23.12.2017

Vaihdossa: uusi huone

Edellinen osa: 19.12.2017 – Niin kylmää, että lattia pamahti

Nyt on muutettu lattiavaurion vuoksi. Uusi kämppä on täsmälleen samanlainen kuin aiempikin, mutta parveke osoittaa sisäpihalle, toisin kuin edellinen. Edellisestä avautui näkymä puutarhaan ja lammelle.

Tässä uudessa kämpässä on kuitenkin vikansa: kun menee sisään, niin nokkaan lehahtaa selvä ulosteen haju. Se tullee jostain viemäristä vessasta, koska en ole onnistunut paikantamaan muutakaan lähdettä sille. En kuitenkaan enää viitsi mennä valittamaan asiasta vaan mieluummin kärvistelen tämän vajaan kuukauden tässä.


Naapuriksi sain härmäläisen Antin, joka kuuluu täällä olevaan Seinäjoen AMK:sta tulleeseen kolmen kaverin porukkaan. Mukavia kavereita, joiden kanssa teemme aina jokaperjantaisen Ikean-reissun.


Meidän lisäksi ylempänä asustelee Nivalasta kotoisin oleva Jari-opettaja, jonka olen tavannut kertaalleen. Hän opettaa tietojenkäsittelytieteitä täällä.

Seuraava osa: 6.1.2018 – Valelääkäri

19.12.2017

Vaihdossa: niin kylmää, että lattia pamahti

Edellinen osa: 17.12.2017 – Vaihdon kylmin päivä

Kylmät ilmat jatkuvat. Vaihto-opiskelijoiden asuntolassa ei tosiaan ole minkäänlaista lämmitystä, joten koko rakennus viilenee koko ajan ilmojen myötä. Tänään aamulla koneella ollessani kuulin ihmeellistä rasahtelua sängyn alta, mutta en ollut varma, mikä sen aiheutti. Katsoessani kuitenkin sängyn alle huomasin, että lattia oli kuprulla tuosta kohdasta. Hommassa käy lämpökutistumisen vuoksi näin (ylempi kerros on siis laattakerros ja alempi betonikerros).


Koulusta palatessani kävi lopulta niin, että koko lattia pamahti. Olin sängyssä, kun kuulin kovan pamauksen ja huomasin, että laatat olivat nousseet vielä korkeammalle, ja nyt lattiassa oli jo reikä laattojen välissä.


Tämä on melko eksoottista, sillä Suomessa tällaista ei pääse juurikaan tapahtumaan materiaalien oikean valinnan ja melko vähän vaihtelevan sisälämpötilan ansiosta. Tämä koko rakennus on täynnä railoja, ja tuohon seinässä olevaan railoon loukkasin kynteni kun liu'utin kättäni seinässä ja kynsi tökkäsi kiinni.

Nyt joudun muuttamaan tästä kämpästä, mutta onneksi huone on varattuna samasta kerroksesta. On se silti melko ankeaa muuttaa kuukauden vuoksi, kun kaikki tavarani ovat täällä aivan levällään.

Seuraava osa: 23.12.2017 – Uusi huone

17.12.2017

Vaihdossa: vaihdon kylmin päivä

Edellinen osa: 13.12.2017 – Kaksi päivää miljonäärin kanssa

Tänään on tämän vaihdon ajan kylmin päivä: 7 astetta, joka tuntuu 5:ltä! Kävimme tänään kavereiden kanssa pyöräilemässä, jonka aikana näki hyvin, että shenzheniläiset ovat tosissaan tämän vallitsevan ilmanalan kanssa: pipot päässä ja untuvatakit päällä.

Asuntolassa ei ole lainkaan lämmitystä, joten kylmyys hiipii tänne melko nopeasti, kun ilma kylmenee. Tässä koneellakin kirjoittelen paksu peitto päälläni, koska huoneessa tuntuu olevan ainakin alle 15 astetta.

Ensi viikolla lämpötilat pyörivät jossain 15 asteen tuntumassa, joten tropiikin lämmöt lienevät jo takana päin. Tammikuu on Shenzhenissä kylmin kuukausi, joten kaipa se on sanottava hyvästit shortseille.

Seuraava osa: 19.12.2017 – Niin kylmää, että lattia pamahti

13.12.2017

Vaihdossa: kaksi päivää miljonäärin kanssa

Edellinen osa: 3.12.2017 – Kiipesin vuorelle


Nämä kaksi viime päivää ovat olleet aivan hulluja, aivan uskomattomia. Täällä oli eilen kansallinen Suomi–Kiina-opetuskonferenssi, johon osallistui useampi sata opettajaa, ja tämän lisäksi vielä Shenzhenin kaupungin ja Kiinan opetuksellista kermaa. Olen keskustelukurssilla, jonka professori kutsui mut tuonne, vaikka hän oli tosin ilmeisesti unohtanut rekisteröidä mut. Tämän vuoksi ensimmäisessä tilaisuudessa minulle ei löytynyt paikkaa, mutta järjestäjät kuitenkin alkoivat etsiä kuumeisesti paikkaa ja istuttivat minut sitten jonkun kiinalaisen paikalle melko eteen. Tuo kiinalainen ei kuulemma saapunut.

Sessio kesti viitisen tuntia. Tämän jälkeen menimme pihalle, jossa tutustuin viiteen suomalaiseen opetusalan kaveriin, jotka olivat kutsuttu tuohon tilaisuuteen: Leena Riekkola, Heikki Mäkilä, Ville Lintervo, Sami Sorvali ja Harri Hollo. Siinä kohtaan minut vedettiin mukaan kaikkeen, ja lähdimmekin siinä samassa pieneen kabinettiin, jossa istui Shenzhenin yliopiston päällystö meidän suomalaisten kanssamme. Paikassa alkoi näkyä homman varsinainen juju: tänään juodaan viinaa. Kippisteltiin siinä varmaan viisi kertaa 52-prosenttisella hirssiviinalla ja syötiin vähän ruokaakin siihen sivuun.


Tuosta lähdettiin sitten toiseen juhlapaikkaan mustissa maastureissa, joihin meidät ohjasi sellaiset agentin näköiset kaverit, joilla oli sellaiset muistivihkot, handsfreet ja muut perussetit, kyllä te tiedätte. Paikka oli aivan järkyttävän iso sali, jossa minulle raivattiin aivan edestä paikka, jossa istuttiin kuin jossain X-Factorin tuomaristossa. Videokameroita oli joka puolella ja edessä pidettiin puheita ja esityksiä. Oli ensimmäinen kerta, kun kuulin mongolialaista kurkkulauluakin. Koko homma ilmestyi tänään ymmärtääkseni kymmenessä mediassa täällä Kiinassa.

古筝-instrumentin (gǔzhēng) soittoa.


Tuon jälkeen mentiin ala-aulaan juomaan viskit, ja tänä aikana sali oli järjestetty uudelleen: nyt tila oli muuttunut gaalaillalliseksi, jossa oli pyöreitä pöytiä varustettuna ties millä ruoilla, ja tuossa kohtaa alkoi viina virrata oikein kunnolla. Me suomalaiset istuimme pääpöydässä paikallisten isojen herrojen ja rouvien kanssa. Kaljaa kaadettiin laseihin, 52-prosenttista pikkupikareihin ja punaviinitkin tulivat vielä kaupan päälle. Siihen nähden, että mulla oli tänään koulupäivä, innostuin juomaan ehkä hieman liikaa, mutta kun kippistellään niin on se vaan sitten pakko ottaa.

Leena Riekkola istui minua vastapäätä.

Tänään oli sitten sellainen homma, että sain koulupäivän jälkeen soiton, jonka jälkeen auto tuli tuossa kolmen aikaan hakemaan. Sisällä istu valmiiksi joku entinen pekingiläinen Nokia-insinööri (tämä oli ilmeisesti joku kimppataksi), joka oli yhtä innoissaan muinaisesta Symbian-käyttiksestä kuin minä. Hän jäi pois yhdessä kohtaa, josta jatkettiin sitten ajajan kanssa pidemmälle. Vieläkään en tiennyt, että minne olen menossa.

No, kun saavuin tuonne niin minut istutettiin kahden tarjoilijan kanssa teepöytään, jossa juotiin teetä ja rupateltiin.

Kultainen konna (金蟾, jīn chán) vartioi teehetkeä. Kolmijalkainen konna asetellaan aina selkä oveen päin, jolloin se symboloi vaurastumista ovelta huoneeseen päin.

Siitä sitten mentiin alas katsomaan tämän kutsujan omaa ostoskeskusta, jossa porukasta otettiin kuvia (me länkkärit nostamme aina paikan arvoa, kun esiinnymme kuvissa). Tämä kutsuja on siis multimiljonääri ja alun perin Sisä-Mongoliasta, ja olikin meitä varten lennättänyt sieltä lampaan, jota valmistettiin kolme päivää tämän päivän bakkanaalia varten. Lammas syötiin mongolialaisittan käsin luita kaluamalla.


Istuimme sitten ruokapöytään, johon alkoi sadella ties mitä ruokalajeja laidasta laitaan. Puheita pidettiin, viiniä vedettiin ja kontakteja vaihdettiin taas. Mun WeChat on nyt ihan katastrofi kun niitä kontakteja on hyvin, hyvin paljon.

Sami Sorvali antoi tälle multimiljonäärille Lahti-paidan, jonka tuo laittoi saman tien päälle :D

Oli kyllä sellaiset kinkerit, että. Sitä sanotaan, että Kiinassa voi tapahtua mitä tahansa. Se on nyt todettu paikkansapitäväksi.

Toi miljonääri käski sen HR-päällikköä ottamaan yhteyttä muhun sitten kun tulevat Suomeen niin mennään juomaan yhdessä. Sopii, tosin vähän huono kun en pysty mitenkään korvaamaan tätä kaikkea samalla tavalla kuin miten hän on kohdellut minua. Tuo koko juhla oli aivan överiä enkä uskalla edes kuvitella, paljonko tuohon on palanut rahaa.

Lähtiessämme pois vaihdettiin taas WeChat-kontakteja miljonäärin useamman työntekijän kanssa ja puhuttiin tulevista yhteistyökuvioista kiinan kielen ja suomalaisen opetuksen yhdistämisestä. Tulevaisuudessa jää nähtäväksi, mikä osa on totta ja mikä kohteliaisuutta.

Olen todella häkeltynyt tästä kaikesta.

Seuraava osa: 17.12.2017 – Vaihdon kylmin päivä

3.12.2017

Vaihdossa: kiipesin vuorelle

Edellinen osa: 25.11.2017 – "Ulkomaalaisia! Iskäää!!!!!!"


Heräsin tänään kukonlaulun aikaan ja lähdin pyöräilemään, niin kuin eilenkin. Eilen kävin tuolla Shenzhenin lahden tietämillä, mutta tänään en suunnannut sinne, vaan otin kurssin toisaalle, tosin ilman mitään erityistä suuntaa. Aikani poljettuani päätin kuitenkin lähteä katsomaan tästä yliopistolta muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa kohtuullisen jyrkkää Nanshan-vuorta (南山, Nánshān eli Etelävuori), joka sijaitsee samannimisessä kaupunginosassa. Vuoren korkein kohta on 336 metriä ja se näkyy helposti Shenzhenin lahdelta.


Matka vuoren juurelle ei ollut helppo, sillä tietyömaiden vuoksi osa pyöräteistä oli suljettu, minkä vuoksi jouduin kiertelemään ties mistä, mutta onneksi vuori on sen verran korkea, että sen näkee miltei koko ajan, kun pyöräilee Nanshanin alueella.



Perille päästyäni jätin vuokrapyöräni, ostin pari pulloa vettä pienestä kioskista ja lähdin kiipeämään. Portilla kielletään hyvin näkyvin kyltein tuomasta tulentekovälineitä vuorelle, ja siinä onkin pieni laatikko, johon tupakat ja sytkärit joutuu jättämään.

检查火种 (jiǎnchá huǒzhǒng), "tarkista tulentekovälineet"
香烟打火机存放箱 (xiāngyān dǎ huǒjī cún fàng xiāng), "talleta tupakat ja sytkärit laatikkoon"

Ajattelin valita reitiksi lyhyemmän, mutta "vaarallisemman" porrasreitin, mutta näin epäurheilullisena henkilönä olisi ehkä tällä elämäni ensimmäisellä vuorellekiipeämiskerralla voinut mennä massan mukana tietä pitkin, koska portaita todellakin oli paljon, ja tämän lisäksi reittiä ei juuri ollut pilattu levähdyspaikoilla. Porrasta portaan jälkeen, ja seuraavan mutkan takaa taas portaita silmänkantamattomiin niin jyrkässä maastossa, että välillä tuntui kun olisi kiivennyt tikkaita.




Pääsin kuitenkin huipulle kuolematta tai pyörtymättä, joskin hiestä aivan märkänä.

Laelta oli varsin hienot näkymät. Melko paljon porukkaakin oli tuossa yhdeksän ja kymmenen välillä. Olin tietysti ainut länsimainen tuolla tuohon aikaan ja sain myös kuulla siitä pikkulasten suusta :D

"Ulkomaalainen!"
"Kato iskä!"
"Mä näen ulkomaalaisen!"
"Ulkomaalainen kiipeää vuorelle!"

Takaisin tulin tietä pitkin, koska ajattelin että rappuset saavat riittää tältä päivältä. Tullessani takaisin yliopistolle huomasin jotain jännää: yhdessä talossa oli melko hieno taideteos Neptunuksesta.





Alla lisää kuvia reissulta.



30.11.2017

Opi kiinaa: 原来 [yuánlái] ja 本来 [běnlái]



原来 :ta käytetään tilanteessa, jossa kuulija on saanut jotain tietoonsa yllättäen. Sitä voidaan myös käyttää puhuttaessa muutoksesta ja se voi toimia sekä adjektiivina että adverbinä. 本来 toimii samalla tavalla, ja nämä kaksi ovatkin keskenään vaihdettavissa suurelta osin.

Adjektiivi ("alkuperäinen")
原来 + 的 tai 本来 + 的

原来/本来的意见很好。
yuánlái/běnlái de yìjiàn hěn hǎo.
Hänen alkuperäinen ideansa on hyvä.

Adverbi ("alun perin")
S + 原来 + V tai 原来 + S + V
S + 本来 + V tai 本来 + S + V

原来/本来我有很多钱,现在没有钱了。
Yuánlái/běnlái wǒ yǒu hěnduō qián, xiànzài méiyǒu qián le.
原来/本来有很多钱,现在没有钱了。
yuánlái/běnlái yǒu hěnduō qián, xiànzài méiyǒu qián le.
Alun perin minulla oli paljon rahaa, nyt ei ole enää rahaa.


Adverbi (asian ymmärtäminen yllättäen)

Tässä tapauksessa 本来 ei enää käy, vaan on käytettävä 原来:ta.

A: 不好意思,在这儿不可以吸烟。
B: 哦,原来是这样。

A: Bù hǎo yìsi, zài zhèr bù kěyǐ xīyān.
B: Ò, yuánlái shì zhèyàng.

A: Anteeksi, täällä ei saa tupakoida.
B: Ai, asia on sillä lailla.

26.11.2017

Opi kiinaa: 过 [guo/guò]



过 merkitsee lyhyesti sanottuna kokemusta. Se on siis apusana, jolla korostetaan sitä, että onko kysymyksessä oleva asia tapahtunut aiemmin. Tässä yhteydessä se tulee aina heti verbin jälkeen ja sen tooni on tässä tapauksessa aina neutraali:

S + V ++ O.

我去中国。[Wǒ qù guo Zhōngguó.]
Olen käynyt Kiinassa.

我们见。[Wǒmen jiàn guo.]
Olemme tavanneet.

Kieltomuodossa sitä käytetään muodossa

S + 从(来)没(有) + V + + O.
S + cóng (lái) méi(yǒu) + V + guo + O.

Kieltomuodon 从来没有 voi siis lyhentää muotoon 从没, ja näin tehdäänkin yleensä puhekielessä. Esimerkkilause:

从没中国。 [cóng méi guo Zhōngguó.]
En ole koskaan käynyt Kiinassa.

Jos 过 toimii itse verbinä (esim. viettää), sen tooni on laskeva:

昨天我生日。[Zuótiān wǒ guò shēngrì.]
Eilen vietin syntymäpäivääni.

25.11.2017

Vaihdossa: "Ulkomaalaisia! Iskäää!!!!!!"

Edellinen osa: 24.11.2017 – Puhekurssin välikoe luokan paras


Kävimme kavereiden kanssa tällä viikolla 20 kilometrin päässä melkein Hongkongin rajalla sijaitsevassa Dongmenin ostoskylässä. Shenzhenissä asuva YuoTube-tähti serpentza esitteli paikkaa videolla viime kuussa, joten paremman käsityksen paikasta saa katsomalla hänen videonsa.

Dongmenin kävelykatu kuvattuna McDonald'sin terassilta.

Haeskelimme matkalaukkuja ja katselimme muutakin ostettavaa samalla, mutta itselleni tarttui vain matkalaukku. Aikamme tingittyämme lähti hieno musta kangaslaukku 300 yuanin eli 40 euron hintaan. Ostin toisen laukun, koska paluumatkalle on niin paljon tavaraa, että yhdellä laukulla ei selviä, ei tilan eikä painon puolesta. Taobao on ollut meinaan tehokäytössä... Ekstralaukun ruumamaksu on Finnairilla 60 €, joten sen verran joutuu pulittamaan lisää.

Dongmenin yksi kortteli oli melkoinen sokkelo, suorastaan labyrintti. Seinät olivat lattiasta kattoon joka puolelta "tapetoitu" kännykänkuorilla ja halpaelektroniikalla.

Käytävän jälkeen tulee kaksi uutta käytävää vasemmalle ja oikealle. Tämä toistuu useaan otteeseen.

Paikassa kävi myös jännä kulttuurillinen juttu: kävelimme yhtä käytävää, jossa vastaan tuli kaksi pikkutyttöä leikkimässä. Yhtäkkiä toinen alkoi huutaa täysillä "ulkomaalaisia, iskäää!!!!" (外国人,爸爸!! [wàiguórén, bàba!!!]) ja itkemään. Isä oli varmaan varoittanut ulkomaalaisista. Muutenkin tässä paikassa katsottiin vähän pidempään ulkomaalaisia, ja huomasin että eräs tyttö tuli ottamaan varovaisesti salaa selfieitä niin, että me olimme taustalla.

Pikkutytön huuto oli mielestäni kuitenkin ihan oikeutettu. Olen kuullut (ja nähnyt), kuinka vähän länsimaalaiset ja ulkomaalaiset arvostavat kiinalaisia ja Kiinan kulttuuria ja tapoja ylipäätään. Vaihto-opiskelijat ovat kuulemma pahimpia. Riehumista, huutamista, töykeyksiä ja asioita, joita ei omassa maassa tekisi. En tiedä, mikä tähän ajaa, mutta itse ainakin pyrin olemaan samalla tavalla ihmisiksi kuin missä tahansa muuallakin. Vaihto-opiskelijoilla opiskelu on yleisesti prioriteettilistalla melko alhaalla, joten paikallisiin tutustuminenkaan ei varmasti kiinnosta kulttuurinvaihtomielessä.

Tulimme pois taksilla, jonka kuski oli melko varmaotteinen, joskin jopa kiinalaiseksi ehkä hieman liikaa hurjasteluun taipuvainen. En kuitenkaan valita, sillä matka meni rattoisasti katsellessa auringonlaskussa kylpevää Shenzheniä. Otin lyhyen videonkin, jonka muokkasin kunnioittamaan GTA: Vice Cityä.





Seuraava osa: 3.12.2017 – Kiipesin vuorelle

24.11.2017

Vaihdossa: puhekurssin välikoe luokan paras

Edellinen osa: 19.11.2017 – Itsemurhan markkina-arvo yliopistoissa

Minä kertomassa Suomesta.

Huhhuh (tuntuu että aloitan joka postauksen tällä sanalla), nyt olen kyllä todella iloinen. Tänään puhekurssin opettaja antoi välikokeen tulokset ja ilmoitti samalla, että minulla oli paras esitys! Arvosanaksi tulikin 95/100, eli viiden pisteen verran kertyi miinusta, en tosin tiedä että mitä nämä parannettavat jutut ovat. Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, vaikka leikkimielisesti Finnish nightmares -tyyliin piilouduinkin kirjan taakse, kun opettaja luokkakavereideni kanssa onnitteli minua :D

Opettaja sanoi, että on ihmeissään kun ääntämykseni oli niin hyvä jo Kiinaan tullessani ja pyysi minua kertomaan, että miten olen opiskellut ääntämistä. Kerroin lyhyesti, että silloin kun aloitin, ajoin autoa ja samalla äänsin perässä. Yleisesti ihmiset eivät tee tätä, vaan alkavat puhua välittämättä ääntämisestä ja keskittyvät pelkästään aiheeseen.

Itse olen alusta lähtien panostanut ääntämiseen. Heikko kohtani on kuitenkin puhe, sillä en osaa vielä mainittavasti jutella kiinaa, koska ajatusprosessini ovat vielä liian hitaita. Käännän mielessäni suomenkieliset ajatukset kiinaksi ja mietin samalla kielioppia liikaa, vaikka vastapuoli kyllä ymmärtäisikin. Ääntäminen on kuitenkin opettajan mielestä hanskassa, joten se on ihan kiva.

Olen huomannut, että luokallamme monilla on ääntämyksen kanssa vieläkin suuria vaikeuksia, vaikka ovat asuneet Kiinassa monta vuotta. Turun yliopiston opettajani Wénlí tekee mielestäni todella hyvin, kun pakottaa opiskelijat ääntämään hyvin. Hän pyytää ääntämään niin kauan, että se menee oikein, ja kunnia ääntämisosaamisestani kuuluukin hänelle. Täten myös tämä luokan paras arvosana on Wénlín ansiota.

Seuraava osa: 25.11.2017 – "Ulkomaalaisia! Iskäää!!!!!!"

22.11.2017

Opi kiinaa: 吧 [ba]



吧-partikkelia näkee kiinankielisissä teksteissä siellä täällä, mutta vielä enemmän sitä kuulee puheessa. Partikkelin merkitys on kysymys, jonka vastauksen oletetaan olevan jotain. Otetaan esimerkiksi lause, jossa kysytään samaa asiaa, mutta eri kysymyspartikkeleilla:

你是中国人?[Nǐ shì Zhōngguórén ma?]
Oletko kiinalainen?

你是中国人?[Nǐ shì Zhōngguórén ba?]
Olet kiinalainen, eikö vain?

吧 on siis varmistus luulolle tai epäilylle. Partikkelia voidaan käyttää myös muihin erityisiin tarkoituksiin, sillä se voi merkitä myös haluttomuutta tällaisessa yhteydessä:

A: 你去打扫你的房间! [Nǐ qù dǎsǎo nǐ de fángjiān!]
B: 好。。。[Hǎo ba]

A: Mene siivoamaan huoneesi!
B: Okei…

Lisäksi sitä voidaan käyttää ehdotuksissa tähän tapaan:

我们去新长城酒楼吧?[Wǒmen qù Xīn Chángchéng Jiǔlóu ba?]
Mennään Kiinan muuri -ravintolaan, käykö?

19.11.2017

Vaihdossa: itsemurhan markkina-arvo yliopistoissa

Edellinen osa: 18.11.2017 – Aamuinen pyöräretki



Kolmen kiinan kielen kurssin lisäksi käyn tiistaisin pidettävää keskustelukurssia, jota pitää vanhempi professori, joka on hyvin ansioitunut ja paikallinen julkkis: hän kommentoi televisiossa usein yhteiskunnallisista asioista ja on hyvinkin tunnettu henkilö. Eräänä tiistaina hänen tuntinsa peruttiin, kun hänellä oli jälleen yksi kommentointitapaaminen. Mies on kaiken lisäksi yliopiston kansainvälisen laitoksen johtaja sekä kemisti, jolla on meriittiä kromatografian alalta.

Toisin kuin ensin olin ajatellut, ei kurssilla ole kovinkaan paljon porukkaa. Alussa paikalle tuli n. 7 henkilöä, mutta nyt meitä on enää kolme: minä, ranskalainen Loïc ja korealainen Yunkoo. Loïc on ollut Olkiluodon ydinvoimalassa töissä ja on kehunut Suomea paljon (mm. suomalaisten englannin osaaminen), kun olemme jutelleet, mikä on mukavaa. Harmi kun itse en ole käynyt Ranskassa, niin ei ole vastavuoroisesti muuta sanottavaa maasta kuin uutisista lukemiani juttuja.

Kurssi on hyvin mielenkiintoinen. Nyt kun meillä on enää tällainen ydinjoukko, niin meno on todella rentoa ja opettaja on kertonut paljon juttuja, jotka osuvat meidän ulkomaalaisten mielenkiinnon kohteisiin: laki, korruptio ja kiinalaisten tavat. Yksi tiistai oli erittäin kiinnostava, kun opettaja kertoi asiasta nimeltä itsemurhan markkina-arvo.

Pohjustetaanpa vähän. Shenzhenin yliopistossa tehdään vuosittain 1–3 itsemurhaa ja se tapahtuu aina hyppäämällä, onhan se helpoin tapa kun rakennusten katoille pääsee melko vaivattomasti ja ne ovat tarpeeksi korkeita. Itsemurhan syy on usein se, että tyttö- tai poikaystävä on jättänyt, opiskelut sujuvat huonosti tai rahat eivät enää riitä. Nämä tuntuvat melko kevyiltä syiltä, mutta näin kuulemma on.

Itsemurhan jälkeen tapahtuu jotain hyvin jännää. Ruumis on murskana kadulla, mutta sitä ei siirretä ollenkaan, vaan omaiset tulevat paikalle suojelemaan ruumista. Shenzhenissä tilanne on hieman paha, kun lämpötila on helposti 30 astetta, joten ruumis menee huonoon kuntoon melko nopeasti.

Vakiintunut tapa asian selvittämiseksi on sellainen, että omaiset menevät oppilaitoksen johtajan pakeille syyttämään laitosta (esim. opettajien antama huono kohtelu tai huono opetus) ja vaatimaan rahaa. Oppilaitoksen johtajalla on kolme vaihtoehtoa:
1. Antaa rahaa omaisille, jolloin asia on sovittu.
2. Mennä oikeuteen, jolloin asia pitkittyy ja ruumis mätänee kadulla pitkän aikaa.
3. Olla antamatta rahaa, jolloin johtaja saa tappouhkauksia.
Näistä vaihtoehdoista oppilaitokset ovat päätyneet ensimmäiseen vaihtoehtoon, sillä se on nopein sovittelutapa. Ja tämän vuoksi yliopistoilla onkin käytössään jonkinlainen tieto päivän markkinahinnasta itsemurhalle. Professori kertoi, että summa on jotain 5000 ja 9000 euron väliltä tällä hetkellä.

Jos kuolleen henkilön omaiset ovat rehellisiä ja sanovat, että henkilöllä oli mielenterveydellisiä ongelmia ja hän teki itse omat ratkaisunsa, niin tämä johtaa kuulemma siihen, että oppilaitos ei anna ollenkaan rahaa. Kiinalaiset ovat siis tietoisia tästä ja siksi syyttävät oppilaitosta, vaikka tietäisivätkin, että se ei ole laitoksen syy.


Tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun puimme kuuluisaa Xu Shoulanin ja Peng Yun tapausta. Lyhennettynä se menee seuraavasti.

Péng Yǔ (彭宇)

Vanha nainen (Xu Shoulan) kaatuu kadulla ja murtaa reisiluunsa astuttuaan ulos bussista. Paikalle tulee Peng Yu, joka auttaa naista ja saattaa hänet sairaalaan. Nainen on kiitollinen avusta ja kiittelee vuolaasti. Xu Shoulanin reisiluu joudutaan operoimaan ja hinnaksi muodostuu kaiken kaikkiaan 114 690 RMB:tä (n. 15 000 €)

Hieman myöhemmin Peng Yu saa kutsun käräjille. Vanha nainen syyttää häntä tönäisystä, josta on aiheutunut reisiluun murtuma. Oikeudessa Peng Yulla on todistaja, jonka mukaan hän tuli auttamaan naista tämän kaaduttua, mutta oikeus katsoo tämän valheelliseksi todistukseksi. Xu Shoulan torppaa myös kaikki Peng Yun sanomiset valheina ja sanoo: "Näin kun hän tönäisi minua!" Oikeuden mielipide on se, että kukaan ei jää auttamaan toista, jos ei ole tehnyt mitään väärää, eli Peng Yu syyllisyydentunnoissaan jäi auttamaan Xuta.

Peng Yu joutuu korvaamaan 10 päivän maksuajalla 40 % naisen sairaalakuluista eli 45 876 RMB:tä (reilu 6000 €).

Tapaus on hirvittävä. Myöhemmin kansa raivostui tästä epäoikeudenmukaisuudesta ja keräsi Peng Yulle huomattavan rahasumman. Lisäksi oikeus myönsi myöhemmin, että ratkaisu oli väärä. Tuomarin vira alennettiin.

Professori uumoili, että Xu Shoulanin ratkaisu lähteä käräjille on lähtöisin omaisten painostuksesta ja varmasti myös rahapulasta, onhan tuo sairaalalasku melkoinen.

Kiinassa on nyttemmin kuitenkin otettu käyttöön "hyvän samarialaisen laki", joka takaa jonkinlaiset oikeudet ja syyttömyysolettaman ventovieraan auttajalle, sillä järjestelmä on kestämätön, epäoikeudenmukainen, kylmä ja hullu. Mutta vaikka laki tulikin voimaan, ei se ole estänyt samanlaisia juttuja tapahtumasta: viimeinen auttajan saaama tuomio tuli 8.9.2017 Xuzhoussa.

Kerroimme Loïcin kanssa, että Euroopassa syytteen saa se, joka ei jää auttamaan. Mielestäni parempi niin päin kuin se, että kuolet kadulle, kun kukaan ei sinua uskalla auttaa oikeusprosessin pelossa. Kiinalainen mentaliteetti on siis tässä asiassa hyvin huolestuttava, sillä en voisi elää itseni kanssa, jos syyttäisin viatonta auttajaa omista toilailuistani.

Seuraava osa: 24.11.2017 – Puhekurssin välikoe luokan paras

18.11.2017

Vaihdossa: aamuinen pyöräretki

Edellinen osa: 17.11.2017 – Sinkkujen päivän postikaaos (pakettini hävisi)


Reitti

Heräsin tänään aamukuudelta, nappasin vuokrapyörän ja lähdin 15 kilometrin pyörälenkille kuvaamaan. Kävin ensimmäistä kertaa Shenzhenin lahden ympäristössä. Kiinalainen kaveri kertoi Suomessa, että tykkää Suomesta kun meri ei haise niin kuin Kiinassa ja nyt tiedän, mitä hän tarkoitti, koska mädän kalan, mudan, lietteen ja kaikenlaisen muun löyhähdyksiä tunkeutui vahvasti nenään tuon tuosta, kun pyöräilin pitkin tuota rantaa. Lisäksi koko rannan tuntumassa oli varoituskyltit, että veteen ei saa mennä. Kyltit olivat rajavartiolaitoksen tekemiä, joten ne eivät ole luultavasti tehty ihmisten suojelemiseksi, vaan siltä varalta, ettei kukaan ylittäisi Hongkongin rajaa uimalla. Tosin kuka nyt sinne lietteeseen tahtoisikaan mennä vapaaehtoisesti.


Vaikka ilma oli saasteesta utuinen, niin oli hienoa kun toiselle puolelle lahtea ei näkynyt lainkaan sumun vuoksi. Haikaratkin nököttivät tuossa ikuisuuden meressä ja tarkkailivat rantamatalikkoa rauhallisina. Hienon näköistä ja seesteistä. Tulen varmasti tekemään näitä reissuja useamminkin.

Alla muutama kuva reissulta.





17.11.2017

Vaihdossa: sinkkujen päivän postikaaos (pakettini hävisi)

Edellinen osa: 13.11.2017 – Ymmärryskurssin koe meni oikein hyvin

Sinkkujen päivä on nyt ohi ja postikaaos alkaakin olla jo täydessä mitassaan. Normaalitilanteessa kun postipaketti saapuu yliopistolle, menee se toimistoon, jossa on muutamia hyllyjä. Kun paketti saapuu toimistoon, siitä tulee tekstiviesti kännykkään. Tällä viikolla tekstiviesti olikin muuttanut muotoaan sen verran, että enää paikka ei ollutkaan sama, ja lisäksi hyllypaikkaan oli tullut yksi numero lisää.

Kävin kyselemässä vanhasta paikasta, että missä tuo uusi on, ja kun menin uuteen paikkaan, yllätyin melkoisesti: siellä on nyt lähes silmänkantamattomiin noita hyllyjä tuollaisella valtavalla torilla. Shenzhenin yliopisto on siis selvästi varautunut tähän maaniseen ostospäivään esimerkillisellä tavalla.

Hyllymetriä riittää.

Kävin tällä viikolla noutamassa muutaman paketin (kameranjalustan ja täytekynän), mutta eilen kun menin hakemaan Bluetooth-kuulokkeitani, ei pakettia ollutkaan siinä hyllyssä, missä sen piti olla! Joku kiinalainen kaveri tuli siihen auttamaan etsinnöissä ja vei minut toimistoon, josta virkailija tuli myös etsiskelemään pakettia. Sitä ei lopultakaan löytynyt, mutta annoin yhteystietoni, jos se tulee vastaan vielä. Toivon, että siinä olisi käynyt niin, että joku on vahingossa ottanut väärän paketin ja laittanut sen takaisin johonkin väärään hyllyyn mieluummin kuin että joku olisi kähveltänyt sen.

Aika näyttää. Onneksi kuulokkeet eivät olleet kovin kalliit, n. 10 €. Nyt on tulossa myös muitakin romppeita, jotka eivät toivottavasti häviä. Seuraavaksi teen niin, että syöksyn salamana paikalle hakemaan paketin, kun saan sen tekstarin.

Lähtiessäni huomasin tuon minua auttaneen kiinalaisen kaverin jonottamassa tiskille. Kävelin luokse, taputin olkapäälle ja kiittelin vuolaasti hänen avustaan, se oli mukavasti tehty.

Päivitys: kuulokkeet löytyivät heti seuraavana päivänä.

Seuraava osa: 18.11.2017 – Aamuinen pyöräretki

13.11.2017

Vaihdossa: ymmärryskurssin koe meni oikein hyvin

Edellinen osa: 12.11.2017 – Sinkkujen päivän hulluutta

Ymmärryskurssin (综合课, zōnghé kè) koe meni mielestäni hyvin: pistemäärä oli 93,5/100. Muutamia tyhmiä virheitä tein kuitenkin kokeen aikana ja ajattelinkin käydä ne läpi tässä:

Ensimmäinen virhe oli täytä tyhjät kohdat -tehtävässä:

Valittavat sanat olivat:
够    自然     先后     别看    一带     模仿   跟着   按时

Lause oli seuraava:
现在,环境保护问题很重要的是要清楚人和___的关系。
Xiànzài, huánjìng bǎohù wèntí hěn zhòngyào de shì yào qīngchu rén hé _____ de guānxi.
Nykyään tärkeä ympäristönsuojelukysymys on ihmisen ja ____ suhteen ymmärtäminen.

Luin kysymyksen kokeessa nopeasti ja vastasin vielä nopeammin.  Valitsin 一带 (yídài) eli ympäröivä alue, mutta oikea vastaus olisi ollut tietysti luonto, 自然 (zìrán). Tuo valitsemani tarvitsee jonkin substantiivin edelle, eli se ei yksin kykene mihinkään. Voi siis sanoa 图尔库一带 (Túěrkù yídài, Turkua ympäröivä alue), mutta yksinään se ei käy.

Toinen virhe tuli seuraavasta osiosta, jossa piti täydentää lause keksimällä oma lause perään ja käyttämällä annettuja sanoja vastauksessa. Tehtävä kuului näin:

春节时火车票太难买了,_____________________。(好几年)
Chūnjié shí huǒchēpiào tài nánmǎi le, _______________.
Kiinalaisen uudenvuoden aikaan junaliput ovat vaikeasti ostettavissa,_______________.

Oma vastaukseni oli: 春节时火车票太难买了,买不起好几年

Tämähän on aivan väärin, mutta muistan miettineeni kokeessa, että tämä menee varmasti päin Prinkkalaa. 买不起-potentiaalikomplementtirakennetta käytetään, jos ei ole varaa ostaa (vastakohta on 买得起 [mǎi de qǐ], on varaa ostaa), mikä ei nyt ollenkaan käynyt tähän. Oikea muoto olisi ollut potentiaalikomplementtimuoto 买不了 (mǎi bu liǎo), ei pysty ostamaan.
Lisäksi ajan paikka on vähän kyseenalainen. Onko 好几年 ajankesto- vai ajankohtasanonta? Hmm.

Oikeampi vastaus olisi ollut esim.
春节时火车票太难买了,好几年是这样了。
Chūnjié shí huǒchēpiào tài nánmǎi le, hǎo jǐ nián shì zhèyàng le.
Kiinalaisen uudenvuoden aikana junaliput ovat vaikeasti ostettavissa, monta vuotta on ollut tällä tavalla.

Kolmas puolikas virhe tuli väärän loppuliitteen käytöstä yhdessä tehtävässä:
考试 -> 考试 (tentissä)

Neljäs virhe oli tehtävässä, jossa koottiin sanoista lauseita. Oli tällaiset sanat:
从   旅游  我   中国   回来    的   刚   南方

Oma vastaukseni:
我刚从中国南方的旅游回来。
Wǒ gāng cóng Zhōngguó nánfāng de lǚyóu huílái.

Oikea vastaus:
我刚从中国南方旅游回来。
Wǒ gāng cóng Zhōngguó de nánfāng lǚyóu huílái.
Tulin äsken takaisin Etelä-Kiinan matkalta.

的-partikkelin paikka oli siis väärä.

Viimeinen osio meni ilman virheitä. Se oli ymmärrystehtävä, jossa oli kahdesta kappaleesta koostuva tarina. Tarina kuului olleen monille hankala ymmärtää, mutta ei ihme, sillä siinä oli henkilö, joka kertoi tarinan, ja tämän tarinan merkitys piti selittää sitten omin sanoin kysymyksiin vastattaessa.

Tarina meni jotakuinkin näin:
Chu-kuningas oli kuullut Zhuangzi-nimisestä lahjakkaasta miehestä ja lähetti kaksi virkamiestä etsimään hänet. Kun Zhuangzi löytyi, hän oli kalastamassa eikä ollut lainkaan iloinen nähdessään Chu-kuninkaan alamaisia, vaikka muita nähdessään olisikin ollut. Virkamiehet pyysivät Zhuangzia auttamaan kuningasta. 
Zhuangzi kalasteli rauhassa eikä ollut huomaavinaankaan virkamiehiä, mutta pienen hetken kuluttua sanoi rauhallisesti: ”Kuulemma Chu-kuningaskunnassa oli 3000 vuotta vanha kilpikonna, joka tapettiin ja laitettiin silkkiseen laatikkoon. Haluaisin kysyä, että olisiko kilpikonna halunnut uida vapaana vai tulla tapetuksi ja laitetuksi laatikkoon?” Virkamiehet vastasivat: ”Totta kai uida vapaana”, johon Zhuangzi: ”Siinä tapauksessa te kaksi voitte varmastikin lähteä takaisin!”

Teksti oli mielestäni hieman vaikealukuista, mutta ymmärsin kuitenkin tarinan pointin ja sainkin täydet pisteet viidestä alakohdasta. Kysymyksissä kyseltiin pääosin, että mikä oli Zhuangzin päätös ja miksi. Muutamia uusia sanoja tuli eteen tekstissä, mutta ne pystyi ohittamaan helposti, kun tiesi että mitä sanaluokkia ne edustavat. Alla on koko rimpsu.

Merkkikäsialani on yhtä huonoa kuin latinalaisten aakkostenkin kanssa :D

Opiskelut sujuvat siis ihan mukavasti täällä. Puhekurssin palautetta ei vielä ole annettu, enkä tiedä milloin se tulee.

Seuraava osa: 17.11.2017 – Sinkkujen päivän postikaaos (pakettini hävisi)

12.11.2017

Vaihdossa: Sinkkujen päivän hulluutta

Edellinen osa: 8.11.2017 – Esitelmä kiinaksi

Eilen 11.11. oli Kiinan ja samalla myös maailman suurin ostospäivä eli Nanjingin yliopistolta 90-luvulta lähtöisin oleva Sinkkujen päivä (光棍节, Guānggùn jié). Kun edellinen päivä vaihtuu Sinkkujen päiväksi, ovat miljoonat kiinalaiset valvomassa kello 12:n lyöntiä, koska silloin alennusmyynnit alkavat, ja alennuseriä on monella liikkeellä rajoitettu määrä. Esimerkiksi kaverini Sangyoon valvoi keskiyöhön ja tilasi itselleen 48 pulloa Coronaa hintaan 150 yuania (20 euroa), kun alkuperäinen hinta oli 500 yuania (n. 65 €).

Coronaa halvalla.

Itselläni ei ollut mitään, mitä olin ajatellut haalia, mutta suomalaisten kavereiden kanssa menimme Xiaomin liikkeeseen katselemaan robotti-imureita. Normaalihinta on 1700 yuania ja Sinkkujen päivän tarjous oli 1500, mutta olimme ilmeisesti liikkeellä niin myöhään, että Shenzhenistä oli loppunut kaikki.

Ostoskansaa Xiaomin liikkeessä.

Palasimme sitten asuntolalle ja yritimme ostaa Taobaosta imurit samaan hintaan, mutta sekään ei onnistunut, vaan ohjelma antoi jotain virhettä kun yritti tilata.

No, ei mahda mitään. Itselläni ei ollut tarvetta ostella mitään, mutta nyt päivää myöhemmin laittelin tilaukseen muutaman tavaran. Yksi myyjä laitteli viestiä varoitellen, että posti saattaa olla hieman tukossa seuraavat päivät. On mielenkiintoista nähdä, minkälainen tuo yliopiston postitoimisto on ensi viikolla, kun Sinkkujen päivän tavaroita alkaa putoilla tänne :D

Seuraava osa: 13.11.2017 – Ymmärryskurssin koe meni oikein hyvin

9.11.2017

Vaihdossa: esitelmä kiinaksi

Edellinen osa: 5.11.2017 – Ei enää ikinä Ikeaan sunnuntaina!



Huhhuh. Puhutaanpa epämukavuusalueista.

Suomalaisten tunnetuin epämukavuusalue on varmaankin esitelmien pitäminen. Kädet alkavat täristä ja naama valkenee jo valmiiksi liidunvärisestä, kun miettiikin esittämistä. Ala-asteelta lähtien, kyllä te tiedätte.

Suomen kielellä olen kuitenkin tässä oppinut pitämään esitelmiä niin, että edessä on välillä ihan luonnollistakin puhua. Tänään homma meni kuitenkin uudelle tasolle, kun oli puhekurssin välikoe, joka oli... 5-8 minuutin pituinen esitelmä kiinaksi.

Aluksi oli kaikenlaisia hyviä ideoita, että mistä aiheesta voisin pitää, mutta päädyin kuitenkin helppoon ratkaisuun ja valitsin koto-Suomen, sillä sanat ovat helppoja muistaa, kun on niin paljon kertoillut porukalle täällä siitä.



Kuitenkin, kun esitelmän hetki tuli, niin ääni värisi ja tunsin oloni erittäin epämukavaksi, mutta kyllä se äkkiä hälveni kun porukka repesi nauramaan hassunhauskoille animaatiotehosteilleni. Lopussa kerroin suomalaisten luonteenlaadusta, mikä kiinnosti ihmisiä ja porukka nauroi taas, kun demonstroin suomalaisten ujoutta kiinannetuilla Finnish Nightmares -sarjakuvilla. Eli alkukankeutta, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.


Kaikkein eniten luokkatoverit olivat kuitenkin kiinnostuneita Kakslauttasen igluhotelleista, joiden hintaa en kuitenkaan osannut sanoa kun porukka tuli esitelmän jälkeen kyselemään. Esitelmän aikana sanoin vain, että minulla ei ainakaan ole varaa mennä noihin. Mutta nyt tiedän: yksi yö kustantaa 435 € noissa.



Ilmastosta kerroin sen verran, että n. 35 asteessa suomalainen kuolee lämpöshokkiin ja -50 astetta on meille melko mukava ;)

Seuraava osa: 12.11.2017 – Sinkkujen päivän hulluutta

5.11.2017

Vaihdossa: ei enää ikinä Ikeaan sunnuntaina!

Edellinen osa: 5.11.2017 – Kotigekko

Kävimme kavereiden kanssa tänään sunnuntaina Ikeassa, mikä oli suuri virhe. Jo liikennekin oli aivan hullu, kun joka paikassa oli ruuhkia, mutta pääsimme onneksi perille ihan ihmisten aikaan. Ikean sisällä odotteli kuitenkin toinen haaste: meidän piti päästä yläkerrassa sänkyosastolle, joka osoittautui melkoiseksi kokemukseksi. Ihmisiä oli aivan sanoinkuvaamaton määrä: pääkäytävä oli aivan tukossa, ja kun koitti loikkia huonekalujen välistä, niin sielläkin oli ihmisiä tukkimassa tiet.

Pääsimme kuitenkin osastolle ja poiskin sieltä, vaikka helppoa sekään ei ollut. Antaa kuvan kertoa, pahoittelut laadusta:

Yritäpä tästä vastavirtaan.

Käytiin myös ennen tätä kaikkea syömässä lihapullia. Ravintola oli melko täynnä:


Onneksi lihapullat olivat lihapullia ja tiramisukin suussasulavaa.


Seuraava osa: 8.11.2017 – Esitelmä kiinaksi