Eksakteissa tieteissä eli esim. matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa, on suuressa osassa laskeminen. Sen vuoksi yliopistossa saakin laskea niin paljon kuin sielu sietää. Näissä aineissa ei oikeastaan tule "läksyä", vaan teet niin paljon annetuista laskuista kuin huvittaa.
Laskut tarkistetaan yhteisissä "demoissa" eli laskuharjoituksissa, joiden alussa merkitään opettajan paperille, mitkä tehtävät on osannut tehdä. Sitten kun demot alkavat, porukka istuu hiljaa ja opettaja katsoo lapusta, että kuka on tehnyt kulloisenkin tehtävän ja pyytää satunnaisesti jonkun listalta tekemään ja esittämään tehtävän taululle. Lasku pitää merkata välivaiheineen, ja on oltava valmis ottamaan kritiikkiä tai vastaamaan opettajan/ muiden opiskelijoiden kysymyksiin. Tehtävän ei siis pidä olla oikein, vaan tärkeintä on, että osaa esittää oman ajatusjuoksunsa vakuuttavasti. Aluksi kuumottavaa, mutta siihen tottuu. Kaikkea ei tarvitse osata, ja oppimassahan siellä ollaan!
Jos merkitsee valheellisesti demolappuun laskeneensa tehtävän ja jää siitä kiinni, niin sitten kaikki "demopisteet" (selitän kohta) siltä kerralta häviävät, ja saatat saada myös tuiman katseen ja piikitteleviä kommentteja demojen pitäjältä (lehtori, assistentti, jatko-opiskelija tms.).
Miksi niissä demoissa sitten pitää olla kärsimässä? No kun useimmissa näissä laskenta-aineissa saa tenttioikeuden vasta, kun on tietty määrä demopisteitä alla. Yhdestä tehdystä tehtävästä saa yhden demopisteen, ja normaalisti pisteitä tarvitsee olla 25 % maksimista, mutta esim. kemian pääaineopiskelijoille kemian demojen minimipistemäärä on 40 %. Ja ilman sitä tenttiä ei pääse kurssista läpi eikä saa siis opintopisteitä. Ja jos opintopisteitä ei kerry riittävästi, niin Kelan rahahanat katkeavat.
Demoja on yksi kerta per viikko, ja jokaista demokertaa varten tulee normaalisti 5-7 tehtävää. Alla fysiikan peruskurssi 1:n ensimmäiset demot. Melko hapokkaita olivat, mutta kaikki sain tehtyä... En tietystikään oikein, mutta kuitenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti