21.5.2017

Littoistenjärven ihme: mitä oikein tapahtui?



Tämän viikon puhutuin kotimainen uutinen on Kaarinan ja Liedon rajalla nököttävä Littoistenjärvi, jonka tilanteen kanssa eri tahot ovat painineet vuosikymmeniä erilaisten leväkukintojen – vakavimpana tietysti sinilevän – vuoksi.

Asia liippaa todella läheltä itseäni, sillä asustelin nuoruuteni Turun Kohmossa, josta on vain muutaman hikipisaran kirvoittava pyörämatka "Litsaan", ja siksi siellä onkin tullut kalasteltua ja veneiltyä ahkerasti menneinä vuosina. Joskus 2000-vuosikymmenen puolessavälissä sen tila alkoi kuitenkin olla sellainen, että miltei joka heitolla irtoi levää, vaikka erittäin kalaonninen isoveljeni nappasikin sieltä vielä noihin aikoihin 7- ja 9-kiloiset hauet.

Uistimia Litsaan on jäänyt kalapakkikaupalla, ja itsellenikin tärkeä lippa jäi eräänä kesänä kivikkoiseen pohjaan, kuitenkin löytääkseni sen samalta rannalta seuraavana keväänä! Koin sen varsinaiseksi ihmeeksi, koska harmittelin vieheen menetystä pitkän aikaa enkä ollut uskoa silmiäni, kun se kiilteli rantavedessä, eikä kukaan ollut sitä siitä napannut.

Myös leväkukinnot ovat rokottaneet kalastajien kalapakkeja, ja järven kasvustot ovatkin olleet niin suuri rasite sekä järven ekosysteemille että läheiselle ihmisasutukselle, että kun muut hoitotoimenpiteet eivät tepsineet, päätettiin sinne pumpata viime viikolla 160 tonnia polyalumiinikloridia.

Myös kyseinen kemikaali liippaa todella läheltä omaa elämääni: Sastamalassa sijaitseva Kemira Chemicalsin tehdas tuottaa 18- ja 14-massaprosenttisia polyalumiinikloridiliuoksia jätevedenkäsittelyyn tuotenimillä Kemwater PAX 14 ja PAX 18. Kysyin joskus, että miksi polyalumiinikloridi on lyhennetty muotoon PAX eikä PAC, mutta en saanut vastausta. Ehkä se on iskevämpi kauppanimi tai jotain?

Kemwater PAX 18

Olin tehtaan laboratoriossa töissä kolmisen vuotta ja analysoin noita liuoksia, ja pääsin myös testaamaan polyalumiinikloridin ominaisuuksia: puskuriliuos pH 10 on fosfaattipuskuri (fosfaatti on se, joka Litsassakin oli ongelmana), jonka avulla polyalumiinikloridin toiminnan voi nähdä omin silmin hyvin: kun kemikaalia sekoittaa puskuriliuokseen hyvin vähän, muuttuu liuos hetkessä sameaksi, ja tästä muutaman minuutin kuluttua pohjalla on vaalea kerros fosfaattia, joka on koaguloitunut ja flokkuloitunut polyalumiinikloridin vaikutuksesta pohjaan.

Polyalumiinikloridi on siitä hieno kemikaali, että se koaguloi kaikenlaisia varauksellisia ioneja ja partikkeleita, jolloin ne vain "putoavat" pohjaan. Muistan sellaisen jutun, että puhdistustarpeesta riippuen ainetta tarvittaisiin vain n. gramma jätevesikuutiometriä kohti.

Mekanismi

Luonnontilaisessa Littoistenjärvessä kolloidiset partikkelit (eli ne liukenemattomat hituset, jotka aiheuttavat sameuden) ovat negatiivisesti varautuneita, jolloin ne normaalisti hylkivät toisiaan ja täten jakautuvat kaikkialle veteen aiheuttaen ruman sameuden. Kun polyalumiinikloridia lisättiin veteen, partikkelit muuttuivat epävakaiksi, sillä kun hydratoituneet, positiiviset Al³⁺-ionit ympäröivät nämä partikkelit, niiden varaukset tasoittuivat neutraaleiksi, jolloin partikkelit aggregoituivat eli pystyivät hakeutumaan toistensa lähelle ja kasautumaan isoiksi ryppäiksi (mikroflokki-nimisiksi rakenteiksi). 


Koaguloituminen (snf.us).

Koagulaatioon vaikuttavat mm. partikkelien väliset van der Waals- ja elektrostaattiset voimat sekä Brownin liike (molekyylien satunnaisliike).

Koagulaation jälkeen mikroflokit paisuivat silloittumalla niin isoiksi, että ne muodostivat höttöisen massan, joka painui lopulta painovoiman vaikutuksesta pohjaan eli ne flokkuloituivat (tai höytälöityivät).


Flokkuloituminen (snf.us).

Kysymyksiä:
Onko Littoistenjärven nykyinen tila ihme?
- Kemialliselta kannalta ei, sillä koagulaatio ja flokkuloituminen ovat ihan perusjuttuja vesikemiassa. Mutta melkoisen ihmeellinen näky se kyllä on.

Syntyykö Litsassa nyt sitten kolmisilmäisiä kaloja?
- Vastaus on ei, sillä kemikaali koostuu luonnollisestikin esiintyvistä aineista eli alumiinista, kloridista, vedystä ja vedestä. Kloridia löytyy ruokasuolasta ja meristä, ja alumiiniakin on joissain pohjanmaalaisissa järvissä enemmän kuin Litsassa nyt. Vetyionit (vety on yksi veden rakennuspalikoista) aiheuttavat happamuuden, joka on nyt tietääkseni 5,5:n luokkaa. Tässä pH:ssa roskakalojen lisääntyminen hidastuu, mutta järven pH:n odotetaan nousevan pian 6,0:n paikkeille, jolloin se on jälleen elinkelpoinen myös roskakaloille (joita ei tosin kaivata Litsassa).

Kaloja kuoli paljon. Mitäköhän kemikaali tekee ihmiselle?
- Arvioiden mukaan kaloja kuoli tuhat kiloa, mutta niitä olisi kuollut rehevöitymisen vuoksi happikatoon, jos tätä käsittelyä ei oltaisi tehty. Roskakalojen kuormitus on järvessä 14 000 kiloa plussan puolella, minkä vuoksi sukeltajat kävivät myös siivoilemassa kaloja pois harppuunalla.

Se, mihin kaloja kuoli, oli ilmeisesti flokkautuneiden ravinteiden juuttuminen kalojen kiduksiin, jolloin kalat eivät saaneet enää suodatettua tarpeeksi happea vedestä. Ihmisellä tätä ongelmaa ei ole, joten ei tarvitse olla huolissaan.

Alumiinista on puhuttu jonkin verran, että se aiheuttaisi Alzheimerin tautia ja muuta, mutta Alzheimer-info on varovainen tästä yhteydestä ja sanoo, että Alzheimerin tauti vaikuttaa keräävän alumiinia, eikä toisin päin: http://www.alzheimerinfo.fi/kysy-asiantuntijalta/aiheuttaako-magnesium-aluminium-silicate-alzheimeria

Ihmiselle siis käytetty menetelmä on varsin turvallinen, sillä se koostuu luonnollisesti järvissä muutenkin esiintyvistä aineista.

Miksi käytettiin polyalumiinikloridia, kun kerran alumiini on se, mitä tarvitaan? Eikö olisi voinut vain laittaa suoraan alumiinia järveen?
- Alumiini sellaisenaan kiinteässä metallimuodossa on todella niukkaliukoinen veteen (koitapa laittaa alumiinikeppi veteen ja katsoa, kauanko se siinä liukenee), minkä vuoksi se pitää saattaa liukoiseen muotoon. Vain liukoisessa muodossa (eli Al³⁺-ioneina) se toimii koagulanttina ja flokkulanttina. Polyalumiinikloridiliuoksessa se on liuotettu väkevään suolahappoon (hapot liuottavat metalleja aika hyvin), ja tämä on myös se syy, miksi tässä kemikaalissa on kloridia. Sitä ei sinänsä tarvittaisi, mutta se on siellä, koska suolahappo koostuu vedystä ja kloridista (HCl).

Alla vielä pari kuvaa veden kirkkaudesta. Kannattaa käydä katsomassa, tosin varoituksen sananen: siellä on enemmän porukkaa kuin koskaan, joten kannattaa olla varautunut auton jättämiseen kauas järvestä!






12.5.2017

Turnitin − opiskelijan pahin vihollinen?

Noin.

LuK-tutkielmani Pitkäkestoiset loisteaineet − mekanismi ja synteesimenetelmät on viimein tarkistettu, muokattu ja lähetetty Turnitiniin eli plagiaatintunnistusohjelmaan, joka lukee tekstiäsi kuin piru Raamattua ja vertailee sitä tietokantansa muihin teksteihin, joita on kertynyt ohjelmaan vuodesta 1997 lähtien. Nyt kun oma tutkielmanikin päätyi osaksi tätä systeemiä, oli lopputulos aluksi melko hikeennyttävä: 23 % tekstistäni löytyi Turnitinin tietokantojen teksteistä!

Alkupaniikki meni kuitenkin ohi, kun kävin selailemassa, että mistä tuo melkein neljäsosa oikein tulee: no viiteluettelostahan se. Varsinaisen tekstin osalta tutkielmani sai kuitenkin puhtaat paperit, joten hätä ei ollutkaan tämän näköinen.

Turnitin on kaksiteräinen miekka. Toisaalta sitä on kritisoitu siitä, että se asettaa opiskelijan lähtökohtaisesti syylliseksi, jolloin opiskelija on se, jonka täytyy todistaa syyttömyytensä plagioinnin kannalta. Toisaalta se antaa tietynlaista suojaa omalle tekstille, sillä esim. oman tutkielman lähettäminen Turnitiniin saattaa sen ison masiinan hoteisiin, jolloin joku sinun tekstiäsi kopioiva jää kiinni rysän päältä.

No, jos omatunto on puhdas, ei ohjelma aiheuta huolen häivää.

Nyt odotellaan tutkielman hyväksymistä ja opintopisteitä tilille. 

7.5.2017

Viimeisiä opintopisteitä satelee

Kiinan jatkokurssi II on nyt suoritettu; nyt on sitten tätä kiinan kielen taivalta 5 kurssia ja neljä lukukautta takana. Vedin tästä vitosen, niin kuin kaikista muistakin kiinan kursseista, alempaan en tyydy :) Tässä arvosanajakauma:


Myös muita opintopisteitä on satanut pussiin: LuK-harjoitustyö (9 op), kemian tieteellinen viestintä I ja suullinen viestintä I (yhteensä 4 op). Harkkatyö oli se, missä valmistin pimeässä loistavia aineita. Tieteellinen ja suullinen viestintä oli tiedonhaku- ja oikeakielisyysopetusta, opponointia ja esiintymisharjoittelua lopullista Kemian Keväässä esiintymistä varten. Koin kurssit varsin hyödyllisiksi, sillä kandintutkielman opponointikierroksia oli sen verran monta (odotas kun lasken... vertaispalaute kanssaopiskelijalta, yleinen opponointitilaisuus monelta opiskelijalta yhtä aikaa ja opettajan korjausehdotukset), että tekstin pitäisi olla nyt ehdotonta priimaa!

Tutkielma on vielä menossa tarkistusmyllyssä kandiohjaajallani. Sitten kun se sieltä palaa, niin se menee printtiin ja sitten otan kandinpaperit ulos tästä ahjosta!

6.5.2017

Kandivuosi pähkinänkuoressa


Minä pitämässä esitelmääni "Pitkäkestoiset loisteaineet – mekanismi ja synteesimenetelmät". Kuva Satu Mikkola.


Tämä kandikevät oli kyllä suoraan sanottuna melkoinen stressiprässi. Deadlineja oli paljon, ja sitten päälle lävähti vielä tuo kiinakilpailu, yhdistystoiminta ja muut mukavat. Kipeäksi en onneksi tullut, varmaan stressistä johtuvan raivoisan kortisolituotannon ansiosta. Nyt kun tämä tavarajuna on pysähtymässä, niin saan varmaan jonkun maailmanluokan taudin saman tien :D

Kandivuosi pähkinänkuoressa:

30.9. mennessä pitää ilmoittautua LuK-harjoitustyöhön. Se, kelle ilmoittaudut, riippuu linjavalinnastasi. Itse laitoin sähköpostia epäorgaanisen kemian vastaavalle jo joskus heinäkuussa, hyvissä ajoin siis.

31.10. mennessä (toisen periodin alussa) LuK-harjoitustyön aloitus. Omassa aiheenani oli pitkäkestoisten loisteaineiden synteesi, jonka postasin tuossa alkuvuodesta tähän blogiinkin.

13.1. mennessä LuK-tutkielman aiheen noutaminen professorilta tai yliopistonlehtorilta. Eli pommitetaan sähköpostilla tai kävellään hänen työhuoneeseensa kyselemään aihetta.

3.3. mennessä LuK-työselostuksen palautus. Oma selostukseni paisui 55-sivuiseksi hirviöksi; ehkä vähemmälläkin olisi päässyt.

21.4. mennessä LuK-tutkielman ensimmäisen version palauttaminen.

19.4.–16.5. LuK-kypsyysnäytteen kirjoittaminen tenttiakvaariossa.

25.–27.4. LuK-esitelmä Kemian Kevät -tapahtumassa. Kenraaliharjoitukset ovat tätä edellisellä viikolla. Kemian Kevään viimeisen päivän iltana on iltajuhla, jossa pukukoodi on vähän fiinimpi kuin esitelmässä, jonka porukka pitää t-paidassa, hupparissa jne.

31.5. mennessä FM-HOPSin (maisterivaiheen opintosuunnitelma) laadinta vastuuprofessorin kanssa.

31.7. mennessä LuK-tutkinnon todistusanomus. Jos on suorittanut tutkinnon kolmessa vuodessa, tilille lävähtää syksyllä automaattisesti 500 €.

Nämä kolme vuotta ovat olleet kyllä antoisia. Polkuun on kuulunut kaikenlaista... yliopistomatematiikan alkujärkytys, eksentriset opettajat, hauskat hetket kavereiden kanssa, tyttöystävän tarjoama korvaamaton tuki, olutta, viskiä, hylättyjä, vitosia, kiinan kielen hullumaista tankkaamista... Olisi tässä kolmen vuoden aikana huonompaakin voinut keksiä :)

23.4.2017

Kiinan puhumisen SM-kisat koettu!

Kuva: Confucius Institute.


Perjantaina olikin kuumottavat hetket kiinan puhumisen SM-kisoissa, kun lausuin tekstiäni ja runoani satapäisen yleisön edessä. Taso oli älyttömän kova. Pelkästään ykkös- ja kakkossija ilmoitetaan, muut saavat sitten "Excellent performance" -sertifikaatin, ja tässä onkin omani:




Itselläni ei ollut aikaa valmistautua näihin kisoihin, joten menin vaan lukemaan paperista, mikä tarkoittaa tuolla automaattista diskausta ykkös- ja kakkossijasta, mutta oli mukava kun voittajien julkistusta tuomari puhutteli minua:

"I would like to speak to Sami Vuori. I want to ask you, how many years have you been living in China because you speak Chinese just like a native."

Sanoin siihen sitten vaan, että en oo käynytkään Kiinassa ja tuomari hämmästeli :D Mutta joka tapauksessa ulkoa opettelu on se avain tässä kisassa ja sen avulla voittaa. No, nyt on vuosi aikaa miettiä ja harjoitella ensi vuotta varten.

Ykköspalkinnon saaja pääsee Kiinaan edustamaan Suomea MM-kisoihin, ja kakkossijan saaja pääsee katsomaan ilmaiseksi. Tämän vuoden kakkossijan saaja taktikoi hienosti vastamalla väärin helpoimpaan kysymykseen (jokaiselta kysyttiin kolme kysymystä, jotka oli annettu opeteltavaksi etukäteen), ettei hänen tarvitsisi mennä tuohon kuumottavaan tilaisuuteen vaan pääsisi nauttimaan pelkästään katsomisesta :D

Hieno kokemus joka tapauksessa ja oli hieno edustaa Turun yliopistoa, vaikka jalat tärisivät vähän lavalla kun 100-päinen yleisö Kiinan suurlähettilästä myöten katsoi viiltävän tuijotuksen kanssa suoritustani.

Palkinnoksi sain kuvasanakirjan ja muuta pientä. Ensi vuonna sitten uudestaan, kun olen käynyt Kiinassa ja valmistautunut paremmin, eikä tuolloin ole kandintutkielmia tiellä!

Alla kaikki osanottajat ja järjestäjätahoa.


Niklas Lavonen, Amanda Kohmo, Julie Yu-Wen Chen, Xinsheng Li, Jolanta Żabicka, Aaro Haavisto (korkeakoulusarjan voittaja), Nguyen Dung, minä, Benjamin Forsman (lukiolaissarjan voittaja), Arho Mahlamäki (korkeakoulusarjan 2. sija), Essi Vaarasto (lukiolaissarjan 2. sija) ja Hong Wang.

8.4.2017

Auton jäähdyttimen muuttaminen manuaaliseksi

Vanhan kunnon Volkswagen Golfini vauhtipyörän hammasratas on runnoutunut siihen kuntoon, että nyt se ei enää käynnisty ja makaakin siksi vanhempien pihalla. Ostin kuitenkin uuden auton, vuoden 1987 Nissan Sunny 1.3 LX:n (no, uuden ja uuden).



Suurimpina vikoina kyseisessä pirssissä oli jäähdyttimen tuulettimen ja automaattiryypyn toimimattomuus. Jäähdyttimen ongelman selvitin: jäähdyttimen rele eli sähköinen kytkin, jolle lämpötila-anturi antaa signaalin käynnistää tuuletin, oli otettu pois. Muutama muukin rele oli poistettu, enkä ollenkaan tiedä, että miksi. Perin outoa.

No, hain Biltemasta sähköjohtoa, valollisen kytkimen ja sulakerasian ja asensin itse auton kojelautaan tuon kytkimen, josta tuulettimen saa lyötyä käyntiin.


Asennuskaavio on tällainen:


1.4.2017

Anatis ry Opetus- ja kulttuuriministeriössä 31.3.2017



Hieman riskaabelia kirjoitella tästä aprillipäivänä, mutta Opetus- ja kulttuuriministeriössä on käynnissä korkeakouluhaku-uudistuksen mietintäkierros, ja meidät eli Anatis ry kutsuttiin kyseiseen työryhmään, joka pidettiin eilen.

Tilaisuus lähti käyntiin tarvittavien tietojen antamisella, eli katsottiin, mikä määrä amiksia on hakenut yliopistoihin (v. 2014) ja ammattikorkeakouluihin, sitten siirryttiin kehittämishankkeiden esittelyyn, jossa puhui Metropolian projektipäällikkö. Hän kertasi, että tällä hetkellä amiksen todistuksia ei hyödynnetä juuri lainkaan, ja että nykyään heidät valitaan vain pääsykokeiden perusteella. Suunnitelmissa onkin tulevaisuudessa yhteispistevalinta, jossa arvotetaan toisaalta todistusta joiltain osin ja testataan pääsykokeella sitten jotain muuta osa-aluetta. Tämä on projekti, jossa ammattikorkeat työskentelevät yliopistojen kanssa yhteistyössä ja koittavat löytää parhaan mallin. Mitään päätöksiä ei vielä ole tehty, ja tätä varten eilen istuttiinkin tuolla.

Kiinnostavina tunnuslukuina tuli ilmi se, että v. 2014 yliopisto-opintoihin amistaustalla hakevia oli 13 %, ja sisään päässeitä oli 7 %.

Seuraavaksi oli Helsingin yliopiston puheenvuoro, jossa käytiin pääasiassa läpi sitä, mitä hakijalta vaaditaan Helsingin yliopistossa ja millaista yliopistossa opiskelu on: englannin ja ruotsin kielen taitoa, matemaattisia ja äidinkielellisiä taitoja yms. Sen jälkeen puhuja kertoi, että ammattikoulutodistusten perusteella hakeminen tulee olemaan erittäin haastavaa, sillä todistuksia on kymmeniä erilaisia jo nyt, puhumattakaan siitä, miten eri vuosien todistukset sitten vaihtelevat. Miten ne pisteytetään niin, että arvosanat ovat vertailukelpoisia muiden tutkintotodistusten kanssa, ja myös niin, että ylioppilaat eivät joudu huonompaan asemaan? Toisaalta jonkinlainen ratkaisu pitää löytää ja pääsykokeiden tilalle keksiä jotain, sillä tämä järjestelmä on todella kallis. Tämän vuoksi kyseessä on ennennäkemättömän sekainen soppa.

Tämän puheenvuoron jälkeen tuli ammatillisen koulutuksen reformin esittely, ja sitten syötiin lounasta ja siirryttiinkin työpajoihin, missä oli pienempi porukka. Aiheina olivat:

1. Ammatillisen koulutuksen tutkintotodistusten hyödyntäminen korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa (arviointiasteikko, eri vuosina suoritetut tutkinnot, arvosanojen pisteytys ym.)

2. Erilaiset tavat osoittaa korkeakouluopinnoissa tarvittavaa osaamista (valintakokeet, soveltuvuuden testaaminen, alakohtaisen tai geneerisen osaamisen testaaminen)

3. Toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen välinen yhteistyö ja vaihtoehtoiset valintatavat (esim. avoin yms.)

4. Opiskelijavalinta 2030: kuinka korkeakoulujen opiskelijat tulisi valita tulevaisuudessa?

Itse kuuluin kakkosryhmään. Esittelykierroksen jälkeen tämä porukka oli hyvin kiinnostunut Anatis ry:stä ja olivat hyvillään siitä, että ryhmässä on ihminen, jolla on oikeaa substanssiosaamista tästä aiheesta, jota käsitellään parhaillaan. Keskustelu pyöri siinä, että kun kustannuksia täytyy saada alas, niin pitää olla jonkinlaisia vaihtoehtoisia tapoja valita opiskelijoita. Itse toin esille sen, että pääsykokeet ovat varsin hyvä mittari mittaamaan henkilön kelpoisuutta akateemiseen maailmaan. Heitin radikaalin ehdotuksen, että nyt kun kustannukset pitää saada alas, niin tehokkaaksi järjestelmän saisi, jos esim. luonnontieteellisillä pääsykokeet automatisoitaisiin (= kokeet netissä), jolloin ohjelma tarkistaisi oikeat vastaukset. Näin on esim. esikarsinnassa sosionomitutkinnon hakuprosesseissa, ellei muitakin.

Pääsykoesysteemiä kurmootettiin siltä osin, että asiaan liittyy myös valituskierrosaspekti, joka on erityisen kallis ja aikaa vievä, varsinkin niillä aloilla, joissa henkilö on panostanut huomattavasti rahallisesti pääsykoetta varten (lääkiksen valmennuskursseillahan valitussysteemi on todella helppo, sillä opettaja tekee sen pyynnöstä maksutta).

Työryhmän jäsenet olivat melko yksimielisiä siitä, että pääsykoe todella on paras tapa selvittää henkilön kelpoisuuden opintoihin. Työryhmä pyysi oikein puheenvuoroa, että minkälaisena itse olen kokenut tämän prosessin, ja sanoin että pääsykoe on mielestäni hyvä indikaattori siitä, mikä yliopistossa opetetun tiedon taso tulee olemaan, ja että mikä ratkaisu tulevaisuuden hakuprosessiin ikinä tuleekin, niin se ei saa pettää hakijaa.

Vaihtoehtoisia hakuprosesseja mainittiin muutama: "kurkistuskurssi" eli ilmeisesti ammattikoulun aikana tarjottava yliopistokurssi, jonka läpäisemällä saisi oikeuden opiskella yliopistossa, ja tämä kurssi voitaisiin myös hyväksilukea sitten yliopistossa.

Todistushakemisesta todettiin sen kymmenien erilaisten todistusten keskinäisen suhteuttamisen lisäksi se sudenkuoppa, että huonoilla todistuksilla ihmiselle muodostuisi lasikatto, jos pääsykokeita ei olisi.

Seuraava liittyy pääosin ammattikorkeaan, mutta ryhmässä tuotiin esille myös se, että jos pääsykokeet päätetään kuitenkin pitää, niin prosessia pitänee parannella niiltä osin, että jos esim. lähihoitajaksi valmistunut hakee sairaanhoitajaksi, niin häneltä ei kannata testata potilaan kohtaamiseen liittyviä valmiuksia, sillä ne lienevät selviö.

Työryhmän henki oli todella kollegiaalinen ja tunsin, että kaikkien mielipiteitä kuunneltiin, pidettiin hyvinä ja tasavertaisina. Totesin lopuksi, että minulla suurin huoli on siitä, että uudistuksessa on jotain sellaista, joka heikentää amisten hakemista yliopistoon. Porukka tuntui olevan yhtä mieltä siitä, että hakumotivaatio ei saa heikentyä. Lopussa käsitellyistä asioista tehtiin dia:


Mitä tavoitellaan?
Selkeyttä, hakijaystävällisyyttä, tasa-arvoa, ennakoitavuutta

Mikä estää muutosta?
Soveltuvuuden arviointitarve
Yliopisto vs ammattikoulu -vastakkainasettelu
Ammatillisen koulutuksen erityispiirteet pitää säilyä − ei muokata ammattikouluista puolilukiota

Mitä pitäisi muuttaa, jotta tavoitteeseen päästään?
Valtakunnallista yhteistyötä ja sitoutumista

Konkreettiset ehdotukset?
Aineistokokeet, joissa testataan alan tarvitsemia ajattelutaitoja (kallis)
Kaksi pääväylää (todistukset ja osaamisen näyttö)
Soveltuvuuden arvioinnin tarveharkinta (vrt alalla siirtyminen) eri aloilla
Kiintiöiden käyttö (ammattikoululaiset ja lukiolaiset)

Kiintiöt eivät saaneet kannatusta, sillä nytkin on kuulemma kiintiöitä riittämiin eri aloilla.

Tämän jälkeen mentiin takaisin suureen saliin, jossa jokainen ryhmä esitteli esiin tulleet asiansa:


Ryhmä 1: Ammatillisen koulutuksen tutkintotodistusten hyödyntäminen korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa (arviointiasteikko, eri vuosina suoritetut tutkinnot, arvosanojen pisteytys ym.)

- yleinen jatko-opintokelpoisuus tulee säilyttää
- kiintiöissä ongelmana tasa-arvo
- muutoksen estäjänä toimii rahoitusargumentti
- todistuksia ei saada sähköisesti (on tosin muuttumassa nyt, kun Ylioppilasrekisterin ammattikouluvastine, KOSKI-järjestelmä, tulee)
- onko ammattikoulujen arvioinnissa laatueroja?
- koulutusasteiden yhteistyön tiivistäminen tärkeää
- opettajien legitimiteetti säilytettävä: opettajalla viimeinen sana arvosanassa
- konkreettiset ehdotukset: OKM muuttaa amiksen arvioinnin 1−5 (tapahtunee)
- korkeakoulut: hakukohteiden määrän vähentäminen?

Ryhmä 3: Toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen välinen yhteistyö ja vaihtoehtoiset valintatavat (esim. avoin yms.)

Toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen välinen yhteistyö ja vaihtoehtoiset valintatavat
- opiskelijat suorittavat opintoja avoimessa korkeakoulutuksessa "omaehtoisesti" tai korkeakoulut tekevät yhteistyötä paikallisten toisen asteen oppilaitosten kanssa ja rakentavat korkeakouluihin johtavia polkuja
- ammatillisen koulutuksen opiskelija voi suorittaa korkeakouluopintoja tai niihin valmentavia opintoja koulutuksen aikana
- opintoja sisällytetään toisen asteen tutkintoon
- korkeakoulu hyödyntää suoritettuja opintoja opiskelijavalinnassa sekä hyväksilukee suoritettuja opintoja tutkintoon

Ryhmä 4: Opiskelijavalinta 2030: kuinka korkeakoulujen opiskelijat tulisi valita tulevaisuudessa?

- ehdotus: otetaan kaikki sisään, mutta ongelmana esim. kemialla labratilat ja muutenkin luokkien ja luentosalien riittäminen. Ja mitä tapahtuu porukalle, joka putoaa? Mittaako alkukarsinnoista pääseminen todella motivaatiota; tippuuko porukka sitten myöhemmillä vuosiluokilla?
- kysymys: miten nykyinen pääsykoemalli testaa menestymistä opinnoissa?
- opiskelija voisi rakentaa jonkinlaisen oman tutkintonsa valikoidessaan kursseja sieltä täältä
- pitäisikö lukion/amiksen loppuvaiheessa tehdä jonkinlaista suuntautumista yo:hon?
- opiskelijavalinta 2030: rakenteet pitää miettiä uudelleen ja miettiä myös, mitä työelämä edellyttää


Nyt ydintyöryhmä jatkaa asian käsittelyä, josta se etenee sitten ylempiin portaisiin.