Lauantai 13.6.
Nukahdin
puolenyön aikoihin hiljalleen ohi ajavien rekkojen hurinaan, mutta heräsin
yökolmelta sateen ropinaan. Pilvien luoma pimeys oli otollinen nukkumiselle,
mutta pisaroiden rummutus kattopeltiin häiritsi ikävästi. Nukahdin kuitenkin
pian uudelleen ja heräsin kahdeksalta vierellä olevan taksin lähtöön.
Aamu
alkoi verrattain hitaasti, mutta yhdentoista aikoihin olin jo ABC:n aamupalan
jälkeen katselemassa Lapuan taidemuseossa Tommi Toijan makaabereita
tilataideteoksia. Mielestäni teokset olivat aivan upeita; tuollainen tyyli
iskee minuun. Ostin teokseen liittyvän kirjankin, joka oli tarjouksessa tänään
avajaispäivänä: 10 €, normaalihinta olisi ollut 32 €. Kuvassa Toijan teos Ei.
Lapualla kävin myös kirpputorilla, jossa käteeni
tarttui taskunauris.
Kiitin
kaupunkia laittamalla muutaman roposen pari vuotta sitten entisöityyn kirkon
vaivaisukkoon.
Sitten iskin auton sylinterit
jälleen pumppaamaan naftaa koneeseen. Suuntana oli Kauhavan puukkofestivaalit.
Toisin kuin olin ymmärtänyt, olikin paikkaan 5 €:n sisäänpääsymaksu, eikä
tapahtuma ollut kovin kummoinen: muutama koju siellä täällä pienellä pihalla.
Diili-Jethronkin piti olla paikalla, mutta oli ilmeisesti jo kerennyt lähteä.
Olisi ollut kiva vaihtaa pari sanasta toisen turkulaisen kanssa täällä
lakeuksilla, heh. Puukkoja en ostanut; normaalihinta oli jotain 70 €:n
päälle... Olisikohan opiskelijakortilla saanut alennusta?
Kauhavalta
lähdin Ylihärmään tankkaamaan. Kävin tässä kyläpahasessa viimeksi pari vuotta
sitten, ja täytyy sanoa että se ei ollut muuttunut miksikään, vielä näytti olevan samat montut
tiessä.
Seuraava
etappi oli Alahärmän (jännä kun Ylihärmä on kartalla alempana kuin Alahärmä,
mutta tämä johtuu kyliä halkovan joen laskusuunnasta) huvipuiston PowerParkin
vieressä oleva Road House, joka on eteläpohojalaaseen
tapaan leviä ja komia.
Massiivinen PowerPark.
Road House.
Road House sisältä.
Kuljetusliikeyrittäjä
Jorma Lillbacka on rakennuttanut tämän kaiken tänne Etelä-Pohjanmaan
lakeuksille. Mies, joka aloitti yrittäjyytensä pienissä tiloissa valmistaen
pikkuisia letkuliittimiä. Mikään pikkutönö ei näille kelpaa, vaan pitää olla
suurinta ja isolla rahalla tehtyä.
Road
Housessa vedin kitusiini 15 cm:n Subin ja törmäsin Bond-leffasta (007 Rakastettuni)
tuttuun autoon.
"Wet Nellie" elokuvasta 007 rakastettuni.
Alahärmästä
suuntasin Pietarsaaren Fäbodaan, jossa on hiekkaranta. Ilma oli suhteellisen
raaka rantatouhuihin, mikä näkyikin kun katsoi rantaa: autio kuin erämaassa
konsanaan.
Autio Fäboda.
Fäbodasta
lähdin seitsemän sillan reittiä Kokkolaan. Matkalla oli eräs kunta, Luoto, josta
tuli vasta tämän vuoden alussa kaksikielinen; tätä ennen se oli yksikielisesti
RUOTSINKIELINEN! Kauhuissani porhalsin tämän ulkomaan läpi!
Kokkolassa
iski väsy, ja kello 18 parkkeerasinkin paikallisen ABC:n pihaan, laittelin
verhot auton ikkunoihin ja simahdin puoleksitoista tunniksi. Tekipä
hyvää. Tämä oli linjassa strategiani kanssa, jossa tähtäsin unirytmin
siirtoon. Yöllä on nimittäin mukavampi ajella vähäisen liikenteen, viileän sään
ja kauniimpien maisemien vuoksi.
Kokkola
on pohjoisin paikka missä olen tätä reissua ennen ollut. Kun lähdin ABC:lta,
tuli sekin henkilökohtainen raja rikottua. Koukkasin katsomassa ne kuuluisat
Kalajoen hiekkasärkät, ja komeitahan ne olivat, niin kuin koko rantakin. Upea paikka.
Lokkilinna-hotellin meriterassi.
Kalajoen rantaa.
Kalajoelta
matka jatkui rantatietä pitkin Raahen kautta, jonne eräs ammattikouluaikainen
kaverini on haudattu. En kuitenkaan löytänyt hautaa, joten jatkoin matkaa Kempeleen
ja Oulun läpi moottoritielle, jossa tasan kahdelta pääsin nukkumaan pienelle
levähdyspaikalle. Parkkeerasin auton toisen farmarin viereen (väki tosin
majoittui teltassa auton vierellä) ja huseerasin siinä äänekkäästi, mutta silti
yrittäen pitää volyymin minimissään. Telttailijaparat.
Päivä 3: Oulu - Kilpisjärvi
Päivä 3: Oulu - Kilpisjärvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti