4. päivä Turusta Nordkappiin ja takaisin: Kilpisjärvi - Alta

Maanantai 15.6.

Vaikka yö oli kylmä, heräsin aamulla kymmeneltä tukahduttavaan kuumuuteen. Aurinko paistoi täydeltä terältä mustaan verhokankaaseen, ja tämän vuoksi autossa oli reilusti yli 30 °C. Mutta eipä siinä, ei ole kyllä hienompaa paikkaa herätä kuin mahtavan Saanan katveessa. Poistuin pirssistäni, laittelin kosaanin taas tulille ja keitin kahvit valkoisen poron mutustellessa kasveja vieressä.

Saana, poro ja auto.

Kävin Kilpisjärven Nesteellä ostamassa dieseliä, minkä jälkeen ajoin rajalle ja menin tullikoppiin kyselemään, mitä kaikkea tarvitsee tullata. Puolen litran viskipulloa ei kuulemma tarvinnut. Kysyin vielä virkailijalta että missä voi vaihtaa euroja kruunuiksi, ja hän osoitti takaisin kaupalle. Muutama kilometri siis takaisin ja rahaa vaihtamaan: 75,30 € annoin mukaville lappilaiskassatytöille ja 600 kruunua sain. Kaupan välityspalkkio on 3 € ja päivän kurssi 1 € = 8,3 NOK. Nyt matkakassassani oli yhteensä 1400 kruunua, jolla saisi varmasti tarpeeksi dieseliä Norjan puolella. Kannattaa tehdä varmuuden vuoksi laskelmia, paljonko dieseliä kuluu ja kertoa se ainakin 1,5:llä, koska vuoristoajo on rasittavaa ja kuluttaa polttoainetta paljon enemmän kuin tasaisella maalla ajaminen. Kilpisjärveltä on 600 km Nordkappiin.

Norja on hirvittävän kallis maa, ja siksi ostin Kilpisjärven K-kaupasta vähän ruokaa; omat eväät Norjan puolelle niin sanotusti. Rovaniemen Lidlin antimiakin on vielä jonkin verran jäljellä. Ennen rajan ylitystä jäin vielä kuvaamaan eksoottista jääpeitteistä Kilpisjärveä.

Kilpisjärvi.

Tällä levähdyspaikalla huomasin, että auton pakoputken takapönttö helisee ikävästi. Löysin onneksi lähimetsästä päreenpalasen, jonka laitoin pakoputken ja lämpöraudan väliin, jolloin helinä lakkasi tyystin.

Päre pitämässä lämpörautaa aloillaan.

Norjan puolelle päästyäni muuttuikin maisema sitten kertaheitolla muutaman kymmenen kilometrin matkalla: VALTAVIA rotkoja ja käsittämättömän korkeita vuorenhuippuja aivan tien vieressä! Tätä maisemaa on vaikea kuvailla ja vielä vaikeampaa uskoa todeksi, on tämä niin kummallista turkulaisen silmin. Ajelet tietä, jonka vieressä on sata metriä korkea pudotus, ja vuonon toisella puolella siintävät jättiläismäiset lumiset vuorenhuiput kauniine vesiputouksineen. Sanattomaksi vetää. Grant's oli vaarassa aueta, kun katsoi näitä järjettömiä maisemia.

Norjan puolta.

E8- ja E6-teiden risteyksessä rikoin sitten liikennesääntöjä. Tiellä oli työmaa, jossa oli STOP-merkki norjalaisine selityksineen, ja kun huomasin että tulee iso kuljetus oikealta, niin pysähdyin. Kun kuljetus oli kiitänyt ohi, lähdin ajamaan, mutta sadan metrin päässä nuori työmies huitoi punaisella merkillään minua kohti. Ajotie oli kuitenkin niin kapea, että en olisi pystynyt kääntämään autoa, joten painoin kaasua työmiehen luokse, joka antoi läksytyksen mutta päästi kuitenkin menemään. Ajattelin että pysähdys on siihen asti että kuljetus on mennyt. Fail... No, olenhan vain tyhmä turisti.

Parinkymmenen minuutin päästä tästä selkkauksesta pääsin vihdoinkin Jäämeren rannalle. Näky tieltä on aivan uskomaton, suorastaan järkyttävä. Ei tällaista ole olemassakaan, sitä vain miettii kun ihmettelee sitä näkyä. Tiet myötäilevät mereen laskevia vuorten juuria, ja matkan varrella on monia pieniä kalastajakyliä. Nämä maisemat saavat tuntemaan niin pieneksi ja niin nöyräksi, ja päälle pukkaa vielä sellainen hartaudenomainen tunne. Jos joku nyt yrittäisi käännyttää ihmistä tällaisessa mielentilassa johonkin uskontoon, olisi hän aivan valmista kauraa. Ehtoollisjuomaksi voisi laittaa lasillisen Grant'sia. Tuplana. Mitä, eikö vielä saa avata? Okei.

Pienen pieni kylä mastodonttisen suurten vuorten juurella.

Tiellä on myös paljon nousuja ja laskuja, ja välillä matkan varrelta löytyi muutama optinen mäkikin: luulet meneväsi alas ja panikoit että miksi auto vetää niin huonosti, mutta menetkin ylös. Kun vastaan tulee vesilammikko, aivosi sanovat sinulle että se on ihan väärässä tasossa!

Klo 21 Suomen aikaa pääsin vihdoinkin välietappiini, Norjan Alta-nimiseen kaupunkiin, joka suomalaisista ristisanatehtävistäkin tunnetaan. Paikka on yllättävän iso, oikein kunnon kaupunki pizzerioineen, Volkswagen-liikkeineen ja lentokenttineen. Näkymät keskustasta Jäämerelle ovat aivan käsittämättömiä, tuttuun pohjoisnorjalaiseen tapaan.

Altan maisemaa.

Viimeinen tieosuus ennen Altaa oli haastava. Sadetta, vuorten yli kiipeämistä ja viimeisenä aivan hullu tietyömaa, jossa autoni sai kunnon höykytyksen: puolen renkaan syvyisiä kuoppia, irtokiveä ja vaikka mitä. Yhdessä vaiheessa etupyörästä kuului veretseisauttavan kovaääninen KLOPS kahteen kertaan, mutta koska ajettavuus ei muuttunut, tulkkasin sen olleen vain pyöränkoteloon osunut irtokivi.

Altassa tankkasin menovettä autoon. Hinta oli 14,23 kruunua litralta, euroissa huikeat 1,71 €/l (Suomen puolella normaali hinta tähän aikaan oli 1,35 €/l).

Leiriydyin klo 21 Altan länsipuolelle pienelle parkkialueelle, jossa oli myös hollantilainen karavaanikulkue. Katselin karttaa ja totesin, että tie Nordkappiin vie vuorten läpi: taas sitä vaikeakulkuista, mutkittelevaa nousua ja laskua. Toivotaan, että auto kestää. Tämä 210 kilometriä on nyt sitten viimeinen rupeama, sen jälkeen olen maalissani. Lopullisessa päämäärässäni. Nordkappissa.

Hieno yölläajamisstrategiani vesittyi näin aikaisin nukkumaan menemisen vuoksi, mutta eipä haittaa.

Päivä 5: Alta - Nordkapp