1.7.2018

Shenzheniläisiä kavereita Helsingissä näkemässä


Kirjoitin vaihdossa ollesaani joulukuussa uskomattomista päivistäni, joina olin Qiqiaoland-kauppakeskuksen toimitusjohtajan yhtenä vieraana illallisella.

Hänen alaisensa Jing-neiti laittoi pari kuukautta sitten viestiä ja pyysi suosittelemaan jotain luontoelämyksiä tarjoavaa firmaa heille, koska he haluavat järjestää kiinalaisille lapsille leirikouluja. Etsin netistä eri firmoja ja päädyin ottamaan yhteyttä turkulaiseen Abelita Oy:hyn, joka sitten alkoi viemään asiaa eteenpäin.

Jing-neiti tuli toisen Shenzhenissä tapaamani Qiqiaolandin työntekijän, Feng-rouvan kanssa tällä viikolla Suomeen. Jing-neiti laitteli viestiä, että haluaisi tavata minut samalla kun ovat nyt Suomessa, joten ajelin eilen Helsinkiin katsomaan heitä ja heittämään heidät lentokentälle lopuksi (tämä on todella tärkeä bisnesseikka kiinalaisten kanssa). Vaikka 100 000 ihmistä kerännyt Pride-kulkue oli vielä voimissaan saapuessani Helsinkiin, niin se ei juuri näkynyt rautatieaseman läheisyydessä minkäänlaisena liikenneruuhkana.

Tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun olen yksin ja puhun pelkkää kiinaa vieraiden kanssa; viimeinen kerta oli Shenzhenissä yli puoli vuotta sitten (onko siitä niin kauan!?). Istuskelimme pari tuntia kahvilassa syömässä tapaslajitelmaa ja lipittelemässä lattea ja teetä. Oli kyllä todella mukava nähdä heitä ja sain paljon rohkaisua siihen, että selviän tilanteesta kuin tilanteesta tällä rallikiinallani :D

Ooster-kahvilan tarjoilija kysyi, että miten osaan kiinaa ja kerroin, että kun kolme vuotta on opiskellut suurella tunteen palolla, niin siinä osaa jo jos jonkinmoisia temppuja. Ja sanoin hänelle rohkaisevasti, että kiina on erittäin helppo ja looginen kieli, ja että jos englanti tuntuu jo sen verran helpolta, että osaa käyttää sitä jokapäiväisessä tilanteessa, niin kannattaa ehdottomasti siirtyä uuteen kieleen.

Naiset kertoivat, että ovat varsin tyytyväisiä saamaansa palveluun tuolta matkanjärjestäjältä ja kehuivat suomalaisia siinä, että selvitämme kaikki asiat perin pohjin ja olemme pitkäpinnaisia. Mutta niinhän me olemmekin :)


24.6.2018

Neljäs vuosi paketissa

Yliopiston toiseksi viimeinen vuosi eli neljäs on nyt paketissa. Tähän vuoteen mahtui vaihtoreissu Kiinan Shenzhenissä, jonka jälkeen otin seuraavat kurssit:

Tähtitieteen historia, 5 op
Corrosion of Metals (Åbo Akademi), 5 op
Kiinan jatkokurssi IV, 2 op
Liike-elämän kiinan kurssi, 2 op
Röntgendiffraktiomenetelmien laboratoriokurssi, 4 op
Experimental techniques for materials characterization, 5 op

Ja lopuksi materiaalikemian ja kemiallisen analyysin syventävien opintojen harjoitustyöt (10 op), jonka raportti paistui viimevuotisen kandilabraraportin tapaan 50-sivuiseksi hirviöksi. No, se on nyt palautettu ja opintopisteet ovat tilillä. Opintopisteitä tuli tälle vuodelle 73.

Alkukesästä oli todella kova stressi (minkä johdosta en tännekään paljoa kirjoitellut), koska oli samaan aikaan labrat, raportit, kurssit, kesätyöt, kahden auton korjaukset ja muut mukavat. Nyt hommat ovat kuitenkin jo helpottaneet, mitä nyt tuota autonräppänää pitäisi korjailla tässä.

Viime vuoden kesäautoni, Nissan Sunny '87:n, sain myytyä muutamalle nuorelle kaverille, jotka rikkoivat auton samana iltana tähän kuntoon:


No, sain rahat kaarasta, joten elämä jatkuu.

Kesä menee kesätöissä Yaralla, kuten viime vuonnakin. Tänä vuonna on kuitenkin mielenkiintoisempi meininki, sillä tehtaanjohtaja pestasi minut esittelemään paikkoja 30 kiinalaisasiakkaalle heinäkuun lopulla. Vähän meinaa hirvittää, mutta kaipa siitä selvitään.

Syksy tulee alkamaan vauhdikkaasti, koska lokakuussa gradun merkeissä suuntaan Ruotsin Uumajaan. Onneksi peli on selvä kaiken osalta, joten on helppo lähteä toteuttamaan projektia. Paha juttu on vain se, että filosofian maisterin tutkinnon osana kuuluu lukea syventäviä luentokursseja 36-40 opintopisteen verran, ja tällä hetkellä olen suorittanut niitä vain 14 op:n verran. Ensi vuonna täytyy siis käydä miltei kaikki syventävät luentokurssit, mitä opinahjolla on tarjota.

Mutta kaipa siitäkin selvitään.

27.4.2018

Liike-elämän kiina



Tänään oli viimeinen kiinan kielen tentti tältä lukuvuodelta, joka oli melko tiukka paketti. Syksy meni vaihdossa Shenzhenissä, jossa kielitaito kehittyi rutkasti, ja varmaan siksi tämän päivän bisneskiinan tentti tuntui todella helpolta. Kevät onkin ollut kahta kauheampi, sillä olen joutunut kirimään kemian opinnoissa, nyt kun puoli vuotta meni "hukkaan" Kiinassa. Tähtään siihen, että valmistun ensi vuonna, joten kiirettä pitää vastedeskin.

Bisneskiinan kurssi avasi paljon sitä, miten Kiinassa toimitaan liike-elämän tilanteissa. Kirjoitin taannoin postauksen paikallisen miljonäärin järjestämistä kesteistä, joissa asiat menivät juuri niin kuin kirjassa. Jos olisin opiskellut bisneskiinan kurssin ennen lähtöä, olisin luultavasti ymmärtänyt paremmin asioita tuolloin, mutta eipä tuo haittaa. Joka tapauksessa tärkeintä on, että pääsin mukaan rupattelemaan ja syömään tuon hienon porukan kanssa.

Kiinassa tervetuliaisjuhlat ja bisnestapaamiset ovat todella suureellisia tapahtumia, niin kuin postauksessani kerroin. Tuohon juhlaan, johon minut kutsuttiin, lennätettiin toiselta puolelta Kiinaa artisteja, esiintyjiä ja teuraslammas (!), vain yhden illan tähden. Rahaa oli palanut aivan uskomaton määrä ja tämän lisäksi paikalla oli seitsemän mediaa aina televisiota myöten.

Jäimme kiinan opettajan kanssa juttelemaan tentin jälkeen niitä näitä ja me molemmat olimme sitä mieltä, että kielen opiskelua tulee jatkaa, koska kieli unohtuu nopeasti. Tämä on totta, ja varsinkin kirjoitusmerkit häviävät mielestä aika nopeasti, jos kieltä ei pidä yllä.

Nyt opintorekisterissä on 60 opintopistettä kiinan kielen opintoja ja olen tyytyväinen, sillä jokaisen kurssin arvosana on 5. Kaikki luulevat, että kiina on vaikea kieli. Ei se oikeasti ole sen vaikeampi kuin mikään muukaan kieli, tosin se merkkien kirjoittaminen vaatii välillä kiukulla kirjoittamista, että jäävät päähän.

Ihmisillä aikuisiällä vakiintuu jonkinlainen kiinnostuksen kohde pidemmäksi aikaa. Eräs hyvä ystäväni on tehnyt itsestään piparkakkumestarin, joka leipoo keskiaika-aiheisia piparkakkuja ja häntä pyydetään milloin mihinkin esittelemään tätä taitoa. Itselläni on ollut kiinnostuksena hämähäkit, Rubikin kuutiot, älypuhelimet, koodaus ja muita tällaisia melko introvenrtihköjä juttuja aina pienen hetken, mutta nyt kiina on vakiintunut sellaiseksi, että sydän palaa isolla liekillä sen kanssa.

Kiinan jatkokurssi IV:n tulokset olivat tulleet tänään. Vitoseen pyrin ja vitosen sain :)


12.4.2018

Valotikkujen kemiaa

Kuva Indiamart.com

Olemme kaikki käyttäneet ja äimistelleet (ainakin pienenä) mm. laivojen ravintoloista saatavia valotikkuja, jotka myös kulkevat kansan suussa nimillä hohtotikku, hehkutikku tai loistetikku. Tyttöystäväni osti paketin näitä ja inspiroi minua näpyttelemään pienen blogipostauksen valotikun kemiasta.

Tikku koostuu ulommasta osasta eli muoviputkesta (1) ja sen sisällä olevasta lasiputkesta (2), joka taivuteltaessa menee rikki. Muoviputken sisällä on difenyylioksalaattia ja väriainetta (3) ja lasiputken sisällä vetyperoksidia (4). Kun nesteet yhdistyvät, kemiallinen reaktio alkaa tuottamaan valoa (kemiluminesenssi).


Kuva Wikimedia Commons

Kemiallisemmalta kannalta katsottuna reaktiossa tapahtuu seuraavaa, kun lasiputki rikotaan:

1. Vetyperoksidi hapettaa fenyylioksalaatin, josta lohkeaa kaksi fenolia ja yksi 1,2-dioksietaanidioni.

2. 1,2-dioksietaanidioni hajoaa spontaanisti kahdeksi hiilidioksidimolekyyliksi (tämän vuoksi muoviputken sisällä voi näkyä kuplia) käänteisen [2+2]-fotosykloaddition tuloksena. 1,2-dioksietaanidionin hajotessa siitä vapautuu energiaa, joka siirtyy väriaineelle ja virittää sen.

3. Virittynyt väriainemolekyyli palaa perustilaansa ja emittoi fotonin eli valohiukkasen. Valohiukkasen aallonpituus eli väri, jonka ihmissilmä näkee, riippuu käytetystä väriaineesta.

Kun kaikki 1,2-dioksietaanidioni on muuttunut hiilidioksidiksi, ei väriaine saa enää energiaa eikä valotikku siis enää loista. Väriainemolekyylit reagoivat kuitenkin vielä UV-säteilyyn eli ne fluoresoivat, sillä UV-valo voi virittää niitä. Valo sammuu kuitenkin saman tien, kun sammuttaa UV-valon.

Väriaineina käytetään esim. seuraavia yhdisteitä:




14.3.2018

Vaihdossa: opintopisteet tilille jo nyt, kaksinkertaisina!

Edellinen osa: 12.3.2018 – Hyväksilukuanomus toimitettu

Kävin antamassa hyväksilukuanomukseni maanantaina, ja toisin kuin ajattelin (eli että käsittely kestäisi kuukausia), olivat opintopisteet tulleet tilille jo nyt. Sain kiinalaisia opintopisteitä sen 20, jotka anomukseni ja työmääräkuvaukseni perusteella kerrottiin kahdella eli nyt on 40 opintopistettä kiinan kieltä tuolta Shenzhenin yliopistosta!


Turun yliopistosta tulee tänä vuonna täyteen 30 opintopistettä kiinaa, joten yhteensä kielen opintoja on 70 op sitten.

Nyt on todella hyvä fiilis, ei tarvitse enää stressata sitä, että Kela perisi takaisin opintotukea kun ei ole tullut tarpeeksi opintoja tänä vuonna. Näillä näkymin opintoja tulee yli 80 op tänä vuonna, joista puolet on tosiaan Shenzhenistä.

Vaihdossa-sarja päättynee tähän, sillä nyt viimeinenkin hoidettava asia on hoidettu.

Vaihdossa-sarjan päävalikkoon

12.3.2018

Vaihdossa: hyväksilukuanomus toimitettu

Edellinen osa: 18.1.2018 – Arvosanat tulivat

Vaihdon viimeinen virallinen osuus on nyt jätetty Turun yliopiston Kielikeskuksen päätettäväksi. Koska Shenzhenin yliopistosta ei annettu opintopisteiden ja ECTS:n (eurooppalaiset opintopisteet) vastaavuutta, niin minun piti kirjoittaa mahdollisimman seikkaperäinen selvitys opintojen haastavuudesta ja opiskelutavoista, jonka perusteella Turun yliopisto myöntää minulle opintopisteet harkintansa mukaan.

Kuulemma yleensä Kiinasta Turkuun tuodut opintopisteet kerrotaan kahdella, ja University of South Carolinan sivusto, jossa on suurin näkemäni tietokanta kaikista muunnoksista, tukee myös tätä, sillä tuolla on mainittu, että 1 kiinalainen opintopiste = 1 USC (yhdysvaltojen opintopiste), ja tuo viimeksi mainittu on Turun yliopistolla myönnetty olevan 2 ECTS:ää.

Toivon siis saavani muunnettua nuo 20 Kiinan opintopistettä 40 ECTS:ksi eli suomalaiseksi opintopisteeksi. Se olisi ihan hyvä saldo lukukaudelle.

Seuraava osa: 14.3.2018 – Opintopisteet tilille jo nyt, kaksinkertaisina!

4.3.2018

"Suomalaiset on juntteja"

Tiedämme kaikki sen stereotyyppisen parikymppisen tytön, joka on ollut maailmalla vähän aikaa, palaa Suomeen ja pettyy suomalaisten jurouteen, koska kukaan vastaantuleva ei moikkaa kadulla ja muutenkin porukka jurottaa. Siinä sitten haukutaan suomalainen kulttuuri maan rakoon ja puolustellaan ja kehutaan paremmaksi sitä kulttuuria, jonka parissa vietti aikaa maailmalla. Reaktio saattaa johtaa vihamieliseenkin suhtautumiseen väestöä kohtaan, jolloin haukutaan suomalaiset junteiksi ja nurkkakuntaisiksi. Ollaan nähty toisen kulttuurin parhaimmat puolet ja ihastuttu vähän liian helposti siihen kuvaan, jonka on saanut turvallisessa ympäristössä hyvällä alueella, kuplassa.

Tässä on kyseessä käänteinen kulttuurishokki, joka ei ole niin tunnettu asia kuin itse kulttuurishokki, jonka kaikki tiedämme. Omasta kokemuksestani käänteisen kulttuurishokin kokijat – tai ainakin ihmiset, joissa se manifestoituu – ovat henkilöitä, jotka ovat lähteneet nuorina maailmalle. Tässä on kyseessä se, että henkilö ei välttämättä ole vielä tiedostanut suomalaisen kulttuurin olemusta, joka on tietysti erilainen kuin muut. Vielä ei ole syntynyt sellaista tiedostettua tarttumapintaa meidän kulttuuriimme, koska se on arkipäiväistä ja itsestäänselvyys, eikä siitä kuule puhuttavan välttämättä muualla kuin vaihto-opiskelijoiden tekemissä vlogeissa.

Eräs toinen asia, jota olen ihmetellyt, on aina aika ajoin kuulemani väite siitä, että Suomessa ei ole mitään tekemistä ja sen vuoksi pitää lähteä reissaamaan ja kokemaan maailmaa; tiedän eräänkin miehen, joka ei ennen 30 ikävuottaan ollut koskaan käynyt Helsingin Kehä III:n ulkopuolella, paitsi että lentokoneella matkasi joka vuosi johonkin turistirysään. Suomen tylsyys on pötypuhetta, jota vastaan argumentoi esim. kasvavat turistivirrat Aasiasta. Suurin osa heistä näkee kuitenkin vain sen "turistitodellisuuden", mutta suomalaiselle alue on huomattavasti laajempi. Me olemme kasvaneet metsien ja jokien ympäröimänä. Kiinnostuksen kohteet voivat olla monenlaisia, mutta harvassa on se henkilö, joka ei metsässä kävelystä pitäisi, ja sitähän meillä riittää. Huomasin Shenzhenissä, että hakeuduin lähes joka päivä metsän siimekseen ja tykkäsin pyöräillä joenvartta pitkin, koska se tuntui jotenkin sellaiselta, mitä on tehnyt luontevasti lapsesta saakka.

Itselleni ei tullut käänteistä kulttuurishokkia, koska suomalaisen kulttuurin erityispiirteet ovat tulleet tutuiksi jo tähän ikään mennessä. Kun tarpeeksi tietää asioista, niin minkäänlaista kulttuurishokkia ei pääse tapahtumaan.

Jotta kulttuuriin pääsisi mahdollisimman hyvin käsiksi, kannattaa aina valita sellainen paikka, jossa on sitä keskivertoihmistä. Shenzhen ei ole mikään turistikaupunki, vaan se todellisuus siellä on melko lujasti kiinalaisten todellisuutta. New Yorkissa käydessäni menin asumaan Queensin lähiöön, josta manhattanlaisen kiiltokuvatodellisuuden viimeisetkin glitterit olivat varisseet kilometrien päähän metrotunneliin. Tällaisissa paikoissa näkee sitä ns. oikeaa meininkiä.

Laitetaan vielä mielipide tältä herralta:

 

26.2.2018

Helmikuun päivitys

Kuva Tuomaansillalta tänä aamuna.

Aika rientää ja kiirettä pitää. Pääsin hädin tuskin muuttamaan takaisin, kun tyttöystäväni keksi hienon keinon muuttaa yhteen niin, että säästyisimme suurimmalta vaivalta ja yhdessäolo helpottuisi huomattavasti: vaihdamme hänen naapurinsa kanssa asuntoja. Onneksi en paluumuuttoa varten purkanut tavaroita juurikaan, vaan pystytin vain kolmen näytön sisältävän datausaseman pöydälleni. Tyhjästä kämpästä on helppo muuttaa, kun on vain huonekalut muutettavana.

Pari viikkoa sitten otin osaa kasvatustieteitä opiskelevan Taru Korhosen proseminaaritutkimukseen; olin siis haastateltavana. Kysymykset liittyivät perhetaustaani ja polkuuni amiksesta yliopistoon. Tykkäsin vastata kysymyksiin, vaikka saatoinkin poiketa keskustelussa sivuraiteille useampaan otteeseen. Tämä ei kuulemma Tarua haitannut kuitenkaan, mikä oli huojentavaa kuulla, heh!

Opiskelut sujuvat omalla painollaan. Nyt on menossa maisterivaiheeseen liittyvä, 8 h päivästä vievä syventävä harjoitustyö (10 op), syventävä luentokurssi Corrosion of Metals (5 op) Åbo Akademin puolella sekä kaksi kiinan kielen kurssia (Business Chinese ja Kiinan jatkokurssi IV, yhteensä 8 op), ja jotta mielenterveyden säilyttämiselle laitettaisiin vielä lisähaastetta, on kaksi kertaa viikossa klo 16-18 ollut Tähtitieteen historia -kurssia (5 op), jonka luennoitsija Aimo Sillanpää jää eläkkeelle näillä näppäimillä. Hänellä oli viimeinen luento viime keskiviikkona, jolloin annoimme hänelle kivikasvoihin hymynpilkkeen kohottavat, raikuvat aplodit.

Kesätyöt ovat selvät tälle vuodelle. Aloitan maaliskuun 19. päivä tekemään maanantaita Uudenkaupungin Yaralla, ja kokopäivätöihin siirryn huhtikuun lopulla. Se tietää pitkää ajoa (n. 80 km per suunta), mutta ostin juuri vähän kuluttavan ja mukavan diesel-Volkkarin. Viime vuonna kävin tuolla vuoden 1987 Nissan Sunnylla, joten tämä vuoden 1998 kaakki on huomattava parannus ajomukavuuteen.

Viimeinen lomani oli vuoden 2016 joulukuussa, joten nyt kun tämä jatkumo jatkuu ja ensi vuodesta eli graduvuodesta tulee melko kiireinen ja raskas, niin saan toivottavasti levättyä vähän tämän vuoden joulukuun lopussa. Se onkin ensimmäinen loma kahteen vuoteen.

18.1.2018

Vaihdossa: arvosanat tulivat

Edellinen osa: 18.1.2018 – Takaisin Suomessa

Arvosanat tulivat nyt Shenzhenin yliopistosta: kaikki olivat A eli suomalaisittain vitosia. Koko lukukausi meni siis yllättävänkin hyvin, vaikka alussa ajattelin, että en pääse kuuntelukurssista edes läpi. Panostin opiskeluihin kuitenkin melkoisesti, ja vaikka monet kehoittivat matkustelemaan ja jättämään opiskelut pienemmälle huomiolle, ei suomalainen työteliäs luonteeni olisi antanut periksi moiselle.

1. Luetun ymmärtäminen
2. Suullinen kurssi
3. Kuuntelukurssi

Monet muutkin saivat asteikot yläpään arvosanoja. Luokkamme oli todella ahkera ja henki luokassa oli todella hyvä, mikä aina edistää oppimista. Carlos, jonka kanssa naljailimme ja kilpailimme aina veljellisesti, sai BAB-arvosanat ja hän puolustuksekseen heittikin, että AAA kuulostaa joltain typerältä paristolta, kun taas BAB(e)-suoraan hän tähtäsikin 8-) Voi Carlos, on se sellainen.

Palautin Opetushallitukselle pienen matkaraportin, jonka he haluavat antamaansa 1000 euroa vastaan. Yliopiston vaihtotoimistoon palautin vaihtoaikatodistukseni ja informoin heitä tästä blogista, joka kelpaa heille vaihtoaikakertomuksena. Seuraavaksi pitäisi saada lyötyä opinnot Nettiopsuuni, ja kuulemani mukaan siitä voi kehkeytyä pientä vääntöä.

Seuraava osa: 12.3.2018 – Hyväksilukuanomus toimitettu

Vaihdossa: takaisin Suomessa

Edellinen osa: 14.1.2018 – Viimeinen päivä


Se on loppu nyt. Lentokone laskeutui maanantaina aamuviideltä kylmään Helsinkiin, jossa vastassa olivat isäni ja pikkusiskoni. Yhdeksältä kävin heittämässä kiinalaiselle kaverilleni hänen tilaamansa puhelimen, jonka toin mukanani Kiinasta. Kymmenen jälkeen näin tyttöystäväni ensimmäistä kertaa 4,5 kuukauteen. Hetki oli todella odotettu kummallakin :)

Tällä viikolla minun piti etsiä itselleni lämmin takki, kengät, opiskelijakortti, erinäisiä avaimia ja muita, eikä löytämistä helpottanut se, että olin kesällä mennyt hajauttamaan ne eri paikkoihin. Nyt olen kuitenkin onneksi löytänyt ainakin pääosan tavaroista.

Ensimmäinen kurssi oli kiinan jatkokurssi 4, jonka alussa jaoin kaikille kurssilaisille punaiseen lahjakuoreen pakatun kiinalaisen solmun (中国结, Zhōngguó jié) ja teepussin.

Kiinalainen solmu

Seuraava osa: 18.1.2018 – Arvosanat tulivat

14.1.2018

Vaihdossa: viimeinen päivä

Edellinen osa: 13.1.2018 – Itku pitkästä ilosta

Tänään se sitten tapahtuu: lähtö Shenzhenistä kylmään Pohjolaan. Siivosin kämpän roskista ja pakkasin tavarat matkalaukkuihin, joiden painot ovat nyt 22 kg ja 22 kg, kun raja on 23 kg. Painavimmat esineet ovat varmasti mopon osat ja seuraavana tulevat erinäiset teet.

Kävin äsken vaihto-opiskelijoiden asuntolan toimistossa, josta sain vuokravakuuden takaisin, kuitenkin sähkö ja vesi vähennettynä. Takaisin tuli 600 yuania eli kulutin 400, joka on n. 50 €. Ei paha 4,5 kuukauden kulutukseksi.

Nyt sitten käydään vielä kavereiden kanssa syömässä ja otetaan muutamat selfiet ennen lähtöä, joka tapahtuu joskus iltakuuden maissa. Ja avain täytyy myös muistaa käydä luovuttamassa.

Muhammed sai läksiäislahjaksi kuksan.

Jane-tuutorin kanssa viimeistä kertaa.

Seuraava osa: 18.1.2018 – Takaisin Suomessa

12.1.2018

Vaihdossa: itku pitkästä ilosta

Edellinen osa: 6.1.2018 – Valelääkäri

Viimeisiä päiviä viedään ja viikko on ollut kiireinen ja haikea. Kokeet päättyivät keskiviikkona ja ne menivät hyvin. Tulokset eivät kuitenkaan valmistu ennen ensi viikkoa, jolloin olen jo Suomessa. Opintosuoritusotteen saan kuitenkin kotiin postitettuna kuukauden sisällä, jolloin saan tietää, miten meni. Läsnäoloprosentit luennoilla olivat ihan hyvät, 93,5 %. Muutaman kerran olin poissa sairastumisen takia.

Meillä oli todella hyvä luokkahenki ja hauskaa oli miltei jokaisella kerralla. Istuin eturivissä ja opettaja otti minut usein esimerkiksi, kun hän halusi selventää jotain kielioppiasiaa helposti lähestyttävällä esimerkillä. Usein esimerkki käsitteli minun salaista Suomen-presidenttiyttäni, alkoholin juomista tai valtavaa omaisuutta. Näillä kursseilla tuli naurettua välillä itsensä aivan kippuraan.

Opettajat myös kehuivat luokkaamme erittäin ahkeraksi ja rauhalliseksi. Se menee kuulemma niin, että mitä enemmän korealaisia ja japanilaisia luokassa on, sitä ahkerampi luokka. Olenkin onnellinen, että pääsin näille ylemmille luokille, koska alemmilla oli kuulemma aivan mahdoton meininki, kun luokassa oli paljon slaaveja, latinoja ja amerikkalaisia.






Viikko on mennyt ystävien kanssa, tarkemmin hyvästellen heitä. Kävimme korealaisten kanssa syömässä korealaista ruokaa, ja fiiliksen tunsi selvästi. Samanlaista iloa ei enää ollut kuin aiemmilla kerroilla, koska kaikilla painoi mielessä se, että emme ehkä enää ikinä tule näkemään toisiamme. Nyt kun ollut 4,5 kuukautta kavereiden kanssa joka päivä, niin eron hetki tuntuu todella raskaalta. Itku pitkästä ilosta.

Korealainen kattaus.

Annoin heille lahjaksi nimikoidut täytekynät ja perisuomalaiset kuksat ja sovimme, että jos joskus liikun Kiinassa tai muuten täällä päin maailmaa, niin laitan heille viestiä. Kuten myös he saavat laittaa minulle viestiä, jos liikuskelevat Pohjoismaissa.

Allekirjoitutin Shenzhenin yliopiston vaihtokoordinaattorilla vaihtoaikatodistuksen, jonka Turun yliopisto vaatii vaihto-opiskelijoilta. Sain koordinaattorilta lahjaksi yliopiston kyklooppimaskottipehmolelun, vastalahjaksi annoin kuksan.


Tänään kävin Ikeassa viimeisen kerran. Lihapullaperjantain yli kymmenen viikkoa jatkunut perinne saa nyt jäädä. Otin mukaan omia eväitä, sillä sain tällä viikolla tänne kotiväeltä paketin, joka oli pakattu täyteen kaikkea Suomi-syötävää.

Tykki = Turun Yliopiston Kemistit TYK ry:n opiskelijoiden ainejärjestölehti.



Ikean jäätelö, 2 yuania (0,30 €)

Turkuun tulee nyt vaihtoon eräs nuori tyttö täältä. Kävimme hänen kanssaan varaamassa bussiliput lentokentältä Turkuun, esittelin Turkua ja Suomea ja vastasin hänen kysymyksiinsä. Hän nousi juuri koneeseen, joka on huomenna lauantaina aamupäivällä Suomessa.

Nyt itsekin odottelen täällä sunnuntaita, jolloin poistun ikihyviksi. Kanssani on tulossa kaksi painavaa ja ääriään myöten täynnä olevaa laukkua, jotka ovat täynnä mopon osia, pienelektroniikkaa ja tuomisia muille. Ennen lähtöä pitäisi paria kaveria vielä nähdä, mutta tässä on onneksi vielä kaksi päivää aikaa.

Mutta kaikesta huolimatta kaipaan Suomeen todella paljon ja on mukava päästä taas kotiin. Ihmettelen täällä asuvia ihmisiä, jotka ovat asuneet vuosia erossa kotimaastaan eivätkä kaipaa sinne. Itse en pystyisi, koska Suomessa on rakkaat ihmiset, kaverit suomalainen ruoka, luonto, turvallisuus ja opiskelut. Olen ajatuksissani jämähtänyt elokuun lopun Suomeen, eikä auta kun täälläkin on koko ajan ollut upeat kesäkelit tänne tammikuulle asti, joten kulttuurishokki taas sohjossa rämpimiseen on varmasti suuri.

Seuraava osa: 14.1.2018 – Viimeinen päivä

6.1.2018

Vaihdossa: valelääkäri

Edellinen osa: 23.12.2017 – Uusi huone

Viimeisiä viikkoja viedään. Koeviikko alkoi eilisellä suullisen kurssin kokeella, jossa piti valita parin kanssa jokin keskusteluaihe, joka vedetään kokeessa läpi ulkomuistista. Minulla ja intialaisella Priyasha-luokkatoverilla oli aiheena (vale)lääkärin ja potilaan välinen 5 minuutin mittainen vuoropuhelu, jossa ensin diagnosoin hänelle oireittensa perusteella aivokasvaimen, joka tarkemmissa tutkimuksissa paljastuikin lopulta vain migreeniksi, huh! Uusia sanoja oli jonkin verran, mutta kovalla harjoittelulla kaikki jäi päähän, muistimme molemmat 100 % vuorosanoista ja saimmekin arvosanaksi 100/100!


Uudet sanat:
aivokasvain - 脑瘤 (nǎoliú)
antikoagulantti - 抗凝剂 (kàngníngjì)
migreeni - 偏头痛 (piāntóutòng)
aspiriini - 阿司匹林 (āsīpǐlín)

Seuraava osa: 13.1.2018 – Itku pitkästä ilosta