26.6.2017

Vaihdossa: dokumentit, vihdoinkin!

Vihdoinkin viisumidokumentit ja Shenzhenin yliopiston infopaperit ovat hyppysissäni!

Kävin eilen hakemassa Shenzhenin yliopiston kaksi vaihtokoordinaattoria Turun lentoasemalta hyvän kiinalaisen kaverini Yibon kanssa. Teimme heille oikein nimilippulappusen, jota olimme aikeissa heilutella lentoasemalla, mutta eipä moista tarvittu, sillä kone oli pientä potkurimallia, josta tuli ulos joukko suomalaisia ja nämä kaksi kiinalaista.

Minä ja Yibo kirjoittelemassa nimilappua. Kolmannella kerralla tuli hyvä!

Kannoimme Yibon kanssa neitien laukut autolle ja suuntasimme kohti Citymarketia, sillä he halusivat käydä ostoksilla ostamassa maitoa, jogurttia ja leipää. Olin varsin tyytyväinen eilisen leppeään, lämpimään säähän; hieno sää ja kirkas taivas on se, mitä kiinalaiset tuppaavat aina ihailemaan maassamme.

Vaihtokoordinaattorit eivät kuulemma olleet koskaan aikaisemmin käyneet Euroopassa, saatikka sitten syrjäisessä Suomessa. He ihmettelivät sitä, miten vähän täällä on ihmisiä: jälleen yksi asia, mitä aina kuulee kiinalaisten suusta.

Sain paljon hyvää tietoa vaihtoasioista: mm. sen, milloin Shenzhenissä pitää olla (pitääkin ostaa ne lentoliput!) ja että Suomesta on tulossa kolme muutakin opiskelijaa samaan aikaan Shenzheniin. Kuulemani mukaan opiskelijat tulevat Seinäjoen ammattikorkeakoulusta, ja pyysin tämän vuoksi Meng-neitiä antamaan heidän yhteystietonsa, jotta voimme sitten mennä samaa matkaa Shenzheniin heidän kanssaan. On se aina turvallista matkustaa toisten saman kulttuurin edustajien kanssa, ja seinäjokisten kanssa tulee aina toimeen :)

Shenzhenin yliopistossa on kuulemma n. 40 000 opiskelijaa, mikä on kaksinkertainen määrä Turun yliopistoon verrattuna. Turku on kuitenkin opiskelijatiheydeltään huomattavasti suurempi, sillä kun täällä on n. 190 000 asukasta, on Shenzhenissä 12 miljoonaa!

Niin, piti vielä mainita, että onneksi mukanani oli Yibo, sillä Shenzhenin edustajat puhuivat englantia auttavasti, ja informaatiota tulikin kiinan kielellä sitten valtavasti. Jos Yiboa ei olisi ollut, he eivät olisi ehkä intoutuneet kertomaan niin paljon asioita kuin nyt kertoivat. Yibo avasi keskustelun kohokohdat kotimatkalla, jolloin asiat valkenivat paremmin. Ymmärrän kiinaa jonkin verran ja pystyin kysymään ja kertomaan heille yksinkertaisia asioita, mutta tuo konekiväärikiina on kyllä ihan liian suuri pala purtavaksi, ainakin vielä :D Toivottavasti asia paranee Shenzhenissä!

Ajeluttamisen päätteeksi kurvasimme hotellille, jossa Meng antoi minulle sen tärkeimmän: viisumi- ja vaihtodokumentit! Kun ne olivat hyppysissäni, annoin vasta-/tervetuliaislahjaksi pussin, jossa oli viinirypäleitä, mansikoita ja Fazerin sinistä.

Mitäköhän mahtavat tykätä suomalaisesta suklaasta?

24.6.2017

Vaihdossa: lähtemisen valmistelua

Ajattelin alkaa keskittymään blogissani nyt hetkellisesti seuraavaan opiskelulliseen asiaan eli vaihtoon tämän Vaihdossa-sarjan myötä. Kuten blogin innokkaimmat lukijat muistavatkin, olen lähdössä Kiinan Shenzheniin, joka sijaitsee aivan tropiikin rajalla Hongkongin vieressä. On siis odotettavissa melkoisen kuumaa kyytiä, mutta sitten joskus loka-marraskuussa sen voikin ottaa jo rentona etelänlomana, kun lämpötila on miellyttävät 20 astetta 8-)

Vaihtohan alkoi jo alkuvuonna vaihtohausta, joka tehtiin Turun yliopiston Nettiopsussa. Päätin hakea kolmeen yliopistoon: Pekingin Renminiin, Shanghain Fudaniin ja Shenzheniin, joista Shenzhen oli ensimmäisenä listassa ja sinne myös pääsin. Vaihtoa varten tulee kirjoittaa jonkinlainen motivaatiokirje, jonka kirjoitin sekä englanniksi ja kiinaksi, mutta pelkkä englantikin olisi kuulemma riittänyt, sillä tietääkseni kirje tulee luettavaksi vain kotiyliopiston henkilöille.

Seuraava askel oli vaihtopaikan vastaanottaminen, joka tapahtui nappia painamalla jälleen Nettiopsusta. Tämän jälkeen oli vuorossa kuumeinen stipendien etsiminen netistä, ja yksi varteenotettava vaihtoehto oli China Scholarship Councilin (CSC) myöntämä messevä stipendi, jossa asuminen, koulutarvikkeet ja muita kuluja maksetaan. Hain sitä ja samalla mietin, että pitääköhän siihen olla amiksen tutkintotodistus liitteenä (highest school diploma) käännettynä englanniksi. En alkanut siihen, ja laitoinkin hakemuksen vetämään ilman tutkintotodistusta; jos olisin käännättänyt todistuksen, olisi sille tullut hintaa n. 180 €.

Seuraavaksi olikin vuorossa Shenzhenin yliopiston yhteydenoton odottelu, missä kesti melko kauan, mutta tuli viimein pienten sähköpostiongelmien ratkaisujen jälkeen.

Shenzheniin hakeminen tapahtui yliopiston sivujen kautta, ja tässä vaiheessa minulle iski se, miten pienessä roolissa englannin kieli on: monet lomakkeet ovat kiinaksi, ja yleensäkin yliopistojen nettisivuilla englanninkielinen informaatio on joko hyvin suppeaa tai todella vanhentunutta.

Tämän jälkeen Shenzhenin vaihtokoordinaattori lähetti sähköpostilla Word-lomakkeen, joka piti täyttää ja lähettää hänelle sähköpostitse. Tämä oli kaksivaiheisesta hakemuksesta se jälkimmäinen. Dokumentin lähettämisen jälkeen tuli n. kuukauden radiohiljaisuus, minkä jälkeen kyselin, että missä mennään. Koordinaattori sanoi, että ei ole saanut joltain virastolta vielä JW202-dokumenttia (viisumidokumentti), mutta ilmoittaa jahka saa sen käsiinsä. Tästä meni n. viikko, kunnes tuli viesti, että nyt tarvittavat dokumentit ovat saatavilla.

Ai niin, tätä ennen sain Shanghain Jiao Tong -yliopistosta viestin, että stipendihakemukseni on käsitelty CSC:ssä ja se on lähetetty siis SHANGHAIHIN. Tässä vaiheessa meni sormi suuhun ja tarkistin, että olin varmasti laittanut hakemukseen Shenzhenin yliopiston ja kyllä, Shenzhen siellä luki! CSC teki siis virheen. Laitoin saman tien sähköpostia neljään paikkaan (meidän Opetusministeriöllemme, joka koordinoi hommaa täällä päässä, Shanghaihin, Shenzheniin ja CSC:lle) ja sain Opetusministeriöltä tiedon, että välillä näin käy ja että käytäntö on opettanut, ettei stipendiasiaa voi enää muuttaa. Kiinalainen kaverini osasi kertoa, että näihin stipendeihin liittyy jonkin verran korruptiota, joten rahani ovat mitä ilmeisimmin hävinneet jollekin Shanghain yliopistossa. Hienoa.

Tästä saattaa nousta kysymys: "Miksen menisi Shanghaihin, kun sinne saan kerran stipendin sinne?"
Asia ei ole niin yksinkertainen, sillä Turun yliopiston vaihtoyliopistoa ei voi enää tässä vaiheessa muuttaa, ja lisäksi Turun yliopistolla ei ole Shanghain Jiao Tong -yliopiston kanssa vaihtosopimusta, eli joutuisin maksamaan omasta pussistani kaikki lukukausimaksut ja muut.

No, Turun yliopistolta tulee onneksi 1800 euron matka-apuraha, ja Opetusministeriöltä ehkä vielä 1000 €; epäselvää on, että maksetaanko se siitä huolimatta, että en ole nyt sitten saamassa CSC:n apurahaa.

Shenzhenin vaihtokoordinaattori tulee huomenna (sunnuntaina) Turkuun, sillä hänellä on ensi viikolla palaveri Turun yliopiston vaihtokoordinaattoreiden kanssa. Hän lupasi ottaa kaikki dokumenttini mukaan ja ojentaa ne hotellissa, jos en pysty tulemaan yliopistolle (luultavasti en, sillä olen päivät töissä). Lupasin viedä hänet ajelulle katselemaan kesäistä Turun seutua, jos hän niin haluaa.

Turun yliopistolta tuli ukaasi Learning agreement -lomakkeen täytöstä, mikä piti olla valmiina jo 31.5., mutta he antoivat armonaikaa kerrottuani, että Shenzhenin yliopiston sivuilla ei ole juuri minkäänlaista tietoa kursseista vielä. Teen siis alustavan suunnitelman kursseista ja laitan sen heille menemään sellaisenaan. Täydentelen paperia sitä mukaa, kun tiedän enemmän.

Seuraava etappi on sitten viisumihakemus, joka pitää käydä jättämässä Helsingissä sijaitsevaan klo 11:30 ovensa sulkevaan suurlähetystöön. Lisäksi Shenzhenistä pitää kysellä, milloin lukukausi alkaa ja päättyy, ja saatuani tämän tiedon voin viimein ostaa lentoliput Hongkongiin (meno-paluu n. 700 €) ja alkaa katsella reittejä, että miten sinne Shenzhenin yliopistolle sitten pääseekään.

Eli jonkin verran on ollut esteitä matkalla, mutta uskon, että lopulta kaikki järjestyy. Vaikka stipendiasia menikin mönkään, niin rahatilanteeni ei pitäisi syksyllä olla kauhean huono.

7.6.2017

LuK-tutkinto suoritettu

Se on sitten virallisesti siinä! Kolme vuotta takana, ja nyt on tutkintotodistus viimein taskussa. Alempi korkeakoulututkinto on siis suoritettu, ja tästä matka jatkuu sitten ylempään korkeakoulututkintoon syksyllä Kiinan Shenzhenissä alkavalla lukukaudella.



Kuvassa taustalla on tasan kymmenen vuotta sitten suorittamani laborantin tutkinnon paperit. Täytyy näin LuK-tutkinnon lopuksi todeta, että tämä polku oli melko luonnollinen: ammattikoulussa opiskeltiin hyvät käytännöt ja perusteita kemialle, ja nyt yliopistossa on päässyt syventämään kemian teoriatietoutta (välillä tosin tuntien, että mennään jo vähän liiankin syvälle...) ja saamaan vastauksia niihin kysymyksiin, mitä työelämän aikaan nousi kemiasta.

Niille Turun yliopiston matlun opiskelijoille, jotka hakevat todistusta nyt: vaikka matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kanslia on avoinna arkisin klo 9-15, voi todistuksen hakea myös muulloin, kunhan sopii asiasta kanslian henkilökunnan kanssa. Hain todistuksen tänään klo 17, ja kiitin henkilökuntaa viemällä pari suklaalevyä ja mansikoita heille :D

21.5.2017

Littoistenjärven ihme: mitä oikein tapahtui?



Tämän viikon puhutuin kotimainen uutinen on Kaarinan ja Liedon rajalla nököttävä Littoistenjärvi, jonka tilanteen kanssa eri tahot ovat painineet vuosikymmeniä erilaisten leväkukintojen – vakavimpana tietysti sinilevän – vuoksi.

Asia liippaa todella läheltä itseäni, sillä asustelin nuoruuteni Turun Kohmossa, josta on vain muutaman hikipisaran kirvoittava pyörämatka "Litsaan", ja siksi siellä onkin tullut kalasteltua ja veneiltyä ahkerasti menneinä vuosina. Joskus 2000-vuosikymmenen puolessavälissä sen tila alkoi kuitenkin olla sellainen, että miltei joka heitolla irtoi levää, vaikka erittäin kalaonninen isoveljeni nappasikin sieltä vielä noihin aikoihin 7- ja 9-kiloiset hauet.

Uistimia Litsaan on jäänyt kalapakkikaupalla, ja itsellenikin tärkeä lippa jäi eräänä kesänä kivikkoiseen pohjaan, kuitenkin löytääkseni sen samalta rannalta seuraavana keväänä! Koin sen varsinaiseksi ihmeeksi, koska harmittelin vieheen menetystä pitkän aikaa enkä ollut uskoa silmiäni, kun se kiilteli rantavedessä, eikä kukaan ollut sitä siitä napannut.

Myös leväkukinnot ovat rokottaneet kalastajien kalapakkeja, ja järven kasvustot ovatkin olleet niin suuri rasite sekä järven ekosysteemille että läheiselle ihmisasutukselle, että kun muut hoitotoimenpiteet eivät tepsineet, päätettiin sinne pumpata viime viikolla 160 tonnia polyalumiinikloridia.

Myös kyseinen kemikaali liippaa todella läheltä omaa elämääni: Sastamalassa sijaitseva Kemira Chemicalsin tehdas tuottaa 18- ja 14-massaprosenttisia polyalumiinikloridiliuoksia jätevedenkäsittelyyn tuotenimillä Kemwater PAX 14 ja PAX 18. Kysyin joskus, että miksi polyalumiinikloridi on lyhennetty muotoon PAX eikä PAC, mutta en saanut vastausta. Ehkä se on iskevämpi kauppanimi tai jotain?

Kemwater PAX 18

Olin tehtaan laboratoriossa töissä kolmisen vuotta ja analysoin noita liuoksia, ja pääsin myös testaamaan polyalumiinikloridin ominaisuuksia: puskuriliuos pH 10 on fosfaattipuskuri (fosfaatti on se, joka Litsassakin oli ongelmana), jonka avulla polyalumiinikloridin toiminnan voi nähdä omin silmin hyvin: kun kemikaalia sekoittaa puskuriliuokseen hyvin vähän, muuttuu liuos hetkessä sameaksi, ja tästä muutaman minuutin kuluttua pohjalla on vaalea kerros fosfaattia, joka on koaguloitunut ja flokkuloitunut polyalumiinikloridin vaikutuksesta pohjaan.

Polyalumiinikloridi on siitä hieno kemikaali, että se koaguloi kaikenlaisia varauksellisia ioneja ja partikkeleita, jolloin ne vain "putoavat" pohjaan. Muistan sellaisen jutun, että puhdistustarpeesta riippuen ainetta tarvittaisiin vain n. gramma jätevesikuutiometriä kohti.

Mekanismi

Luonnontilaisessa Littoistenjärvessä kolloidiset partikkelit (eli ne liukenemattomat hituset, jotka aiheuttavat sameuden) ovat negatiivisesti varautuneita, jolloin ne normaalisti hylkivät toisiaan ja täten jakautuvat kaikkialle veteen aiheuttaen ruman sameuden. Kun polyalumiinikloridia lisättiin veteen, partikkelit muuttuivat epävakaiksi, sillä kun hydratoituneet, positiiviset Al³⁺-ionit ympäröivät nämä partikkelit, niiden varaukset tasoittuivat neutraaleiksi, jolloin partikkelit aggregoituivat eli pystyivät hakeutumaan toistensa lähelle ja kasautumaan isoiksi ryppäiksi (mikroflokki-nimisiksi rakenteiksi). 


Koaguloituminen (snf.us).

Koagulaatioon vaikuttavat mm. partikkelien väliset van der Waals- ja elektrostaattiset voimat sekä Brownin liike (molekyylien satunnaisliike).

Koagulaation jälkeen mikroflokit paisuivat silloittumalla niin isoiksi, että ne muodostivat höttöisen massan, joka painui lopulta painovoiman vaikutuksesta pohjaan eli ne flokkuloituivat (tai höytälöityivät).


Flokkuloituminen (snf.us).

Kysymyksiä:
Onko Littoistenjärven nykyinen tila ihme?
- Kemialliselta kannalta ei, sillä koagulaatio ja flokkuloituminen ovat ihan perusjuttuja vesikemiassa. Mutta melkoisen ihmeellinen näky se kyllä on.

Syntyykö Litsassa nyt sitten kolmisilmäisiä kaloja?
- Vastaus on ei, sillä kemikaali koostuu luonnollisestikin esiintyvistä aineista eli alumiinista, kloridista, vedystä ja vedestä. Kloridia löytyy ruokasuolasta ja meristä, ja alumiiniakin on joissain pohjanmaalaisissa järvissä enemmän kuin Litsassa nyt. Vetyionit (vety on yksi veden rakennuspalikoista) aiheuttavat happamuuden, joka on nyt tietääkseni 5,5:n luokkaa. Tässä pH:ssa roskakalojen lisääntyminen hidastuu, mutta järven pH:n odotetaan nousevan pian 6,0:n paikkeille, jolloin se on jälleen elinkelpoinen myös roskakaloille (joita ei tosin kaivata Litsassa).

Kaloja kuoli paljon. Mitäköhän kemikaali tekee ihmiselle?
- Arvioiden mukaan kaloja kuoli tuhat kiloa, mutta niitä olisi kuollut rehevöitymisen vuoksi happikatoon, jos tätä käsittelyä ei oltaisi tehty. Roskakalojen kuormitus on järvessä 14 000 kiloa plussan puolella, minkä vuoksi sukeltajat kävivät myös siivoilemassa kaloja pois harppuunalla.

Se, mihin kaloja kuoli, oli ilmeisesti flokkautuneiden ravinteiden juuttuminen kalojen kiduksiin, jolloin kalat eivät saaneet enää suodatettua tarpeeksi happea vedestä. Ihmisellä tätä ongelmaa ei ole, joten ei tarvitse olla huolissaan.

Alumiinista on puhuttu jonkin verran, että se aiheuttaisi Alzheimerin tautia ja muuta, mutta Alzheimer-info on varovainen tästä yhteydestä ja sanoo, että Alzheimerin tauti vaikuttaa keräävän alumiinia, eikä toisin päin: http://www.alzheimerinfo.fi/kysy-asiantuntijalta/aiheuttaako-magnesium-aluminium-silicate-alzheimeria

Ihmiselle siis käytetty menetelmä on varsin turvallinen, sillä se koostuu luonnollisesti järvissä muutenkin esiintyvistä aineista.

Miksi käytettiin polyalumiinikloridia, kun kerran alumiini on se, mitä tarvitaan? Eikö olisi voinut vain laittaa suoraan alumiinia järveen?
- Alumiini sellaisenaan kiinteässä metallimuodossa on todella niukkaliukoinen veteen (koitapa laittaa alumiinikeppi veteen ja katsoa, kauanko se siinä liukenee), minkä vuoksi se pitää saattaa liukoiseen muotoon. Vain liukoisessa muodossa (eli Al³⁺-ioneina) se toimii koagulanttina ja flokkulanttina. Polyalumiinikloridiliuoksessa se on liuotettu väkevään suolahappoon (hapot liuottavat metalleja aika hyvin), ja tämä on myös se syy, miksi tässä kemikaalissa on kloridia. Sitä ei sinänsä tarvittaisi, mutta se on siellä, koska suolahappo koostuu vedystä ja kloridista (HCl).

Alla vielä pari kuvaa veden kirkkaudesta. Kannattaa käydä katsomassa, tosin varoituksen sananen: siellä on enemmän porukkaa kuin koskaan, joten kannattaa olla varautunut auton jättämiseen kauas järvestä!






12.5.2017

Turnitin − opiskelijan pahin vihollinen?

Noin.

LuK-tutkielmani Pitkäkestoiset loisteaineet − mekanismi ja synteesimenetelmät on viimein tarkistettu, muokattu ja lähetetty Turnitiniin eli plagiaatintunnistusohjelmaan, joka lukee tekstiäsi kuin piru Raamattua ja vertailee sitä tietokantansa muihin teksteihin, joita on kertynyt ohjelmaan vuodesta 1997 lähtien. Nyt kun oma tutkielmanikin päätyi osaksi tätä systeemiä, oli lopputulos aluksi melko hikeennyttävä: 23 % tekstistäni löytyi Turnitinin tietokantojen teksteistä!

Alkupaniikki meni kuitenkin ohi, kun kävin selailemassa, että mistä tuo melkein neljäsosa oikein tulee: no viiteluettelostahan se. Varsinaisen tekstin osalta tutkielmani sai kuitenkin puhtaat paperit, joten hätä ei ollutkaan tämän näköinen.

Turnitin on kaksiteräinen miekka. Toisaalta sitä on kritisoitu siitä, että se asettaa opiskelijan lähtökohtaisesti syylliseksi, jolloin opiskelija on se, jonka täytyy todistaa syyttömyytensä plagioinnin kannalta. Toisaalta se antaa tietynlaista suojaa omalle tekstille, sillä esim. oman tutkielman lähettäminen Turnitiniin saattaa sen ison masiinan hoteisiin, jolloin joku sinun tekstiäsi kopioiva jää kiinni rysän päältä.

No, jos omatunto on puhdas, ei ohjelma aiheuta huolen häivää.

Nyt odotellaan tutkielman hyväksymistä ja opintopisteitä tilille. 

7.5.2017

Viimeisiä opintopisteitä satelee

Kiinan jatkokurssi II on nyt suoritettu; nyt on sitten tätä kiinan kielen taivalta 5 kurssia ja neljä lukukautta takana. Vedin tästä vitosen, niin kuin kaikista muistakin kiinan kursseista, alempaan en tyydy :) Tässä arvosanajakauma:


Myös muita opintopisteitä on satanut pussiin: LuK-harjoitustyö (9 op), kemian tieteellinen viestintä I ja suullinen viestintä I (yhteensä 4 op). Harkkatyö oli se, missä valmistin pimeässä loistavia aineita. Tieteellinen ja suullinen viestintä oli tiedonhaku- ja oikeakielisyysopetusta, opponointia ja esiintymisharjoittelua lopullista Kemian Keväässä esiintymistä varten. Koin kurssit varsin hyödyllisiksi, sillä kandintutkielman opponointikierroksia oli sen verran monta (odotas kun lasken... vertaispalaute kanssaopiskelijalta, yleinen opponointitilaisuus monelta opiskelijalta yhtä aikaa ja opettajan korjausehdotukset), että tekstin pitäisi olla nyt ehdotonta priimaa!

Tutkielma on vielä menossa tarkistusmyllyssä kandiohjaajallani. Sitten kun se sieltä palaa, niin se menee printtiin ja sitten otan kandinpaperit ulos tästä ahjosta!

6.5.2017

Kandivuosi pähkinänkuoressa


Minä pitämässä esitelmääni "Pitkäkestoiset loisteaineet – mekanismi ja synteesimenetelmät". Kuva Satu Mikkola.


Tämä kandikevät oli kyllä suoraan sanottuna melkoinen stressiprässi. Deadlineja oli paljon, ja sitten päälle lävähti vielä tuo kiinakilpailu, yhdistystoiminta ja muut mukavat. Kipeäksi en onneksi tullut, varmaan stressistä johtuvan raivoisan kortisolituotannon ansiosta. Nyt kun tämä tavarajuna on pysähtymässä, niin saan varmaan jonkun maailmanluokan taudin saman tien :D

Kandivuosi pähkinänkuoressa:

30.9. mennessä pitää ilmoittautua LuK-harjoitustyöhön. Se, kelle ilmoittaudut, riippuu linjavalinnastasi. Itse laitoin sähköpostia epäorgaanisen kemian vastaavalle jo joskus heinäkuussa, hyvissä ajoin siis.

31.10. mennessä (toisen periodin alussa) LuK-harjoitustyön aloitus. Omassa aiheenani oli pitkäkestoisten loisteaineiden synteesi, jonka postasin tuossa alkuvuodesta tähän blogiinkin.

13.1. mennessä LuK-tutkielman aiheen noutaminen professorilta tai yliopistonlehtorilta. Eli pommitetaan sähköpostilla tai kävellään hänen työhuoneeseensa kyselemään aihetta.

3.3. mennessä LuK-työselostuksen palautus. Oma selostukseni paisui 55-sivuiseksi hirviöksi; ehkä vähemmälläkin olisi päässyt.

21.4. mennessä LuK-tutkielman ensimmäisen version palauttaminen.

19.4.–16.5. LuK-kypsyysnäytteen kirjoittaminen tenttiakvaariossa.

25.–27.4. LuK-esitelmä Kemian Kevät -tapahtumassa. Kenraaliharjoitukset ovat tätä edellisellä viikolla. Kemian Kevään viimeisen päivän iltana on iltajuhla, jossa pukukoodi on vähän fiinimpi kuin esitelmässä, jonka porukka pitää t-paidassa, hupparissa jne.

31.5. mennessä FM-HOPSin (maisterivaiheen opintosuunnitelma) laadinta vastuuprofessorin kanssa.

31.7. mennessä LuK-tutkinnon todistusanomus. Jos on suorittanut tutkinnon kolmessa vuodessa, tilille lävähtää syksyllä automaattisesti 500 €.

Nämä kolme vuotta ovat olleet kyllä antoisia. Polkuun on kuulunut kaikenlaista... yliopistomatematiikan alkujärkytys, eksentriset opettajat, hauskat hetket kavereiden kanssa, tyttöystävän tarjoama korvaamaton tuki, olutta, viskiä, hylättyjä, vitosia, kiinan kielen hullumaista tankkaamista... Olisi tässä kolmen vuoden aikana huonompaakin voinut keksiä :)