonot puolensa: yhteys on todella hidas sen kautta (täällä asuntolalla on 8-megainen netti), eikä esim. YouTubea voi lainkaan katsoa sillä. Lisäksi ohjelmaan täytyy aina syöttää yliopiston tunnukset, kun avaa nettiyhteyden asuntolalla. Monen monta kertaa päivässä siis.

Freedome toimii kuin rasvattu, ja yhteyden saa päälle pelkällä napin painalluksella. Yhteys on nopea ja YouTubea voi nyt katsoa ilman ankeata odottelua. Hinta oli 39,90 €; 1 vuosi; 5 laitetta. Ei siis mikään paha investointi.

Nyt kuuntelen Interstellar-elokuvan soundtrackia tyytyväisenä.

EDIT: Parin viikon päästä tästä päivityksestä ohjelma lopetti toimintansa ja siirryin ExpressVPN:n käyttäjäksi. Sain F-Securelta rahat takaisin, sillä tuotteessa on 1 kk:n tyytyväisyystakuu.

Seuraava osa: 23.9.2017 – Liikuntamahdollisuudet Shenzhenin yliopistossa

Vaihdossa: aluehälytyssireeni alkoi soimaan

Edellinen osa: 18.9.2017 – Käynti hyvin tiukassa viisumikeskuksessa

Aluehälytyssireeni pärähti soimaan eilen tuntien aikana. Koska kukaan ei näyttänyt olevan moksiskaan, niin ehkä se Pohjois-Korea ei vielä hyökkääkään tänne, ajattelin. Kiinnosti silti tietää, että mistä moinen. Löysinkin kotiin päästyäni joitain vanhoja uutisia, joissa kerrottiin, että Shenzhenin alueella sireenejä testataan syyskuun 18. päivä joka vuosi. Joskus päivä on vaihdellut, mutta syyskuulle se on kuitenkin aina osunut. Testi kestää vartin, alkaen klo 11:00.

Seuraava osa: 21.9.2017 – VPN hankittu

Vaihdossa: käynti hyvin tiukassa viisumikeskuksessa

Edellinen osa: 18.9.2017 – Muutama kuva eilispäivältä

深圳市公安局综合办证服务中心

Shēnzhèn shì gōng'ān jú zōnghé bànzhèng fúwù zhōngxīn

Shenzhen City Public Security Bureau comprehensive accreditation service center

Kiinan sisäisen viisumin hakeminen on ollut pitkä ja kivinen tie. Siihen on nyt tähän mennessä kuulunut juoksentelua poliisilaitoksella, valokuvaamossa, erinäisissä toimistoissa, terveyskeskuksessa ja nyt vielä viimeisenä etappina Public Security Bureau, joka päättää viisumista.

PSB on hyvin tarkka instituutio. Papereiden täytyy olla tasan tarkkaan laitettu siihen järjestykseen kuin he haluavat. Lisäksi paikka on autoritäärisyydessään melkein jopa pelottava, sillä yliopiston viisumivastaava kertoi tänään bussissa mennessämme PSB:hen, että paikassa täytyy sitten olla hiljaa. Viime vuonna kahdeksalta opiskelijalta oli evätty viisumi, koska he puhuivat liian kovaan ääneen virastossa ja virkailijan piti tulla sanomaan heille asiasta.

No, mitään tällaista ei käynyt tuolla, mutta sekoilua jonkin verran. Menin viisumivastaavan viitoittamana tiskille, annoin paperit ja tämän jälkeen virkailija sanoi, että "go to the last counter". Menin viimeiselle tiskille, jossa jo toinen virkailijanainen viittoikin minulle. Ojensin hänelle paperit ja hän kertoi, että nyt ei olekaan minun vuoro ja viittoi minua pois papereineni. Menin sitten seisoskelemaan toiseen jonoon, joka onneksi olikin oikea. Mutta ei todellakaan the last counter.

Palvelutiskit ovat tuolla toisessa päässä.

Olen huomannut, että erona Suomeen on täällä sellainen meininki, että yksi ihminen tekee vain yhtä asiaa eikä yhtään enempää. Yksi saattaa kirjata papereita, toinen kopioida (kyllä, täällä on kopiokoneen vieressä istuvia ihmisiä, joille maksetaan 1 yuan kopioinnista), kolmas haastatella ja neljäs laittaa leiman papereihin. Suomessa olen tottunut siihen, että kaikki hoituu yhden ihmisen kanssa eikä tule outoja tilanteita, joissa pitää etsiä oikea tiski.

No, nyt ollaan melkein maalissa, sillä sain PSB:stä kuitin, jossa kerrottiin, että viisumin voi hakea 27.9. Sitten matkustaminen esim. Hongkongiin ei aiheuta mitään ongelmia, vaan viisumilla voi vain tulla ja mennä, miten huvittaa.

Seuraava osa: 18.9.2017 – Aluehälytyssireeni alkoi soimaan

Vaihdossa: muutama kuva eilispäivältä

Edellinen osa: 17.9.2017 – Rottia, torakoita, gekkoliskoja, lepakoita...

Seuraava osa: 18.9.2017 – Käynti hyvin tiukassa viisumikeskuksessa

Vaihdossa: rottia, torakoita, gekkoliskoja, lepakoita...

Edellinen osa: 16.9.2017 – Rahan tallettaminen kiinalaiselle pankkitilille

Paikan villieläintenbongaussaldo alkaa olla aika mukava jo. Rotat, gekot ja torakat on nähty, ja lisäksi tuossa viereisessä lammessa on valtavia karppeja ja punakorvakilpikonnia uiskentelemassa. Taivaalle holahtaa aina iltaisin satamäärin lepakoita lepattelemaan, ja kirjaston viereisessä metsässä on varoitus joistain käärmeistä.

Tykkään. Vielä kun törmäisi tarantuloihin tai skorpioneihin.

Seuraava osa: 18.9.2017 – Muutama kuva eilispäivältä

Vaihdossa: rahan tallettaminen kiinalaiselle pankkitilille

Edellinen osa: 16.9.2017 – Torakoita vessassa

Avasin taannoin tilin China Everbright (中国光大银行) -nimiseen pankkiin, jonne talletin aluksi 500 yuania. Nuo rahat tulivat käytetyksi jo melko nopeasti ja aikeissani oli käydä laittamassa lisää rahaa tilille pankissa. Sain kuitenkin tietää onnekseni, että tiskillä kuumottelun ja rallikiinan puhumisen sijaan homman voi hoitaa erittäin kätevästi automaatin avulla. Suomessa Otto. ei anna laittaa lisää rahaa koneeseen, mutta täällä onneksi pystyy, ja homma on vielä kaiken kukkuraksi helppoa kuin heinänteko.

China Everbrightin automaateissa on lisäksi äärimmäisenä helpotuksena mahdollisuus muuttaa valikon kieli englantiin kiinan sijasta. Eli aluksi valitaan Deposit money -> syötetään pankkikortin numero -> painetaan Agree-nappia muutamien rahanpesuvaroitusten ja muiden ilmoitusten kohdalla -> automaatti pyytää laittamaan rahat sisälle -> lokero aukeaa. Huomasin, että setelit kannattaa laittaa niin, että puhemies Maon naama katsoo ylöspäin; muuten kone ei välttämättä tunnista seteliä.

Tämän jälkeen painetaan muutamat kerrat enteriä, jolloin puhelimeesi tulee ilmoitus talletuksesta. Saat automaatista myös kuitin, josta voit katsoa tapahtuman tunnistetiedot.

Näin helppoa se on. Kun en ole vielä keksinyt, että miten suomalaiselta tililtä siirretään kiinalaiselle pankkitilille rahaa, niin tämä käy vallan mainiosti. Rahaa saa nostettua suomalaisilla debit-korteilla vallan hyvällä kurssilla, joten suoraviivainen rahansiirtotapa kiinalaiselle pankkitilille on nostaa seinästä seteleitä ja tallettaa setelit automaatilla kiinalaiselle pankkitilille.

Seuraava osa: 17.9.2017 – Rottia, torakoita, gekkoliskoja, lepakoita...

Vaihdossa: torakoita vessassa

Edellinen osa: 14.9.2017 – Terveystestin tulokset

Huomasin viime viikolla vessaan mennessäni, että vessanpöntön ja seinän välissä (rako on n. sentin luokkaa) oli näkyvissä pienet piikikkäät jalat, jotka kuuluivat jollekin hyönteiselle. Ainut looginen vaihtoehto olikin torakka, koska niitä tapaa näillä leveyspiireillä melko paljon.

Tässä muutaman viime päivän aikana panin merkille, että perheeseen kuuluu muitakin kuin tuo yksi, jonka näin vilaukselta. Vessanpöntön takana on siis jonkinlainen koti noilla asukeilla.

Tänään oli kuitenkin päivä, jolloin näin yhden noista hyvin läheltä, sillä se vipelsi lattialla ja törmäsi jalkaani, josta se kiipeili seinälle. Otin muovikipon käteeni ja aloin jahtaamaan tuota oliota ja tajusin tuossa taistelun tuoksinassa, miten nopeita nuo oikeasti ovatkaan: Wikipedian mukaan tämä laji eli sokeritorakka tai amerikantorakka (Periplaneta americana) voi juosta jopa 5,4 km/h, mikä ihmisen kokoon suhteutettuna tarkoittaisi n. 330 km/h.

Sain kaverin muovipurkkiin, ja muutaman WhatsApp-ryhmien kavereiden kesken nimesimme sen ehdotusten Tapa se ja Matti perusteella Tapasen Matiksi!

Mitä Matille oikein keksisikään... En tykkää, että hän menee järsimään syötäviäni yöllä tai kokeilemaan ihmislihan makua, joten ehkä Matin voisi viedä kauas viidakkoon.

Seuraava osa: 16.9.2017 – Rahan tallettaminen kiinalaiselle pankkitilille

Vaihdossa: terveystestin tulokset

Edellinen osa: 14.9.2017 – Kalligrafiakurssin epäselvyyksiä

Eilen oli jännittävä tilanne, kun haimme kavereiden kanssa terveystarkastuksen tulokset. HIV:tä tai muutakaan vakavaa ei löytynyt, mutta EKG:llä oli löytynyt sinustakykardia:

Toisaalta varsin usein tykytys ei ole rytmihäiriön aiheuttama, vaan kyse on normaalista rytmistä, jonka syketaajuus on vain tavallista korkeampi (sinustakykardia). Näin tapahtuu esimerkiksi sen seurauksena, että potilas tuntee pelkoa, kipua tai muuten huonoa oloa. Syke voi olla nopea myös, jos potilaalla on kuumetta, nestehukka tai hän on henkisesti ahdistunut. Näissä tilanteissa syke on tavallisesti noin 90–100 kertaa minuutissa, mutta hitaampi kuin varsinaisen rytmihäiriön aikana.

No, olihan minulla sykkeeksi merkattu 113 tuohon paperiin, joten ei ihme. En tosin mielestäni tuntenut sykkeen olevan noin korkea tuolla, mutta mistäs näitä tietää.

Toinen juttu oli ultraäänellä löydetty mild fatty liver eli orastava rasvamaksa! No, onhan tässä kertynyt jonkin verran painoa, joten en ihmettele. Ehkäpä elintavat voisivat olla hieman paremmat, joten ihan oikeutettu tuomio tämä oli.

Näiden papereiden hakemisen jälkeen oli vuorossa opiskeluviisumin kolmannen tehtävän (mission C) suorittaminen, eli rennon Joey-nimisen viisumivastaavan luona käyminen. Laitoimme kaikki paperit pyydettyyn järjestykseen huolellisesti täytettynä, jolloin Joey tarkasti paperimme n. 2 minuutissa. Muilla opiskelijoilla prosessiin meni valehtelematta n. puoli tuntia per henkilö, ilmeisesti kun he eivät viitsineet lukea ohjeita ollenkaan. Joey kiittikin vuolaasti meitä, koska säästimme häneltä rutkasti aikaa.

En ymmärrä, miten vaikeaa joillekin on seurata hyvin laadittuja ohjeita. Monet menivät Joeyn toimistoon sekaisen paperipinkan kanssa, jolloin Joey joutui manuaalisesti tekemään pinkan opiskelijan kanssa ja varmaan vielä täyttämäänkin osan lapuista opiskelijan kanssa. Mutta olen huomannut, että osa porukasta on aivan pihalla kaikesta ja he kysyvät WeChat-ryhmissä yhdestä asiasta monen monta kertaa.

Seuraava osa: 16.9.2017 – Torakoita vessassa

Vaihdossa: kalligrafiakurssin epäselvyyksiä

Edellinen osa: 10.9.2017 – Ensimmäisen opiskeluviikon fiilikset

Tämän viikon maanantaina tuli itselläni eteen ensimmäinen ongelma kurssien kanssa. Seinäjokisilla kavereillani on ollut melkoista kamppailua saada tietää omien kurssiensa aikatauluja, ja olenkin joutunut häiritsemään vaihtokoordinaattoria useaan otteeseen tämän vuoksi. Täällä ei nimittäin ole mitään yleistä lukujärjestysjuttua, vaan asioita pitää kysellä eri tahoilta, kuten tässäkin tapauksessa.

Itselleni kävi niin, että kun valinnaisaineista tuli lukujärjestys seinälle, niin siellä luki, että kalligrafiakurssi alkaa maanantaina klo 14:30. Luin myös kurssivalikoimasta, että kurssin aikataulu on 5. ja 6. oppitunti, jotka tuutoreiden antaman oppituntitaulukon mukaan sijoittuivat tosiaan niin, että 5. oppitunti alkaa klo 14:30.

No, kävelin maanantaina sitten innoissani kalligrafiakurssille tuohon kellonaikaan vain huomatakseni, että opettaja oli pakkaamassa laukkujaan ja lähtemässä. Keskustelin hänen kanssaan ja totesin, että kurssi olikin alkanut jo klo 13:00 ja päättynyt nyt klo 14:30. Kävimme myös katsomassa hänen kanssaan osanottajalistaa, josta minä puutuin kokonaan, vaikka olin valinnut kurssin tarjottimella (ja kurssitarjotin sanoi, että minut on valittu kurssille).

En ymmärrä ollenkaan. No, en tässä tapauksessa taida sitten mennäkään kurssille, kun en ole siellä osanottajalistassa. Toinen mielenkiintoinen kurssi olisi ollut maalauskurssi, mutta sinne otetaan vain kieliopiskelijoita, joka minä en ole. Olen vaihto-opiskelija eli alinta kastia, sillä useimmille valinnaisaineille pääsevät vain kieliopiskelijat. Kalligrafiakurssi löytyi kuitenkin yleisestä kurssitarjottimesta, jossa oli varattu 5 paikkaa muille kuin kieliopiskelijoille (kieliopiskelijoille on 20 paikkaa), mutta eipä se näköjään tainnut toimia niin kuin piti.

Seuraava osa: 14.9.2017 – Terveystestin tulokset

Vaihdossa: ensimmäisen opiskeluviikon fiilikset

Edellinen osa: 5.9.2017 – Päivä 9: Ensimmäinen opiskelupäivä

Ensimmäinen opiskeluviikko on takana, joten nyt on hyvä aika kertoa hieman tuntoja.

Suullinen kurssi (口语) on ehkäpä kaikkein helpoin, sillä kirja alkaa täysin perusteista eikä täten ole mitenkään kovin vaikeaa luettavaa. Opettaja puhuu melko nopeasti, mutta silti ymmärrettävästi, joten siinäkään ei ole ongelmaa. Ainut melko kuumottava asia on se, että opettaja antaa jossain vaiheessa aiheen, josta tehdään luokan edessä esitettävä esitelmä. No, kiinan puhumisen SM:ää pahempi se ei voi olla, joten kyllä siitä selvitään.

Ymmärryskurssi (综合) on toiseksi helpoin. Kirjan taso on melko korkea, mutta siitä huolimatta opettaja puhuu helposti ymmärrettävää kiinaa, ja koen kurssin kaikkein mielenkiintoisimmaksi, koska siinä käydään läpi merkkien taustaa ja niiden käyttöä. Esim. viime kerralla pureuduimme sanaan 可, jonka merkitys on jonkin arvoinen. Esim. 可口 tarkoittaa suun arvoista (Coca-Cola on kiinaksi 可口可乐), 可身 vartalon arvoista (esim. hyvin sopivat vaatteet voivat olla 可身), 可手 käden arvoista (esim. kynä) jne. Mielenkiintoista.

Kuuntelukurssi (听力) on kaikkein vaikein. Jos kaksi em. kurssia ovat vaikkapa asteikolla 1–10 jossain 2–5:ssä, niin kuuntelukurssi menee helposti vaikeusasteen yläpäähän. Sen lisäksi, että nauhalla henkilöt puhuvat todella nopeasti, on asiat myös hankalasti prosessoitavia. Esim. kun Suomessa kävimme läpi vertailua sanan 比 avulla (esim. A比B好 = A on parempi kuin B), niin nyt asiaan tuli lisälogiikkaa, koska asian voi sanoa myös toisella tavalla:

B没有A好 = B不如A好 = B ei ole A:ta parempi

Lisäksi A比B好一点儿 = A on B:ta hieman parempi

Näiden lisäksi vertailemme kuunteluharjoituksissa lukuja (esim. kuinka paljon pidempi A on B:tä), niin koko lause on mennyt ohi jo kun yritän koota ensimmäistä lukua päässäni.

No, muiden luokkalaisten kanssa juteltuani tulin siihen lopputulemaan, että myös muilla on samoja ongelmia. Että kaipa se tästä.

Laitetaan loppuun vielä kiva kuva eiliseltä, ettei mene ihan pelkäksi höpinäksi.

Seuraava osa: 14.9.2017 – Kalligrafiakurssin epäselvyyksiä

Vaihdossa: päivä 9: ensimmäinen opiskelupäivä

Edellinen osa: 4.9.2017 – Päivä 8: Avajaisseremonia ja terveyskeskuskäynti

Ensimmäinen koulupäivä on aina hieman jännittävä, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Kiinassa saa hyvin vähän tietoa kursseista (tai oikeastaan mistään), ellei kysele. Täällä Shenzhenissä ei ole samanlaista itsepalvelukulttuuria kuin Suomessa, vaan asiat hoidetaan kysymällä ja olemalla yhteydessä moniin eri tahoihin. Suomessa pidetään huoli siitä, että kaiken saa itse kaivettua, jos on kiinnostusta.

Tässäkin yhteydessä tuli sellainen eteen, että virallisessa lukujärjestyksessä (jonka saimme eilen) mainittua 综合楼-rakennusta ei löytynyt yliopiston jakamasta kartasta, ja Baidu Maps (Google Mapsin korvaaja täällä, koska Google on blokattu) näytti tuon nimisen rakennuksen sijaitsevan usean kilometrin päässä asuntolarakennuksestani. No, onneksi WeChat-ryhmässä joku kysyi, että missä luokka on, jolloin opettaja vastasi, että paikka on College of International Exchange, joka onneksi löytyi yliopiston kartasta. Jos kukaan ei olisi kysynyt, niin olisi ollut melkoinen etsiminen.

Astuessani luokkaan klo 8:30 jutteli opettaja oppilaiden (tai ainakin yhden intialaisen) kanssa konekiväärikiinaa. Aloin hieman empiä, että onkohan tämä paikka nyt oikea minulle, mutta purin hammasta ja istahdin alas.

Opettajalla oli ongelma, sillä luokan tietokone (jossa on vieläkin Windows XP) oli jäätynyt ja vain hiiren osoitin liikkui ruudulla. Menin apuun katsomaan, että mikä on vialla ja ratkaisin ongelman käynnistämällä koneen uudelleen. Seuraavana ongelmana oli kuitenkin se, että opettaja ei saanut videotiedostoja pelittämään, koska hän oli kopioinut tiedostot DVD:ltä (AUDIO_TS- ja VIDEO_TS-kansiot), eikä mediatoistin suostunut avaamaan noita outoja tiedostoja. Lainasin siis oman kirjani DVD:tä hänelle, jolloin pääsimme aloittamaan.

Tässä kohtaa pieneksi shokiksi huomasin, että opetus ei olekaan täällä englanniksi, vaan kiinaksi. Koto-Suomessa Wénlí-opettajamme opettaa joko suomeksi tai englanniksi, joten tässä oli pienoinen kulttuurishokki. Opettaja puhui myös melko nopeasti, minkä vuoksi sain kopin vain osasta.

Näiden kahden 口语-tuntien (puhekurssi) jälkeen oli vuorossa ymmärryskurssi (综合), jonka opettaja puhui kiinaa, mutta hitaammin ja ymmärrettävämmin. Kurssilla tutustutaan merkkien historiaan ja merkityksiin, ja tästä tulikin siksi lempikurssini. Näiden lisäksi on myös kuuntelukurssi (听力), jossa opiskellaan kuullun ymmärtämistä.

Opintopisteitä näistä ei ole annettu, mutta laskeskelin, että suhteutettuna Turun yliopiston kiinan kielen kursseihin pitäisi näistä ponnahtaa 20 opintopistettä tilille. Se riittää ihan hyvin.

Seuraava osa: 10.9.2017 – Ensimmäisen opiskeluviikon fiilikset

Vaihdossa: päivä 8: avajaisseremonia ja terveyskeskuskäynti

Edellinen osa: 2.–3.9.2017 – Päivät 6 ja 7: Viikonloppu

Avajaispäivä alkoi sateisissa ja tuulisissa, mutta silti varsin lämpimissä merkeissä. Suomessa tällainen sää olisi ollut todella kalsea, mutta täällä ei kylmyyttä juuri koe.

Puolituntisessa avajaisseremoniassa toivotettiin tervetulleiksi kaikki vaihto-opiskelijat ja esiteltiin hieman yliopiston harrastemahdollisuuksia, joista suurimman huomion sai yliopiston kuoro. Seremonian jälkeen odottelivat aulassa kielikurssien opettajat laput kourissaan. Löydettyäni oman ryhmäni eli 初级汉语B1:n (elementary Chinese) lähdimme kiertoajelulle ympäri kampusta avonaisilla busseilla, jotka kiertävät joka päivä kampusalueen pääteitä aamusta iltaan. Bussiajelun aikana juttelin perulaisen Daphnan ja meksikolaisen Marianan kanssa aikaeroista. Suomalaisillahan aikaero on vain vaivaiset 5 tuntia, mutta näiden kahden kotimaissa ero on Kiinaan verrattuna kuin yöllä ja päivällä: 12 tai 13 tuntia! Siinä onkin unirytmin laittamista paikoilleen!

Kiertoajelun päätyttyä oli muutama tunti aikaa levätä, sillä iltapäivällä oli bussikuljetus terveystarkastukseen, jonka sisällöstä ei kukaan tiennyt juuri mitään. Se olikin taas prosessi se. Odottelin bussia ja lyöttäydyin yhteen nepalilaisen, bangladeshilaisen ja brasilialaisen kaverin seuraan jutellen niitä näitä. Bussissa istahdin italialaisen Martinan viereen, jolloin päivän kansainvälisyyssaldo alkoikin olla jo täynnä!

Terveyskeskus opiskelijoineen.

Jonotuspaikkoja oli 11: ilmoittautuminen, rekisteröityminen, kopiointi, taas ilmoittautuminen, maksu, verikoe, perustarkastus, EKG, keuhkoröntgen, ultra ja taas ilmoittautuminen. Aluksi jonotin väärään paikkaan rekisteröimään itseni ja meninkin sitten jonon hännille oikeaan paikkaan. Täällä kuulin, että admission letterissäni on jotain erikoista (tiesin, että se on se, että siihen on merkitty opiskeluajaksi vuosi, vaikka olen vain puoli vuotta). Lopuksi kävi kuitenkin niin, että minun ei tarvinnut maksaa 500 yuanin tarkastusmaksua. Terveyskeskuksen henkilö laittoi rastin ruutuun, jossa luki että haen yhden vuoden viisumia. Tämän jälkeen laitoin nimikirjoituksia kasaan kiinankielisiä papereita, joiden sisällöstä minulla ei ole minkään maailman hajua.

Täytyy sanoa, että minulla on pahaenteinen tunne siitä, että tämä viisuminhakuruljanssi ei tule päättymään hyvin, koska tuossa admission letterissä on tuo virhe...

Kun kaikki tarkastukset olivat tehty, oli aika lähteä asuntolaan lepäämään. Veret otettu, vatsa ultrattu, sydän tsekattu, keuhkot säteilytetty jne. Sellainen reissu.

Bussi (jonka jalkatilat eivät olleet suunniteltu yli 150-senttisille ihmisille).

Bussissa irlantilainen poikaporukka istahti meidän suomalaisten seuraan (juomatavat yhdistävät), ja yksi siinä sanoi, että "this is worst day of my life". Hyvin sanottu, lad.

Seuraava osa: 5.9.2017 – Päivä 9: Ensimmäinen opiskelupäivä

Vaihdossa: päivät 6 ja 7: viikonloppu

Edellinen osa: 1.9.2017 – Päivä 5: Nettiliittymän asennus

6. ja 7. päivä osui juuri viikonlopulle ja se tarkoitti, että ainakaan mitään virallisia asioita ei tulisi näinä päivinä hoidettua. Pyörimme siis kavereiden kanssa lähistöllä katselemassa paikkoja ja ostamassa taloustavaroita asuntolaan.

Kävimme KFC-ketjusta "mallia ottavan" CFU-ketjun ravintolassa syömässä höyrytettyjä lihanyyttejä, jotka maistuivat aivan taivaallisilta. Ruoka on täällä todella, todella maukasta.

Kävimme myös My Home 1999 -nimisessä ravintolassa syömässä viiden lautasen menun, jonka ehdottomaksi voittajaksi selviytyivät possupiirakat. Muita ruokalajeja olivat lammaswokki sekä selleri- ja kiinankaalimykyt. Sellerimykyt olivat melko pahanmakuisia, joten niitä ei tule enää otettua.

Possupiirakat.

Koko kattaus maksoi 5 euroa henkilöltä eli 20 euroa kokonaisuudessaan.

Seuraava osa: 4.9.2017 – Päivä 8: Avajaisseremonia ja terveyskeskuskäynti

Vaihdossa: päivä 5: nettiliittymän asennus

Edellinen osa: 31.8.2017 – Päivä 4: Pankkitilin avaaminen ja outo puhelu

Kiinassa nettiliittymän avaaminen ja käyttäminen on lievästi sanottuna hankalaa. WiFiä ei ole vielä saatu toimimaan läppärissä, mutta langallinen toimii jotenkin. Ensimmäisenä ongelmana oli saada nettipiuha kiinni seinän rasiaan, joka näytti tältä:

Menin sanomaan asuntolan talonmiehelle asiasta, jonka jälkeen hän soitti verkkosähköasentajalle. Asentaja puhui tietysti pelkkää kiinaa ja kyseli paljon, että onko minulla sitä ja tätä. En ymmärtänyt kauheasti, mutta sanoin rallikiinalla, että ei haittaa, vaikkei pääsekään nettiin, kunhan linja toimii. Ja toimihan se.

Seuraavaksi latasin Shenzhenin yliopiston langallisen verkon asiakasohjelman, jonka avulla verkkoon pääsee. Siihen syötetään opiskelijanumero ja salasana, jolloin ohjelma yhdistää nettiin. Tässä ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että ohjelma otti yhteyttä muutaman minuutin välein todennuspalvelimeen, ja tämän vuoksi VPN ei toiminut kuin sen pari minuuttia kerrallaan.

Virheilmoitus.

Onneksi löysimme kuitenkin kavereiden kanssa tuntien tutkiskelun jälkeen linkin, jossa kirjautuminen tapahtui netissä, eikä asiakasohjelmaa siis tarvinnut avata ollenkaan. Nyt VPN toimi täydellisesti ja pääsen siis jatkossa päivittämään tätä blogiakin mukavasti ilman kompromisseja :)

WiFiä en saanut toimimaan lainkaan omassa kämpässäni, koska reitittimen kantama ei ylety tänne saakka. No, eipä tuo haittaa, koska tärkeintä on, että netti pelaa edes jotenkin.

Seuraava osa: 2.–3.9.2017 – Päivät 6 ja 7: Viikonloppu

Vaihdossa: päivä 4: pankkitilin avaaminen ja outo puhelu

Edellinen osa: 30.8.2017 – Päivä 3: Rekisteröityminen ja paperisota alkaa!

Neljäs päivä oli melko rento, sillä yliopiston puolesta ei ollut juuri mitään virallisia menoja, vaan voi täysin keskittyä muihin asioihin.

Menimme aamulla Janen kanssa 中国光大银行-pankkiin, jossa avasimme minulle tilin. Olimme varautuneet kaikilla mahdollisilla papereilla, ja lisäksi Jane tiesi, että he saattavat kysyä veronumeroani, joten hain senkin varmuuden vuoksi. Tilin avaamista varten piti a) täytellä kiinankielisiä papereita b) mennä nurkkatietokoneelle (jossa oli Windows XP ja Internet Explorer, tietosuojaihmiset huom.) ja täytellä tietoja myös sinne c) mennä tiskille, jossa neljä naista katsoi todella tarkkaan passikuvani ja minun vastaavuutta d) mennä toiselle tiskille, jossa kännykkääni asennettiin kolme sovellusta (ja käyttöjärjestelmään jäi kiinankielinen yläpalkki) e) saada tekstiviestejä, joita käytettiin pankkisovelluksen varmennuksessa ja f) laittaa rahaa tilille.

Olin kuulemma kyseisen pankin ensimmäinen ulkomainen asiakas, mutta en saanut siitä hyvästä edes mitään karkkia tms. Höh.

Mutta nyt on sitten kiinalainen pankkitili, josta voi siirtää rahaa WeChatin lompakkoon. WeChatillä maksaminen on maailman helpoin tapa käyttää rahaa. Ehkä Suomeenkin saadaan tällainen ominaisuus joskus.

Kotiuduttuani sain soiton. Vastattuani joku nuori mies puhui hyvin, hyvin nopeasti kiinaa, enkä tiennyt oikein että mitä hän halusi. Hän sulki luurin kuitenkin pian, ja sain koputuksen ovelle. Hän ojensi minulle paketin, ja tässä vaiheessa kaikki valkeni minulle. Suomessa asuva kiinalainen kaverini Kai oli tilannut minulle JD.comista hieman syötävää:

Kuivalihaa, ankankauloja ja pähkinöitä. Nam!

Kävimme kolmen suomalaisen kaverin kanssa myös asuntolarakennuksemme katolla, josta on huikeat näkymät lähimaastoon. Tämä on kuitenkin vain pieni osa Shenzheniä, sillä keskusta on kymmenien kilometrien päässä.

Pakhar-taifuunin ulkoreuna tuntui täällä. Sadetta ja tuulta piisaa.

Seuraava osa: 1.9.2017 – Päivä 5: Nettiliittymän asennus

Vaihdossa: päivä 3: rekisteröityminen ja paperisota alkaa

Edellinen osa: 29.8.2017 – Päivä 2: Puhelinliittymän avaus ja kiertelyä

Happy 2017!

En odottanut kolmannelta päivältä juuri ihmeempiä, mutta se muuttuikin aivan hullunmyllyksi päivän edetessä.

Tämä keskiviikko oli yliopiston virallinen rekisteröitymispäivä. Menimme Janen kanssa aikaisin aamulla paikalle, ja siellä odotteli iso liuta toimistoja ja pöytiä, joissa jokaisessa oli oma "rasti". Ensimmäisessä ilmoittauduttiin bussimatkalle terveyskeskukseen, toisessa haettiin opiskelijakortti, kolmannessa rekisteröidyttiin jne.

Ensiksi menin varaamaan bussista paikan. Olin listalla ensimmäinen, joten paikan saamisesta ei tarvinnut sen koommin kantaa huolta. Tämän jälkeen poukkoilimme Janen kanssa ympäriinsä ja kuulimme, että systeemi ei ole vielä täysin valmis, koska olimme niin aikaisin liikkeellä.

Odottelimme jonkun tovin, ja sitten veimme admission letterini rekisteröitymistoimistoon, jolloin olin sitten virallisesti nyt Shenzhenin yliopistossa kirjoilla. Tässäkin tuli ongelmaksi se, että ko. kirjeessä luki erheellisesti 1 vuosi, vaikka olen vain yhden lukukauden täällä. No, katsotaan.

Seuraavaksi menin hakemaan opiskelijakorttiini leiman, joka todentaa minun olevan kirjoilla täällä. Tämän jälkeen suuntasimme kiinan kielen alkukuulusteluun, jossa yliopisto-opettaja kyseli kiinaksi niitä näitä ja pyysi lukemaan kirjasta. Tasokseni valikoitui B1, joka on taso 7/12.

Tämän jälkeen ostin B1-tason kirjat (162 yuania eli yhteensä n. 16 euroa) ja suuntasin viisumikopille. Täällä meille kerrottiin, että viisumidokumenttini (JW202) väri ei ole oikea, sillä sen täytyy olla keltainen eikä valkoinen. Keltaisen hankkimisessa menee kuulemma kuukauden päivät, joten opiskelijaviisumin hankkimiseen menee vähintään siis yhtä kauan.

Niin, opiskelijaviisumi. Se on siis se aiemmin mainitsemani Kiinan sisäinen viisumi, jonka avulla voi avata kiinalaisen pankkitilin ja matkustaa rajattomasti manner-Kiinan ulkopuolelle ilman huolia.

No, kun tämä tieto oli tullut, lähdimme pois. Bussipaikka varattu ja viralliset osuudet hoidettu. Menimme kuitenkin tämän jälkeen vielä valokuvaamossa, jossa otimme sinisellä taustalla olevia kuvia 6 kpl kaikkeen siihen paperisotaan, joka tulevaisuudessa koittaa. Lisäksi paikasta piti pyytää valokuvatodistus virallisia tahoja varten.

Virallisilla tahoilla tarkoitan esim. poliisilaitosta, johon menimme myös myöhemmin. Se olikin autoritaarinen kokemus. Paikasta haettiin oleskelutodistusta, jonka jokaisen vieraan maan kansalaisen tulee hakea 24 tunnin kuluessa manner-Kiinaan astuttuaan. Itselläni tuo aika meni hieman yli, mutta en onneksi saanut 2000 yuanin sakkoa siitä huolimatta, huh!

Poliisilaitoksen hoodeja.

Poliisilaitoksen virkailija ei kuulemma hyväksynyt paperipinoa, jos paperit olivat aseteltu väärään järjestykseen. Onneksi omani olivat eikä ongelmia tullut. Poliisilaitokselta sai sitten oleskelutodistuspaperin, joten se reissu oli siinä.

Päivän virallinen osuus olikin hoidettu tällä erää, joten oli aika mennä syömään ja painua pehkuihin. Olipahan päivä!

Seuraava osa: 31.8.2017 – Päivä 4: Pankkitilin avaaminen ja outo puhelu

Vaihdossa: päivä 2: puhelinliittymän avaus ja kiertelyä

Edellinen osa: 28.8.2017 – Päivä 1: Hongkongista Shenzheniin

Toinen päivä alkoi aurinkoisissa (ja täten näillä leveyspiireillä KUUMISSA) merkeissä. Lähdimme Janen kanssa aamutuimaan hakemaan puhelinliittymää 联通-nimiseltä operaattorilta. Prosessi kesti n. 15 minuuttia, ja siinä otettiin muutama kuva (kuvien ottaminen kaikissa virastoissa on normi täällä) minusta. Liittymässä on 4G-verkko ja 11 gigatavua dataa kuukaudessa.

Hinta?

3 euroa kuukaudessa. Ajatelkaa.

Verrattuna Elisan siirtohintoihin täällä (9,99 €/alkava 50 MB + 0,26 €/MB) on tämä huomattavan määrän euroja säästävä sijoitus.

Paikkaan pamahti myös pian Moldovasta saapunut kolmikko kyselemään apuja, ja kerroimmekin heille mitä pitää tehdä. Kun hommat olivat hoidettu tässä paikassa, oli aika lähteä korjaamaan rannekelloani.

Se on nyt vajaa kaksi vuotta vanha ja hihna onkin kulunut jo huonoksi. Tuutorini vei minut suhteellisen kaukana sijaitsevaan supermarkettiin, jonka aulassa oleva kelloseppä vaihtoi hihnan tuota pikaa 70 yuanin (alle 10 €) hintaan. Loistavaa.

Sepältä meni n. minuutti hihnan vaihtamiseen.

Seuraavaksi oli vuorossa rahan lataaminen opiskelijakorttiin. Se kävi näppärästi: mentiin koulussa olevaan pankkiin, jossa annettiin 200 yuania tiskille, vilautettiin masiinaan opiskelijakorttia ja se oli siinä!

Koulun oma pankki.

Rahan lataamisen jälkeen pankin ulkopuolella olevasta automaatista maksettiin nettiliittymän maksu, joka sekin kävi näppärästi. Valikot olivat kiinaksi, mutta eipä siellä paljon nappeja ollut. Ja tuutorit olivat lisäksi auttamassa.

Seuraavaksi olikin pelkkää kiertelyä kampus- ja kaupunkialueella. Alla pari kuvaa, jotka ovat otettu juuri ennen auringonlaskua.

Seuraava osa: 30.8.2017 – Päivä 3: Rekisteröityminen ja paperisota alkaa!

Vaihdossa: päivä 1: Hongkongista Shenzheniin

Edellinen osa: 28.8.2017 – H-hetki

Ei, en ole kuollut, vaikka viimeisestä päivityksestä onkin vierähtänyt jo viikko! Koko viikko on ollut täynnä asioiden hoitamista siellä täällä, eikä asiaan ole auttanut se, etteivät VPN ja yliopiston verkkoasiakasohjelma ole pelanneet yksiin, vaan VPN on aina kaatanut toisen (eli tänne Bloggeriinkaan en ole päässyt kuin minuutiksi kerrallaan). Nyt keksin kuitenkin keinon, jonka avulla se ei enää kaadu, jee!

Aloitetaanpa siitä, mihin edellisessä blogipostauksessa jäätiin eli lentokoneeseen. Lento meni hyvin, mutta kuten aina, ottaa turistiluokassa nukkuminen aina joidenkin lihasten päälle. Niska oli ainakin nyt muutamankin tunnin jälkeen kipeä, mutta vertyi kuitenkin pian.

Hongkongiin saavuttuani oli edessä valtavan pitkä tunneli, jonka päästä löytyi opasteet Shekou-satamaan. Tiskiltä piti ostaa laivalippu (220 HKD eli n. 25 €), joka takasi myös matkatavaroiden automaattisen siirron laivaan ja sen myötä myös Shekouhun.

Hongkongin lentokenttä.

Laiva oli vesibussityyppinen yksikerroksinen yhteysalus. Siellä matkustajille jaettiin maahantulokortti, johon piti täyttää matkan tarkoitus ja muita tietoja itsestään. Laivalla annettiin myös mukillinen vettä, joka maistui jopa pahemmalta kuin Turun vesi kesällä, mikä on melkoinen saavutus! :D

Laivasta astuttuani odotti rajatarkastus, jonka jälkeen vastassa odotti yliopiston vapaaehtoinen (志愿者), englantia opiskeleva Jane. Hänen kanssaan menimme taksiin, joka vei meidät vaihto-opiskelijoiden asuntolaan (留学生宿舍楼). Maksoin koko lukukauden vuokran eli 8000 yuania (n. 1200 € riippuen kurssista) ja sen päälle vielä 1000 yuanin takuuvuokran, jonka jälkeen asunto oli käytettävissäni. 8000 yuanista en saanut kuittia, mutta takuuvuokrasta kyllä. Myöhemmin sain kuitenkin kuitin myös vuokrasta, kun pyysin. Kello lähenteli tässä vaiheessa iltakuutta, jolloin pimeys alkoi jo pikkuhiljaa hiipiä; täällä pimeys koittaa todella varhain ja myös todella nopeasti.

Matkalaukun heitettyäni suuntasimme lähialueelle syömään. Maukas karppikeitto nuudeleilla maksoi 14 yuania eli n. 2 euroa, ja siitä riitti niin paljon syötävää, että en jaksanut läheskään kaikkea.

Tämän jälkeen olikin aika painua unten maille, vaikka en tosin saanut unen päästä kiinni kuin vasta joskus yökahdelta aikaeron vuoksi. Seuraavana päivänä oli aikaa tutustua kämppään hieman paremmin.

Seuraava osa: 29.8.2017 – Päivä 2: Puhelinliittymän avaus ja kiertelyä