26.11.2014

"Amiksilla ei oo elämässä sisältöä"

Olen ajatellut, että yliopistoon rikastuu poikkeuksetta suhteellisen välkkyä porukkaa, mutta ajatukseni menivät nyt uusiksi. Olin nimittäin tänään syömässä lounasta, kun istahdin kovalla volyymilla keskustelevan naiskaksikon viereen. En voinut olla kuulematta, kun he selailivat oman ainejärjestönsä (lakitieteellinen tiedekunta) lehteä ja arvottivat miespuolisia fukseja (1. vuoden opiskelijoita) kuvien perusteella. Tämä on mielestäni aika häröä, koska jos ajattelisin asian käänteisesti, eli jos kyseessä olisi mieskaksikko ruokalassa keskustelemassa ja nauramassa kovaan ääneen siitä, että onko henkilöllä x hyvät pohkeet tai perse, niin aika mautontahan se olisi.

Mutta homma kääntyikin sitten siihen, että he keskustelivat miten kurjaa on olla opiskelija. Toinen toivoisi työpaikkaa mistä tulevilla tuloilla voisi matkustella ja toinen otti esiin tuttunsa, joka on ammattikoulun suorittanut ja jolla pyyhkii hyvin. Nainen sanoi:
"Mua sieppaa se kun sillä menee niin hyvin ja se on vaan amis. Amiksilla on kyl kiva kun ne saa hyvää liksaa nopeesti mut sit niil ei oo elämässä mitään sisältöä."

Juttu jatkui jotenkin tyyliin "siis ei mulla oo mitään amiksia vastaan mut..."

En olisi uskonut, miten ahdasmielisiä mielipiteitä täälläkin kuulee. Aika jännä. Naiset olivat tosin vuonna -95 syntyneitä, joten oletan että heillä on suhteellisen naiivi käsitys vielä maailmasta. Musta on mustaa ja valkoinen valkoista jne. :)

24.11.2014

Tappomeininkiä: fysiikan peruskurssi 2

Jopa mekaniikan kurssi, fysiikan peruskurssi 1 siis, oli hankala selättää, mutta sain tentistä onneksi 3:n! Nyt on kuitenkin uusi periodi uusine kujeineen, ja eteen tulikin fysiikan peruskurssi 2, jossa käsitellään sähköä ja magnetismia. Aihe on aivan järkyttävän hankalaa minulle, jolla aiheesta on lähtötiedot olemattomalla tasolla. En oikein osaa edes ajatella asioita tällä kurssilla loogisesti, koska kurssin lähtötaso on niin korkealla, että opin vain pieniä palasia sieltä täältä. Esim. se, että kondensaattorien kapasitanssi rinnankytkennässä on yhteenlasku, kun taas vastusten kohdalla lasketaan yhteen sarjaan kytketyt. Mutta kun perusteet asiasta eivät ole hallussa, niin on todella vaikea miettiä asioita.

Kurssikaveri on varsinainen haka näiden kanssa, ja hän auttoikin tänään minua selittämällä sähköopin alkeita ja hauskan muistisäännön, josta muistaa tärkeimmät kaavat:

WITUNPUIMURI

W = ItUP=UI ja U=RI
W = työ
I = sähkövirta
t = aika
U = jännite
P = teho
R = resistanssi

Hauska muistisääntö, joka toimii!

Kävin tänään hakemassa yo-kylästä 4 €:lla lukion fysiikankirjan, joka koskettaa sähköä ja magnetismia. Jospa se tällä lähtisi!


22.11.2014

Kotiviinin valmistus: osa 1

En malttanut olla dokumentoimatta kotiviinin valmistustani. Tässä tulee siis ohje loistavan halpaviinin valmistukseen. Tässä on kuvattuna oma tapani, jolla valmistaa kaksi 10 litran satsia, eikä tarvita siis sellaisia kalliita ja tilaavieviä saaveja mitä noissa marketeissa myydään, vaan lähdevesipullolla pärjää.

Tarvikkeet:
- Presto-kotiviinipakkaus (löytyy esim. Prismasta 15 €:n hintaan)
- 10 litran lähdevesipullo
- sokeria:
  - valkoviinille 4,0 kg (2,0 kg/ satsi)
  - omenaviinille 4,0 - 6,5 kg (2,0 - 3,25 kg/ satsi) tai
  - punaviinille 4,5 - 5,0 kg (2,25 - 2,5 kg/ satsi)
- desinfiointiainetta (samassa hyllyssä kuin viinitarvikkeet)
- vesilukko (sama kuin edellä)
- liimaa
- lämpömittari, jonka alue on 20 °C - 70 °C
- keittiövaaka, joka punnitsee vähintään gramman tarkkuudella
- letkua n. 1,5 m
- jokin lappoamisastia, esim. 10 litran muovilaatikko
- sukkahousut

Homma alkaa siitä, että tehdään lähdevesipullon korkkiin reikä, johon vesilukko asennetaan. Itse kaivelin Dremelillä jämptin reiän ja liimasin sen tiiviiksi Eri Keeperillä.

Aluksi tehdään alkuvalmistelut eli pestään lirauksella desinfiointiainetta koko lähdevesipönikkä ja huuhdellaan lopuksi kylmällä vedellä niin. Sitten aletaan viinintekoon.

Viiniohjeessa on maininta, että sokerin voisi laittaa pönikän pohjalle ja kaataa sitten kiehuvaa vettä päälle, mutta en luota siihen että lähdevesikanisteri kestää sitä, joten tehdään eri tavalla:

Leikkaa sukkahousuista sukkaosa ja laita puolet paketin marjoista sinne. Tee päähän solmu ja änge pötkö lähdevesikanisteriin.

Marjat pötkössä.


Laita kattilaan vettä pari litraa ja laita se liedelle. Kun vedessä alkaa näkyä kiehumisen merkkejä, niin kaada hiljalleen kilo sokeria sinne, sekoitellen koko ajan.

Sokeria rohkeasti sisään, se liukenee uskomattoman hyvin.

Kun tahmea liuos on valmis, ota se pois liedeltä ja odottele sen jäähtymistä n. 10 minuuttia. Kaada sitten koko liuos vesikanisteriin marjapötkön päälle. Liuos alkaa pian saada jo hieman kellertävää väriä, kun marjojen keltaisuus imeytyy nesteeseen.

Tee toinen keitos sokerilientä samoilla määrillä ja kaada sekin sitten kanisteriin. Nyt kanisterin nestepinnan pitäisi olla hieman alle puolenvälin. Kaada sitten sitruunahappopussista puolet (mittaa keittiövaa'alla) kanisteriin ja ravistele. Sitruunahappo tekee liuoksen pH:n otolliseksi hiivalle.

Sitruunahappopussista puolet menossa kanisteriin.

Mittaa liuoksen lämpötila. Kun se on n. 60 °C, on aika kaataa puolet entsyymipussista sisälle.

Lämpötila on entsyymille otollinen...

...joten kaadetaan entsyymipussista puolet kanisteriin. Tätä on niin vähän, että ehkä kannattaa annostella lusikalla sitä ja katsoa, minkä verran on puolet. Ellei satu löytymään esim. yläkuppi- tai analyysivaakaa kotoa :D

Kanisteria voi hieman heilutella, että entsyymi sekoittuu kunnolla. Sitten annetaan pönikän olla rauhassa kaksi tuntia.

Kun kaksi tuntia on kulunut, ota viinihiiva-/ ravintosuolapussista puolet ja laita se turpoamaan 35-asteiseen veteen 10 minuutiksi, jonka aikana olisi tarkoitus täyttää kanisteri vedellä ja saada koko liuoksen lämpötilaksi n. 35 °C.

Viinihiiva laitettu likoamaan 35-asteiseen veteen.

Sitten tosiaan käydään kanisterin kimppuun. Mittaa siis kanisterin liuoksen lämpötila (alkulämpötila) ja arvioi, paljonko sitä liuosta siellä on (alkutilavuus). Saamme kehittämälläni hienolla alkemistisella kaavalla arvion siitä, minkä asteista vettä tarvitaan täyttöön.


Sitten vaan hanasta sen lämpöistä vettä mitä kaava antaa, ja sinulla pitäisi olla lopulta n. 35-asteista liuosta kanisterissa. Helppoa ku heinänteko!

Lopputäyttö.

Sitten kun se 10 minuuttia on mennyt, niin kaada hiivaliuos kanisteriin.

Hiivaliuoksen "dekantointi" syömäpuikon avulla :)

Sekoittele kanisteria hieman, että hiiva sekoittuu oikein kunnolla. Sitten homma onkin tältä erää valmis, seuraavana on vuorossa kaksi viikkoa tiukkaa odottelua ja pikkupoikamaista pönikän tirkistelyä muutaman päivän välein.

Laita siis pönikkä johonkin vedolta ja auringonvalolta suojattuun paikkaan, jossa lämpötila on tasainen 20 °C - 24 °C. Hiiva kuolee yli 30 °C:n lämpötilassa, joten ei mihinkään lattialämmitettyyn tilaankaan mielellään. Sitten vaan vesilukkoon MAX-merkkirajoihin asti vettä ja korkki kiinni. Vesilukkoonkin kuuluu se punainen korkki laittaa kiinni, ilma kyllä pääsee sen raoista pois.

Lopuksi sinulla pitäisi olla tällainen pönikkä menossa johonkin kaappiin tms.


Kun viini alkaa käydä, vesilukko alkaa pulputtaa ja astiassa alkaa näkyä kaasunmuodostusta. Jos haluaa käyttää viinin aivan loppuun asti (= maksimoida alkoholit), niin käymiseen menee se kaksi viikkoa (ja sen lisäksi vielä viikko kirkastumista yms.). Käyminen alkaa hidastua loppua kohden, joten ei paniikkia kun vesilukko ei pulputa enää samalla innolla kuin alussa :)

Osa 2 siis kahden viikon päästä!

EDIT: Alla vielä videoita kaasunmuodostuksesta ja pulputuksesta 12 tunnin jälkeen hiivan lisäämisestä.


video

video


21.11.2014

Kotiviini

Höh, en olekaan vielä maininnut yhtä opiskelijaelämän tärkeimmistä asioista eli juhlimista! Bileitä, sitsejä ja yleistä riehuntaa järjestetään erittäin aktiivisesti: melkein joka viikko on jotain meininkiä tiedossa. Itse en nyt ole opiskeluiltani kerinnyt moneenkaan juhlaan, mutta alkuaikoina orientaatioviikon tienoilla ehti käydä kaikenlaisissa tapahtumissa.

Pari viikkoa sitten oli Hullu tiedemies -sitsit eli vähän muodollisemmat juhlat, joissa oli tietty pukukoodi ("hullu tiedemies"), laulu raikasi ja alkoholi virtasi. Sitsit - ja miksei muutkin bileet - ovat mukava tapa tehdä tuttavuutta kanssaopiskelijoihin.

Mutta koska alkoholia kuluu, niin on lompakkoystävällisintä tehdä omat litkut. Marabello on Alkossa tällä hetkellä halvin hinta-alkoholisuhteeltaan oleva juoma (9,39 €, 0,75 l, 21 % -> puhtaan etanolin hinta 5,96 senttiä per millilitra). Kun kotiviinin valmistaa itse, niin 20 litran aineksille tulee hinnaksi alle 20 €. Eli litra on n. euron, ja kun antaa käydä loppuun asti, niin prosentit lähentelevät 14:ää. Puhtaalle alkoholille tulee siis hintaa n. 0,71 senttiä per millilitra. Alkon tavaran litkiminen humalahakuisesti tulee siis yli 8 kertaa kalliimmaksi kuin omien juomien.

Voisin kirjoittaa seikkaperäisen ohjeistuksen opiskelijaviinin valmistuksesta. Tämä oli ensimmäinen satsini ikinä, ja ihan hyvin sen valmistus meni. Viinistäkin tuli ihan juotavaa, vaikka ei millekään El Tiempon tasolle ylläkään.

Suosittelen. Ihan nättejä pullojakin tulee, kun etiketin askartelee itse :)

Oma viinini, Vinum Aboensis, Turun viini :)

Tämän verran tuli ekasta 10 litran satsista. Puolet aineista vielä jäljellä, joten eiköhän laiteta taas pönttö käymään!

Och samma på svenska

Yliopistossa ruotsi on pakollinen aine, josta pitää suorittaa vähintään ns. "virkamiesruotsin" kurssi. Kurssiin kuuluu sekä suullinen että kirjallinen tentti, jossa saa pelotteluiden mukaan olla maksimissaan vain viisi samankaltaista virhettä,

Onneksi nyt yliopisto on lanseerannut ruotsin kielen valmennuskurssin 1. vuoden opiskelijoille. Kurssi on alimitoitettu halukkaisiin nähden, mutta itse onneksi pääsin sisään. Kurssilla kerrataan lukion ruotsia aina artikkeleista partisiippeihin.

Itse muistan käyneeni amiksessa yhden ruotsinkurssin, jossa opeteltiin muistaakseni laboratorioalan sanastoa. Ruotsintaitoni ovat äärimmäisen heikot, mutta yllättäen kieli tulee jostain syvältä selkäytimestä (varmaan yläasteajoilta) tällä kurssilla. Olen huomannut, että ruotsi saa vallan loogisia piirteitä, kun "suodattaa" lauseet englannin kielen sääntöjen läpi eli ajattelee miten asia esitettäisiin englanniksi. Kaikkiin asioihinhan tämä ei päde, mutta joihinkin. Esim. ruotsissa sanonta
"valmistuin 2007" menee "jag utexaminerade 2007"
eikä englannin mukaan:
"I graduated in 2007" -> "jag utexaminerade i 2007"

Myös muita pikku ongelmia tulee vastaan, kun ajattelee asiat englannin kautta:
"haluaisin tulla kemistiksi" -> "jag skulle vilja bli kemist".
Ei siis:
"jag skulle vilja bli en kemist" (engl. "I'd like to become a chemist")

Kyllä se ruotsi tästä... Tällä kurssilla opettaja puhuu onneksi suomea opettaessaan, mutta sitten virkamiesruotsin kurssilla opettaja kuulemma puhuu vain ruotsia ja opettaa kielioppiasiatkin ruotsiksi... Yikes! Välillä kuulostaa siltä, että esim. yli hilseen menevä fysiikan sähkö- ja magnetismikurssi ei ole mitään verrattuna virkamiesruotsiin. No, se nähdään sitten ensi syksynä kun kurssi tulee ajankohtaiseksi.

Liitteenä tämän valmentavan kurssin ensimmäinen sanakoe. Ihan hyvin meni :)


19.11.2014

iPad opiskelun apuna

Täytyy sanoa, että iPad on opiskelun tukena valtavan hyödyllinen laitos. Tämä pätee tietysti kaikille tableteille. Vaikka laitteeni onkin ensimmäisen sukupolven nuhapumppu, niin silti se toimii loistavasti mm. PDF-lukulaitteena. Useat tuhatsivuisten yliopisto-opuksien PDF-versiot ovat huomattavasti helpompia kantaa mukana kuin oikeat kirjat. Tietysti plaraamista ei voi laitteella tehdä, mikä on elektronisten vempainten huono puoli. Ja, no, onhan kirjoissa akkukesto käytännössä katsoen ikuinen.

Vaikka tälle iPadille ei enää saakaan uusimpia ohjelmia (Apple haluaa että porukka ostaa uuden laitteen), niin silti softaa löytyy vaikka kuinka. Tänään matematiikan luennolla oli hieman 3D-mallinnusten teoriaa, jossa otin esille QuickGraphin ja katselin graafeja mieluummin sieltä kuin paperitulosteesta.

iPad toimii myös mm. moolimassalaskimena, jaksollisena järjestelmänä, laskimenakalenterina ja nettiselaimena.


18.11.2014

Lounaasta vielä

Turun yliopiston välittömässä läheisyydessä olevassa ravintola Assarin ullakossa on aina vähän väliä tarjolla älyttömän hyviä tortilloja! Tänäänkin oli härällä ja sipulilla ja ties millä jumalten mausteilla täytetty mehevä tasku... Niin hyvää, ja koko aterian hinta tosiaan päätähuimaava 2,60 €! Opiskelijalle siis, voimassaolevalla opiskelijakortilla ;)

17.11.2014

Opiskelijan lounas

Tästähän on kehkeytymässä varsinainen niksiblogi. No, tällä kertaa asiana on opiskelijan lounas. Turun yliopiston alueella ja ympäristössä on loistavia opiskelijaruokaloita siroteltuna sinne tänne, ja niissä kannattaa todellakin käydä. Ruoka-annos maksaa opiskelijalle, voimassaolevalla opiskelijakortilla 2,60 € ja sillä saa pääruoan, salaattia, leipää sekä lasillisen juomaa. Lounasvaihtoehtona on useimmin mitä maittavimpia lajeja, ja jos yhtään on suunnitelmissa syödä kalaa, niin halvimmalla se onnistuu juurikin opiskelijaruokaloissa. Sitä ei tosin ole tarjolla joka päivä.

Mutta kotonakin tarvitsisi syödä jotain. Itselläni on tällainen nopea perusmättö, joka valmistuu puolessa tunnissa. Kutsun sitä nimellä... no, perusmättö.

Ainekset:
- jauhelihaa 400 g (2 €)
- makaronia 1 dl (0,05 €?)
- lihaliemikuutio (0,10 €?)
- tomaattimurskaa 500 g (0,69 €)
- juhlapäivinä voi myös laitella viipaloituja herkkusieniä, kidneypapuja ja muita sopivia ainesosia

Valmistus:
Laita kattila liedelle täysteholle ja heitä jauheliha sisälle. Sekoittele sitä koko ajan, ettei pala kiinni. Voi käyttää myös jotain öljyä, jos löytyy. Kun jauheliha on ruskistunut, niin tyhjennä tomaattimurskapakkaus sinne, ja lisää vielä pakkauksen verran vettä perään. Laita sitten makaronit ja lihaliemikuutio joukkoon ja sekoittele. Jätä pata porisemaan 15 minuutiksi ja käy välillä sekoittelemassa pohjaa myöten.


Tommosta siitä tulee:


Hyvin hyvää.

Hyväksiluku


Yliopisto on nykyään melko neuvotteleva paikka. Suorituksia ei tarvitse olla toisesta korkeakoulusta, vaan jos tuntee osaavansa jonkin kurssin asiat aikaisemmin opitun perusteella, niin kannattaa käydä kysymässä asiasta.

Sain itse hyväksiluettua työturvallisuus- ja kemian perusharjoitustyökurssit yliopiston AHOT-järjestelmän (aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustaminen) kautta. Se kävi niin, että ensin laittelin kysymystä kurssin pitäjälle, joka ohjasi minut amanuenssin (yliopistovirka, jonka haltija ohjaa ja järjestelee opetusta) pakeille. Amanuenssin kanssa sitten juttelimme, mitä osasin ja esitin ammattikoulutodistuksen päättötodistuksen, jossa oli listattuna työturvallisuuskurssi hyväksytyn arvosanan kera. Ruksattiin muutama rasti lomakkeeseen, ja sitten homma olikin selvä. Työturvallisuuden tenttiin ei tarvinnut mennä :)

Hyväksilukuun kuului myös perusharjoitustyöt-kurssi, jotka hyväksiluin sillä perusteella, että olin kolme vuotta opiskellut samoja asioita labrakoulussa ja siihen päälle tehnyt vielä neljä vuotta työelämässä laborantin hommaa. Saan myös luultavasti keväällä eteen tulevat perusharjoitustyöt II hyväksiluettua, mutta se on sen ajan aihe. Ehkä siellä on uutta asiaa, ehkä ei.

Eli jos aineesta on kokemusta tai pohjalla on opintoja siitä, niin kannattaa rohkeasti kysyä!

Kannattaa tosin muistaa, että hyväksiluetut opintopisteet eivät kerrytä Kelan opintotukea varten vaadittavia pisteitä. Eli kun minimi on 45 opintopistettä per lukuvuosi, niin jos hyväksiluet 5 opintopistettä, täytyy sinun suorittaa lukuvuonna tämän lisäksi 45 op, että KELA on tyytyväinen.

16.11.2014

Kovaa asiaa: sin(x):n ja cos(x):n välisen suikaleen ala

Sanotaan, että opettaminen opettaa parhaiten sitä, joka opettaa. Siksi ajattelinkin kokeilla erään matematiikan peruskurssi B:n demotehtävän selittämistä. Siinä kysymyksenä oli siis funktioiden sin(x) ja cos(x) väliin ilmestyvän "suikaleen" alan laskeminen määrätyn integraalin laskutoimituksella.

Integrointi on, niin kuin varmaan arvasittekin, erittäin outo asia minulle. Olin joskus kuullut integraali-sanan jossain, mutta en koskaan tiennyt mitä se tarkoittaa. Kun matikan B-peruskurssi alkoi, niin siinä siirryttiinkin jo heti integraalin määritelmiin niin että heikompaa saattoi hirvittää!

Mutta mennään laskuun. Käppyrä on siis tämän näköinen:



Sininen on cos(x) ja punainen sin(x). Tuosta pitäisi laskea ala, joka on merkitty vihreällä. Liikkeelle lähdetään niin, että ensin ratkaistaan pisteet, joissa funktiot leikkaavat toisensa. Tässä tarkasteltavaksi suikaleeksi voisi ottaa minkä tahansa suikaleen tuosta äärettömästä jatkumosta, mutta yksinkertaisuuden vuoksi kannattaa valita tuo y-akselia lähin.

Leikkauspiste määritellään siten, että molemmat funktiot ovat samanarvoiset jossain pisteessä, kirjoitetaan siis yhtälö 

.

Tämän jälkeen jaetaan yhtälö cos(x):llä, jolloin saadaan


Sin(x) jaettuna cos(x):llä on yhtä kuin tan(x), joten kaava voidaan kirjoittaa muotoon:


Nyt tarvitsemme hieman trigonometriaa. Ajatellaanpa ja mietitään, että mikä pitää tangentin kulman arvo olla, että se saa arvon 1? Kun saamme tietää tuon maagisen kulman, saamme myös x:n arvon.


Kulmahan on 45°. x on siis ratkaistu, se on 45. Tämä on ensimmäinen leikkauspisteemme, mutta se pitää vielä muuntaa asteista radiaaneiksi. Muunto on helppo laskeakin, mutta kannattaa ajatella sitä niin, että 180° = π, joten 90° = π/2, joten 45° = π/4. Leikkauspiste 1 on siis π/4, ja ensimmäinen kuvakin sen todistaa.

Toinen leikkauspiste saadaan, kun katsotaan tangentin määritelmää. Kolmiosta



kulma α saadaan kaavasta

.
Se siis tarkoittaa sitä, että sekä x että y voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia. Nyt otetaan avuksi neljään lohkoon leikattu yksikköympyrä:


Siitä pystyy suoraan näkemään, että kun x ja y ovat molemmat positiivisia ja kulma on 45° (= π/4), niin myös kun x ja y ovat molemmat negatiivisia, saa kulma arvon 45°. Tällöin yksikköympyrässä oleva kulma on 45° + 180° = 225°. Tämä on yhtä paljon kuin 5π/4. Siinä onkin toinen leikkauspisteemme.

Saimme nyt määrätyn integraalin rajat, joista alamme integroida. Kahden funktion välisen alan pisteestä a pisteeseen b saa näin kätevällä konstilla:


Tuossa f(x) on funktio, joka on "korkeammalla", ts. suurempi, tässä tapauksessa siis sin(x). Kun sijoitetaan saamamme luvut integraaliin

niin lasku onkin erittäin nopea, helppo ja mekaaninen toimenpide:



Vastaus on siis 2√2. Voilà!

15.11.2014

Matematiikka

Yliopistossa matematiikka lähtee lentoon melko nopeasti. Jos ajattelee, että siellä alussa käsiteltäisiin prosenttilaskuja tai ylipäätään laskuja numeroilla, niin metsään menee. Matematiikan peruskurssi A lähtee suoraan analyysistä ja on ymmärtääkseni lukion pitkän matematiikan kertausta. Kyllä. Pitkän matikan. Ensimmäisellä luennolla opetellaan matemaattisia merkintöjä eli esim:


Iso sigma on siis summan merkintä. Tuosta on helppo nähdä, mitä siinä tapahtuu, viimeisen yhtäsuuruusmerkin jälkeen olevalla osalla ei ole niinkään väliä. Se vain yleistää tuon jutun kaavaksi.

Sitten kun merkinnät ovat selvät, niin siirrytäänkin matematiikkaan. Ensimmäisinä asioina tulee todistus induktiolla ja funktioiden ominaisuuksia (maali- ja määritysjoukot yms.)

Tämä matematiikan kurssi oli kyllä itselleni melko kylmä suihku. Vielä harmillisempaa kaikesta mahdollisesta panikoivalle aloittelevalle opiskelijalle on se, että opettaja olettaa kaikkien käyneen lukion ja hokee sanontaa "tämä onkin koulusta tuttua". EI SE OLE! :D

Matematiikan tentistä sain 1:n (yo:n arvosteluasteikko on joko hyväksytty/ hylätty tai sitten hylätty/ 1 - 5).

Itselleni matematiikassa on ollut vaikeinta se, että kun en ole koskaan kehittänyt matemaattista ajattelutaitoani lukion penkillä, niin kaikki on pitänyt omaksua pikapikaa lyhyessä ajassa. Kun uutena tulee kaikki sellainen, mitä muut ovat jo vuosia harjoitelleet, niin siinä saa tehdä kovasti töitä ymmärryksen eteen.

Mutta mielenkiintoisia asioita luennoilla kyllä oli, ja opettaja on varsin perusteellinen. Olisi vain enemmän aikaa (hänkin valittaa siitä) perehtyä asioihin niin ymmärrys syvenisi. Opin tältä A-kurssilta esim. raja-arvojen laskutoimituksia, derivointia sekä hirvittävän kasan asiaa funktioista.

Yliopistolla oli myös sellainen kurssi kuin Matematiikan pohjatietokurssi, mutta kuulin siitä vasta hyvän aikaa sen jälkeen, kun kurssi oli alkanut eikä sinne voinut enää ilmoittautua.

Demot eli demonstraatiot eli laskuharjoitukset

Eksakteissa tieteissä eli esim. matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa, on suuressa osassa laskeminen. Sen vuoksi yliopistossa saakin laskea niin paljon kuin sielu sietää. Näissä aineissa ei oikeastaan tule "läksyä", vaan teet niin paljon annetuista laskuista kuin huvittaa.

Laskut tarkistetaan yhteisissä "demoissa" eli laskuharjoituksissa, joiden alussa merkitään opettajan paperille, mitkä tehtävät on osannut tehdä. Sitten kun demot alkavat, porukka istuu hiljaa ja opettaja katsoo lapusta, että kuka on tehnyt kulloisenkin tehtävän ja pyytää satunnaisesti jonkun listalta tekemään ja esittämään tehtävän taululle. Lasku pitää merkata välivaiheineen, ja on oltava valmis ottamaan kritiikkiä tai vastaamaan opettajan/ muiden opiskelijoiden kysymyksiin. Tehtävän ei siis pidä olla oikein, vaan tärkeintä on, että osaa esittää oman ajatusjuoksunsa vakuuttavasti. Aluksi kuumottavaa, mutta siihen tottuu. Kaikkea ei tarvitse osata, ja oppimassahan siellä ollaan!

Jos merkitsee valheellisesti demolappuun laskeneensa tehtävän ja jää siitä kiinni, niin sitten kaikki "demopisteet" (selitän kohta) siltä kerralta häviävät, ja saatat saada myös tuiman katseen ja piikitteleviä kommentteja demojen pitäjältä (lehtori, assistentti, jatko-opiskelija tms.).

Miksi niissä demoissa sitten pitää olla kärsimässä? No kun useimmissa näissä laskenta-aineissa saa tenttioikeuden vasta, kun on tietty määrä demopisteitä alla. Yhdestä tehdystä tehtävästä saa yhden demopisteen, ja normaalisti pisteitä tarvitsee olla 25 % maksimista, mutta esim. kemian pääaineopiskelijoille kemian demojen minimipistemäärä on 40 %. Ja ilman sitä tenttiä ei pääse kurssista läpi eikä saa siis opintopisteitä. Ja jos opintopisteitä ei kerry riittävästi, niin Kelan rahahanat katkeavat.

Demoja on yksi kerta per viikko, ja jokaista demokertaa varten tulee normaalisti 5-7 tehtävää. Alla fysiikan peruskurssi 1:n ensimmäiset demot. Melko hapokkaita olivat, mutta kaikki sain tehtyä... En tietystikään oikein, mutta kuitenkin!

Miten sinne yliopistoon sitten pääsee?

Tämä kokemus on siis omani ja se kertoo tosiaan Turun yliopiston kemian laitokselle pääsystä, mutta tiettyjä "muuttujia" vaihtamalla varmaan pätee moneen muuhunkin.

Alkukeväällä 2014 (muistaakseni maaliskuun alussa) yliopistohaku.fi-sivustolla avautui palvelu, jossa sai hakea paikkaa yliopistoihin (sulkeutui muistaakseni huhtikuun alussa). Sinne siis täytetään omat tiedot ja rastitetaan että mihin haluaisi hakea opiskelemaan. Monta paikkaa saa valita, itse valitsin tosiaan lääkiksen ja kemian laitoksen.

Sitten kun laittoi hakemuksen menemään, palvelu pyysi lähettämään tutkintotodistuksen kopion Turun yliopistoon, jonne hain. Sitten huhtikuun lopulla tuli sähköposti kemian laitokselta, että valintakoe on 26.5. Sähköpostiin pitää muistaa vastata myöntävästi, muuten ei pääse kokeeseen. Lääkiksen kokeeseen ei tule mitään sähköpostia, sinne vaan kävellään ja katsotaan että nimi on listassa. Oman koesalin löytää netistä yliopiston sivuilta.

Ennen kuin menin kokeeseen, opiskelin keväällä työttömyysaikana lukion kemiaa. Laboratorioalan perustutkinnon oppien lisäksi on hyvä opiskella/ kerrata liukoisuustulo-, hapetus-pelkistysreaktio-, pH- ja puskuriliuoslaskuja, orgaanisesta kemiasta puhumattakaan. Itselleni kevät oli mukavaa oppien mieleenpalauttamisaikaa, kun oli tosiaan ollut opinahjossa viimeksi seitsemisen vuotta sitten. Lääkiksen valmennuskurssi olisi kaikista paras opinahjo myös kemialle pääsemisessä, mutta sellainen on vain haaveissa kalliin hinnan vuoksi.

No, koetilaisuus on tosiaan meille, jotka emme ole suorittaneet lukiota, joten siellä oli kourallinen (alle 10) ihmisiä. Aikaa on kolme tuntia, eli jos labrakoulun opinnot on muistissa + hieman lukion kemiaa on vilkaissut, niin kokeen pitäisi mennä hyvin. Tuolta löytyy tämän ja aiempien vuosien pääsykokeet:

No, kun koe oli ohi niin sitten piti jännittää reilun kuukauden verran, kunnes yliopiston sivuille tuli sisäänpäässeiden nimilista julki heinäkuun alussa. Siellä oma nimeni sitten koreili ja olin älyttömän iloinen :) Lääkiksen nimilista tulee lääketieteellisen tiedekunnan ulko-oveen (Kiinamyllynkatu 10, 20520 Turku).

Sitten alkoikin tulla paperipostia, jossa on aluksi ohjeet, miten aloittaa opiskelu. Ensin rekisteröidytään yliopiston sivujen kautta pankkitunnuksilla opiskelijaksi, maksetaan ylioppilaskunnan jäsenmaksu 94 € ja mitä vielä... Sitten tuleekin tiedekunnalta postia, jossa on myös oma valintakoepistemääräsi (itse sain 45, kun alaraja oli 39 ja maksimi 58). Kirjeessä on myös maininta, että pitää käydä näyttämässä alkuperäistä tutkintotodistusta matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kansliaan, että toteavat kelpoisuuden yliopistoon sitten oikein viimeisen päälle (ihme kyllä ylioppilaiden ei tätä tarvitse tehdä?!). Tällä kitketään valelaboranttien sisäänpääsy yliopistoon... :D

Sitten alkaakin elokuun viimeisillä viikoilla opiskelut orientaatioviikon merkeissä. Silloin ei ole luentoja vaan tutustutaan yliopistoon ja toisiimme ja iltaisin pelataan ja leikitään kaikenlaista sekä juhlitaan tietysti! Orientaatioviikon lopussa tehdään myös pieni harjoituslabratyö (joka meiltä laboranteilta sujuu tietysti kuin vet... siis divetymonoksidia vaan!) ryhmässä, joka sitten esitetään luentosalin edessä muille ryhmille. Tämä esitys oli professorin mukaan kuulemma sellainen testi, että ollaan "kaikki hyviä tyyppejä" :D

Sitten alkaakin varsinainen opiskelu. Matematiikka ja fysiikka pomppaa suoraan haasteellisimpiin lukiotason juttuihin, eli luennoilla saa kynä käydä! Kemiakin alkaa nopeatempoisilla stoikiometrisillä laskuilla, mutta me laborantithan selätämme moiset tuosta vaan!

Blogin avaus eli asiaa minusta

No niin. Ajattelin siis alkaa pitämään blogia aiheesta, joka saattaa monelle ammattikoululaiselle tulla eteen kun suunnittelee tiedonjanoissaan jatko-opiskelua. Itse olen laborantin tutkinnon vuonna 2007 suorittanut mies (vm. -88), joka ~kuuden vuoden työelämäseikkailun jälkeen päätti hakea yliopistoon. Ensimmäisenä vaihtoehtona oli lääketieteellinen ja toisena kemia. Kemialle pääsin, lääkis jäi ~20 pisteen päähän (minimi 53,25 p., itse sain 33,75 p.).

Laborantin tutkinnosta on ollut jonkin verran hyötyä kemian opiskeluissa, mm. laskurutiini tulee selkärangasta, ja kemialla voi myös hyväksilukea joitain ammattikoulussa suoritettuja kursseja, mutta niistä lisää myöhemmin. Toisaalta lukion käymättömyys on rasite, mikä varmasti ei ole yllätys.

Blogi on siis päiväkirjatyyppinen kertomus yliopistossa "räpiköinnistä" vain ammattikoulun suorittaneen silmin :)

Mutta minusta: olen tavallinen 6-henkisen työläisperheen kasvatti, rahalla ei perheessäni ole koskaan juhlittu. Isällä on ollut vakituinen työpaikka koko ikäni ajan ja äiti on tehnyt pätkätöitä. Isä pääsi nopeasti töihin ammattikoulusta valmistumisensa jälkeen.

Itse olen tehnyt pätkätöitä laboranttina ja terveyskeskusapulaisena, ja kun vakituista työpaikkaa on tällä alalla äärimmäisen vaikeaa saada, niin se oli yksi syy, miksi halusin kouluttautua lisää. Myöskin kunnianhimo ajoi minut yliopistoon, koska onhan kemisti tai lääkäri kiva titteli :)

Yläasteen loppupuolella kaiken angstauksen ja kapinoinnin jälkeen aloin kiinnostua luonnontieteistä ja vetelin matematiikasta pelkkiä kymppejä kokeista. Kemia oli loppuun asti epäkiinnostavaa, niin hullulta kuin se kuulostaakin, ja sainkin siitä päättötodistukseen 7:n, heh!

Laboranttikouluun en edes hakenut yhteishaussa, vaan ykköstoiveena oli lukioon pääseminen. Pääsinkin, mutta en sinne minne kaverit hakivat. Kävin tutustumassa päivän verran lukioon, kunnes ajattelin että tämä ei oo kyllä mun juttu. Isäni oli loistava tuki, kun tein eksistentiaalista itsetutkiskelua (eli parkusin sikiöasennossa sitä, kun en tiennyt mikä musta tulee isona!), ja päätettiin että haen peruutuspaikkoja laboranttilinjalle ammattikouluun. Käytiin opettajan haastattelussa ja sain paikan, vaikka opettaja hieman empi seiskan numeroani kemiasta :)

Mielestäni kuka tahansa pääsee yliopistoon ammattikoulusta, kunhan vain motivaatio ja kiinnostus on tarpeeksi korkealla.

Alla vielä elämänkaareni. Vuodet ovat aloitusvuosia.