7.9.2017

Vaihdossa: päivä 8: avajaisseremonia ja terveyskeskuskäynti

Edellinen osa: 2.–3.9.2017 – Päivät 6 ja 7: Viikonloppu


Avajaispäivä alkoi sateisissa ja tuulisissa, mutta silti varsin lämpimissä merkeissä. Suomessa tällainen sää olisi ollut todella kalsea, mutta täällä ei kylmyyttä juuri koe.

Puolituntisessa avajaisseremoniassa toivotettiin tervetulleiksi kaikki vaihto-opiskelijat ja esiteltiin hieman yliopiston harrastemahdollisuuksia, joista suurimman huomion sai yliopiston kuoro. Seremonian jälkeen odottelivat aulassa kielikurssien opettajat laput kourissaan. Löydettyäni oman ryhmäni eli 初级汉语B1:n (elementary Chinese) lähdimme kiertoajelulle ympäri kampusta avonaisilla busseilla, jotka kiertävät joka päivä kampusalueen pääteitä aamusta iltaan. Bussiajelun aikana juttelin perulaisen Daphnan ja meksikolaisen Marianan kanssa aikaeroista. Suomalaisillahan aikaero on vain vaivaiset 5 tuntia, mutta näiden kahden kotimaissa ero on Kiinaan verrattuna kuin yöllä ja päivällä: 12 tai 13 tuntia! Siinä onkin unirytmin laittamista paikoilleen!

Kiertoajelun päätyttyä oli muutama tunti aikaa levätä, sillä iltapäivällä oli bussikuljetus terveystarkastukseen, jonka sisällöstä ei kukaan tiennyt juuri mitään. Se olikin taas prosessi se. Odottelin bussia ja lyöttäydyin yhteen nepalilaisen, bangladeshilaisen ja brasilialaisen kaverin seuraan jutellen niitä näitä. Bussissa istahdin italialaisen Martinan viereen, jolloin päivän kansainvälisyyssaldo alkoikin olla jo täynnä!

Terveyskeskus opiskelijoineen.

Jonotuspaikkoja oli 11: ilmoittautuminen, rekisteröityminen, kopiointi, taas ilmoittautuminen, maksu, verikoe, perustarkastus, EKG, keuhkoröntgen, ultra ja taas ilmoittautuminen. Aluksi jonotin väärään paikkaan rekisteröimään itseni ja meninkin sitten jonon hännille oikeaan paikkaan. Täällä kuulin, että admission letterissäni on jotain erikoista (tiesin, että se on se, että siihen on merkitty opiskeluajaksi vuosi, vaikka olen vain puoli vuotta). Lopuksi kävi kuitenkin niin, että minun ei tarvinnut maksaa 500 yuanin tarkastusmaksua. Terveyskeskuksen henkilö laittoi rastin ruutuun, jossa luki että haen yhden vuoden viisumia. Tämän jälkeen laitoin nimikirjoituksia kasaan kiinankielisiä papereita, joiden sisällöstä minulla ei ole minkään maailman hajua.

Täytyy sanoa, että minulla on pahaenteinen tunne siitä, että tämä viisuminhakuruljanssi ei tule päättymään hyvin, koska tuossa admission letterissä on tuo virhe...

Kun kaikki tarkastukset olivat tehty, oli aika lähteä asuntolaan lepäämään. Veret otettu, vatsa ultrattu, sydän tsekattu, keuhkot säteilytetty jne. Sellainen reissu.

Bussi (jonka jalkatilat eivät olleet suunniteltu yli 150-senttisille ihmisille).

Bussissa irlantilainen poikaporukka istahti meidän suomalaisten seuraan (juomatavat yhdistävät), ja yksi siinä sanoi, että "this is worst day of my life". Hyvin sanottu, lad.

Seuraava osa: 5.9.2017 – Päivä 9: Ensimmäinen opiskelupäivä

6.9.2017

Vaihdossa: päivät 6 ja 7: viikonloppu

Edellinen osa: 1.9.2017 – Päivä 5: Nettiliittymän asennus

6. ja 7. päivä osui juuri viikonlopulle ja se tarkoitti, että ainakaan mitään virallisia asioita ei tulisi näinä päivinä hoidettua. Pyörimme siis kavereiden kanssa lähistöllä katselemassa paikkoja ja ostamassa taloustavaroita asuntolaan.

Kävimme KFC-ketjusta "mallia ottavan" CFU-ketjun ravintolassa syömässä höyrytettyjä lihanyyttejä, jotka maistuivat aivan taivaallisilta. Ruoka on täällä todella, todella maukasta.



Kävimme myös My Home 1999 -nimisessä ravintolassa syömässä viiden lautasen menun, jonka ehdottomaksi voittajaksi selviytyivät possupiirakat. Muita ruokalajeja olivat lammaswokki sekä selleri- ja kiinankaalimykyt. Sellerimykyt olivat melko pahanmakuisia, joten niitä ei tule enää otettua.

Possupiirakat.

Koko kattaus maksoi 5 euroa henkilöltä eli 20 euroa kokonaisuudessaan.

Seuraava osa: 4.9.2017 – Päivä 8: Avajaisseremonia ja terveyskeskuskäynti

5.9.2017

Vaihdossa: päivä 5: nettiliittymän asennus

Edellinen osa: 31.8.2017 – Päivä 4: Pankkitilin avaaminen ja outo puhelu

Kiinassa nettiliittymän avaaminen ja käyttäminen on lievästi sanottuna hankalaa. WiFiä ei ole vielä saatu toimimaan läppärissä, mutta langallinen toimii jotenkin. Ensimmäisenä ongelmana oli saada nettipiuha kiinni seinän rasiaan, joka näytti tältä:


Menin sanomaan asuntolan talonmiehelle asiasta, jonka jälkeen hän soitti verkkosähköasentajalle. Asentaja puhui tietysti pelkkää kiinaa ja kyseli paljon, että onko minulla sitä ja tätä. En ymmärtänyt kauheasti, mutta sanoin rallikiinalla, että ei haittaa, vaikkei pääsekään nettiin, kunhan linja toimii. Ja toimihan se.

Seuraavaksi latasin Shenzhenin yliopiston langallisen verkon asiakasohjelman, jonka avulla verkkoon pääsee. Siihen syötetään opiskelijanumero ja salasana, jolloin ohjelma yhdistää nettiin. Tässä ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että ohjelma otti yhteyttä muutaman minuutin välein todennuspalvelimeen, ja tämän vuoksi VPN ei toiminut kuin sen pari minuuttia kerrallaan.

Virheilmoitus.

Onneksi löysimme kuitenkin kavereiden kanssa tuntien tutkiskelun jälkeen linkin, jossa kirjautuminen tapahtui netissä, eikä asiakasohjelmaa siis tarvinnut avata ollenkaan. Nyt VPN toimi täydellisesti ja pääsen siis jatkossa päivittämään tätä blogiakin mukavasti ilman kompromisseja :)

WiFiä en saanut toimimaan lainkaan omassa kämpässäni, koska reitittimen kantama ei ylety tänne saakka. No, eipä tuo haittaa, koska tärkeintä on, että netti pelaa edes jotenkin.

Seuraava osa: 2.–3.9.2017 – Päivät 6 ja 7: Viikonloppu

Vaihdossa: päivä 4: pankkitilin avaaminen ja outo puhelu

Edellinen osa: 30.8.2017 – Päivä 3: Rekisteröityminen ja paperisota alkaa!

Neljäs päivä oli melko rento, sillä yliopiston puolesta ei ollut juuri mitään virallisia menoja, vaan voi täysin keskittyä muihin asioihin.

Menimme aamulla Janen kanssa 中国光大银行-pankkiin, jossa avasimme minulle tilin. Olimme varautuneet kaikilla mahdollisilla papereilla, ja lisäksi Jane tiesi, että he saattavat kysyä veronumeroani, joten hain senkin varmuuden vuoksi. Tilin avaamista varten piti a) täytellä kiinankielisiä papereita b) mennä nurkkatietokoneelle (jossa oli Windows XP ja Internet Explorer, tietosuojaihmiset huom.) ja täytellä tietoja myös sinne c) mennä tiskille, jossa neljä naista katsoi todella tarkkaan passikuvani ja minun vastaavuutta d) mennä toiselle tiskille, jossa kännykkääni asennettiin kolme sovellusta (ja käyttöjärjestelmään jäi kiinankielinen yläpalkki) e) saada tekstiviestejä, joita käytettiin pankkisovelluksen varmennuksessa ja f) laittaa rahaa tilille.

Olin kuulemma kyseisen pankin ensimmäinen ulkomainen asiakas, mutta en saanut siitä hyvästä edes mitään karkkia tms. Höh.

Mutta nyt on sitten kiinalainen pankkitili, josta voi siirtää rahaa WeChatin lompakkoon. WeChatillä maksaminen on maailman helpoin tapa käyttää rahaa. Ehkä Suomeenkin saadaan tällainen ominaisuus joskus.

Kotiuduttuani sain soiton. Vastattuani joku nuori mies puhui hyvin, hyvin nopeasti kiinaa, enkä tiennyt oikein että mitä hän halusi. Hän sulki luurin kuitenkin pian, ja sain koputuksen ovelle. Hän ojensi minulle paketin, ja tässä vaiheessa kaikki valkeni minulle. Suomessa asuva kiinalainen kaverini Kai oli tilannut minulle JD.comista hieman syötävää:

Kuivalihaa, ankankauloja ja pähkinöitä. Nam!

Kävimme kolmen suomalaisen kaverin kanssa myös asuntolarakennuksemme katolla, josta on huikeat näkymät lähimaastoon. Tämä on kuitenkin vain pieni osa Shenzheniä, sillä keskusta on kymmenien kilometrien päässä.

Pakhar-taifuunin ulkoreuna tuntui täällä. Sadetta ja tuulta piisaa.

4.9.2017

Vaihdossa: päivä 3: rekisteröityminen ja paperisota alkaa

Edellinen osa: 29.8.2017 – Päivä 2: Puhelinliittymän avaus ja kiertelyä

Happy 2017!

En odottanut kolmannelta päivältä juuri ihmeempiä, mutta se muuttuikin aivan hullunmyllyksi päivän edetessä.

Tämä keskiviikko oli yliopiston virallinen rekisteröitymispäivä. Menimme Janen kanssa aikaisin aamulla paikalle, ja siellä odotteli iso liuta toimistoja ja pöytiä, joissa jokaisessa oli oma "rasti". Ensimmäisessä ilmoittauduttiin bussimatkalle terveyskeskukseen, toisessa haettiin opiskelijakortti, kolmannessa rekisteröidyttiin jne.

Ensiksi menin varaamaan bussista paikan. Olin listalla ensimmäinen, joten paikan saamisesta ei tarvinnut sen koommin kantaa huolta. Tämän jälkeen poukkoilimme Janen kanssa ympäriinsä ja kuulimme, että systeemi ei ole vielä täysin valmis, koska olimme niin aikaisin liikkeellä.

Odottelimme jonkun tovin, ja sitten veimme admission letterini rekisteröitymistoimistoon, jolloin olin sitten virallisesti nyt Shenzhenin yliopistossa kirjoilla. Tässäkin tuli ongelmaksi se, että ko. kirjeessä luki erheellisesti 1 vuosi, vaikka olen vain yhden lukukauden täällä. No, katsotaan.

Seuraavaksi menin hakemaan opiskelijakorttiini leiman, joka todentaa minun olevan kirjoilla täällä. Tämän jälkeen suuntasimme kiinan kielen alkukuulusteluun, jossa yliopisto-opettaja kyseli kiinaksi niitä näitä ja pyysi lukemaan kirjasta. Tasokseni valikoitui B1, joka on taso 7/12.

Tämän jälkeen ostin B1-tason kirjat (162 yuania eli yhteensä n. 16 euroa) ja suuntasin viisumikopille. Täällä meille kerrottiin, että viisumidokumenttini (JW202) väri ei ole oikea, sillä sen täytyy olla keltainen eikä valkoinen. Keltaisen hankkimisessa menee kuulemma kuukauden päivät, joten opiskelijaviisumin hankkimiseen menee vähintään siis yhtä kauan.

Niin, opiskelijaviisumi. Se on siis se aiemmin mainitsemani Kiinan sisäinen viisumi, jonka avulla voi avata kiinalaisen pankkitilin ja matkustaa rajattomasti manner-Kiinan ulkopuolelle ilman huolia.

No, kun tämä tieto oli tullut, lähdimme pois. Bussipaikka varattu ja viralliset osuudet hoidettu. Menimme kuitenkin tämän jälkeen vielä valokuvaamossa, jossa otimme sinisellä taustalla olevia kuvia 6 kpl kaikkeen siihen paperisotaan, joka tulevaisuudessa koittaa. Lisäksi paikasta piti pyytää valokuvatodistus virallisia tahoja varten.

Virallisilla tahoilla tarkoitan esim. poliisilaitosta, johon menimme myös myöhemmin. Se olikin autoritaarinen kokemus. Paikasta haettiin oleskelutodistusta, jonka jokaisen vieraan maan kansalaisen tulee hakea 24 tunnin kuluessa manner-Kiinaan astuttuaan. Itselläni tuo aika meni hieman yli, mutta en onneksi saanut 2000 yuanin sakkoa siitä huolimatta, huh!

Poliisilaitoksen hoodeja.

Poliisilaitoksen virkailija ei kuulemma hyväksynyt paperipinoa, jos paperit olivat aseteltu väärään järjestykseen. Onneksi omani olivat eikä ongelmia tullut. Poliisilaitokselta sai sitten oleskelutodistuspaperin, joten se reissu oli siinä.

Päivän virallinen osuus olikin hoidettu tällä erää, joten oli aika mennä syömään ja painua pehkuihin. Olipahan päivä!

Seuraava osa: 31.8.2017 – Päivä 4: Pankkitilin avaaminen ja outo puhelu

Vaihdossa: päivä 2: puhelinliittymän avaus ja kiertelyä

Edellinen osa: 28.8.2017 – Päivä 1: Hongkongista Shenzheniin

Toinen päivä alkoi aurinkoisissa (ja täten näillä leveyspiireillä KUUMISSA) merkeissä. Lähdimme Janen kanssa aamutuimaan hakemaan puhelinliittymää 联通-nimiseltä operaattorilta. Prosessi kesti n. 15 minuuttia, ja siinä otettiin muutama kuva (kuvien ottaminen kaikissa virastoissa on normi täällä) minusta. Liittymässä on 4G-verkko ja 11 gigatavua dataa kuukaudessa.

Hinta?
3 euroa kuukaudessa. Ajatelkaa.

Verrattuna Elisan siirtohintoihin täällä (9,99 €/alkava 50 MB + 0,26 €/MB) on tämä huomattavan määrän euroja säästävä sijoitus.

Paikkaan pamahti myös pian Moldovasta saapunut kolmikko kyselemään apuja, ja kerroimmekin heille mitä pitää tehdä. Kun hommat olivat hoidettu tässä paikassa, oli aika lähteä korjaamaan rannekelloani.

Se on nyt vajaa kaksi vuotta vanha ja hihna onkin kulunut jo huonoksi. Tuutorini vei minut suhteellisen kaukana sijaitsevaan supermarkettiin, jonka aulassa oleva kelloseppä vaihtoi hihnan tuota pikaa 70 yuanin (alle 10 €) hintaan. Loistavaa.

Sepältä meni n. minuutti hihnan vaihtamiseen.

Seuraavaksi oli vuorossa rahan lataaminen opiskelijakorttiin. Se kävi näppärästi: mentiin koulussa olevaan pankkiin, jossa annettiin 200 yuania tiskille, vilautettiin masiinaan opiskelijakorttia ja se oli siinä!

Koulun oma pankki.

Rahan lataamisen jälkeen pankin ulkopuolella olevasta automaatista maksettiin nettiliittymän maksu, joka sekin kävi näppärästi. Valikot olivat kiinaksi, mutta eipä siellä paljon nappeja ollut. Ja tuutorit olivat lisäksi auttamassa.

Seuraavaksi olikin pelkkää kiertelyä kampus- ja kaupunkialueella. Alla pari kuvaa, jotka ovat otettu juuri ennen auringonlaskua.



3.9.2017

Vaihdossa: päivä 1: Hongkongista Shenzheniin

Edellinen osa: 28.8.2017 – H-hetki

Ei, en ole kuollut, vaikka viimeisestä päivityksestä onkin vierähtänyt jo viikko! Koko viikko on ollut täynnä asioiden hoitamista siellä täällä, eikä asiaan ole auttanut se, etteivät VPN ja yliopiston verkkoasiakasohjelma ole pelanneet yksiin, vaan VPN on aina kaatanut toisen (eli tänne Bloggeriinkaan en ole päässyt kuin minuutiksi kerrallaan). Nyt keksin kuitenkin keinon, jonka avulla se ei enää kaadu, jee!

Aloitetaanpa siitä, mihin edellisessä blogipostauksessa jäätiin eli lentokoneeseen. Lento meni hyvin, mutta kuten aina, ottaa turistiluokassa nukkuminen aina joidenkin lihasten päälle. Niska oli ainakin nyt muutamankin tunnin jälkeen kipeä, mutta vertyi kuitenkin pian.

Hongkongiin saavuttuani oli edessä valtavan pitkä tunneli, jonka päästä löytyi opasteet Shekou-satamaan. Tiskiltä piti ostaa laivalippu (220 HKD eli n. 25 €), joka takasi myös matkatavaroiden automaattisen siirron laivaan ja sen myötä myös Shekouhun.

Hongkongin lentokenttä.

Laiva oli vesibussityyppinen yksikerroksinen yhteysalus. Siellä matkustajille jaettiin maahantulokortti, johon piti täyttää matkan tarkoitus ja muita tietoja itsestään. Laivalla annettiin myös mukillinen vettä, joka maistui jopa pahemmalta kuin Turun vesi kesällä, mikä on melkoinen saavutus! :D



Laivasta astuttuani odotti rajatarkastus, jonka jälkeen vastassa odotti yliopiston vapaaehtoinen (志愿者), englantia opiskeleva Jane. Hänen kanssaan menimme taksiin, joka vei meidät vaihto-opiskelijoiden asuntolaan (留学生宿舍楼). Maksoin koko lukukauden vuokran eli 8000 yuania (n. 1200 € riippuen kurssista) ja sen päälle vielä 1000 yuanin takuuvuokran, jonka jälkeen asunto oli käytettävissäni. 8000 yuanista en saanut kuittia, mutta takuuvuokrasta kyllä. Myöhemmin sain kuitenkin kuitin myös vuokrasta, kun pyysin. Kello lähenteli tässä vaiheessa iltakuutta, jolloin pimeys alkoi jo pikkuhiljaa hiipiä; täällä pimeys koittaa todella varhain ja myös todella nopeasti.

Matkalaukun heitettyäni suuntasimme lähialueelle syömään. Maukas karppikeitto nuudeleilla maksoi 14 yuania eli n. 2 euroa, ja siitä riitti niin paljon syötävää, että en jaksanut läheskään kaikkea.


Tämän jälkeen olikin aika painua unten maille, vaikka en tosin saanut unen päästä kiinni kuin vasta joskus yökahdelta aikaeron vuoksi. Seuraavana päivänä oli aikaa tutustua kämppään hieman paremmin.

Seuraava osa: 29.8.2017 – Päivä 2: Puhelinliittymän avaus ja kiertelyä