Turun linnan keskiaikatapahtumassa käyty!

Turun linna.

Kävin tänään Turun linnassa pitkästä, pitkästä aikaa. Paikka oli muuttunut valtavasti viime kerrasta (öh, vuodesta... 2006?!): näyttelykabinetit olivat saaneet modernin mustia sävyjä ja siellä täällä oli kosketusnäyttöjä opastamassa kiinnostuneita kävijöitä.

Linnan väen ruokapöytä. Pöytäseurueen ilmeet ovat todella hyvin veisteltyjä. Huomaa padasta pakoon pomppaava jänöjussi.

Kultaa ja aarteita!

Aamulla veimme ystäväni, virallisen piparkakku-/marsipaanimestari Petruksen keittiökamppeet linnan sivulla olevasta salaluukusta (no, rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että se oli vain linnan tyyliin verhottu lastauslaituri) hänen toimipisteeseensä, joka oli keskiaikainen keittiö. Ikkunattomassa ja täten haastavassa valokuvausympäristössä oli hankalaa räpsiä otoksia, mutta sain kuitenkin puristettua väkipakolla muutaman valoisan pikselin tuolla hämärässä kameran asetusten ja riskaabelien suuruisten valotusaikojen yhteisvaikutuksesta.

Marsipaani-/piparkakkumestari Petrus opastamassa kävijöitä keskiaikaisen keittiön saloihin.

Keittiön tarjontaa, ei kuitenkaan kävijöille syötäviksi.

Kaikki linnan rakennukset ovat entisillään, mutta siitä huolimatta paikka on vieläkin yhtä sokkeloinen. Täytyy jättää käyntikerrat harvaan, ettei paikka tule liian tutuksi jotta on aina mitä ihmetellä, vaikka sitä että missä on lähin ulospääsytie :D Saattaapa kokemattomalle kävijälle pamahtaa lukuisten pikku kaariovien ja ahtaiden mutta silti mielenkiintoisten sokkelokäytävien käyskentelemisen seurauksena linnahulluus, joka saa ihmisen käymään näitä polkuja useammankin kuin kerran! Täytyy myöntää, että itsekin poukkoilin esilinnan epätodellisen pitkillä käytävillä useampaankin kertaan kuin mikäkin turisti! "Ulos, en saa happea!"

No ehkeivät orientaatio-ongelmani äityneet aivan noihin sfääreihin sentään.

Sokkeloa.

Pihalla oli kaikenlaista toimintaa ja myyjäistä, ja iskinkin silmäni erääseen myyjäispöytään, jossa oli paikallisen sepän takomia esineitä. Varsinaisesti minua kiinnosti telineessä killuvat kaulakorut, joita katselin pitkän aikaa käyden sisäistä taistelua niiden ostamisesta. Lopulta lähdin linnasta upea 20 €:n hintainen Thorin vasara kaulassani, mikä oikeastaan nyt Norjan Nordkapp-reissun päätteeksi sopii kuin nyrkki silmään! Pronssiriipuksina löytyi Ukon vasaroita, joista yhden olisin niistäkin halunnut ostaa 30 €:n hinnalla, mutta ne jäivät kaikki paikan päälle. Toistaiseksi. Keskiaikaiset markkinat ovat kuitenkin vielä huomenna, ja takomon tuotteita on siellä (Vanhalla Suurtorilla) vielä enemmän...

Linnan sisäpiha.

Thorin vasara, "Mjölner".

Linnasta ulos mennessäni kuulin portilla kun keski-ikäinen nainen raivosi pää punaisena lipunmyyjille sitä, kun Paavo Nurmi -maraton oli käynnissä tänään samaan aikaan eikä mistään päin päässyt kulkemaan autolla linnalle, saati sitten löytää parkkipaikkaa. No, kyllä siinä on totuuden siemen että ehkä ei kannata järjestää maratonia kulkemaan linnan vierustalta.

Lopuksi vielä muutama otos kierrokseltani.

Saatko selvää, mitä pihalla tehdään?

Ruokasali. Kelpaisi.

Esinekokoelmaholvi.

Linnan pääsisäänkäynti.

Ikkuna. Pieni kuin mikä.

Linnan ulkopuolta.

Vastaus kuvakysymykseen: siellä ammutaan jousella.