15.6.2015

3. päivä Turusta Nordkappiin ja takaisin: Oulu - Kilpisjärvi

Sunnuntai 14.6.

Heräsin yhdeksältä viereisen seurueen teltanpurkuhommien kilahduksiin ja kalahduksiin. Linnut laulelivat ja oli aivan erinomainen sää. Keittelin elämäni ensimmäistä kertaa nokipannukahvia, jonka pilasin liiallisella maitojauheen annostuksella. No, josko ensi kerralla osuisi oikeaan.


Jatkoin matkaa klo 10, suuntanani Kemi. Tie oli tasaista ja leveää. Kemistä suuntasin Rovaniemelle pienempää maantietä pitkin. Yli sata kilometriä hurahti kuin tuosta vain, ja pian ajelinkin Jätkänkynttilä-siltaa pitkin tähän Lapin maakuntakeskuksen ytimeen. Kävin ostamassa Lidlistä ruokaa ja tankkaamassa St1:llä. Sitten kohti "oikeaa" Lappia.

Rovaniemen Jätkänkynttilä-silta.

Päristelin maantietä pitkin aluksi Kittilään, jossa ihmettelin Levi-tunturin valtavaa kokoa. En ole ennen moista nähnyt täällä koto-Suomessa. Teki mieli korkata Grant's vain tämän näyn vuoksi.

Levi.

Tällä tieosuudella bongasin muutaman poronkin. Ensimmäiset yksilöt, jotka olen nähnyt kulkevan vapaana.


Pallastunturi.

Muoniossa otin tankin täyteen löpöä ja suuntasin sitten kohti viimeistä Suomen puolen levähdyspaikkaa, Kilpisjärveä. Tämä olikin jo sitten vähän haasteellisempaa maastoa autolleni kaikkine pomppuineen ja epätasaisuuksineen. Matkalla oli aimo annos poroja ja jälleen lappilaista, silmänkantamattomiin ulottuvaa erämaata. Kun näin ensimmäistä kertaa valtavat tunturien reunustamat laaksot, olin pakahtua innosta, mutta annas olla mitä niiden jälkeen tuli... Näky oli raamatullinen. Kaukana horisontissa siinsi Norjan puolen, miltei taivaita koskettavat mammuttimaiset vuoret. En voinut uskoa silmiäni. Vuoret näyttivät epätodellisilta. Grant's kuitenkin pysyi kaikesta huolimatta suljettuna, vaikka syitä olisi ollut. Vasta Nordkappissa, vasta Nordkappissa…

Norjan vuoristo... Niin jylhää.

Hieman ennen Kilpisjärveä, n. klo 12 yöllä, tuli autoni luokse levähdyspaikalla kaksi miestä. He pyysivät apua, koska heidän asuntovaunustaan oli puhjennut rengas. Kaverit kysyivät aluksi että olenko paikallisia ja että mistäköhän saisi tähän aikaan apua. Sanoin, että minulla on tunkki ja rengasavain, joten lähdimme heidän karavaanikulkuetta päin, joka oli n. 10 km takaisin päin. Paikalla odotteli parveileva lapsilauma ja miesten vaimot. Asuntovaununkuljettajamies oli jo alun alkaen aivan kypsä lasten kyselyihin ja hänellä nousi silminnähden suuttumus koko ajan lasten kysellessä lisää nukkumaanmenoajoista ja muista. Miesparka. Kun saimme vaihdettua renkaan, vaunun vetäjä voivotteli että "kun vielä saisi jostain ilmaa renkaaseen". Hymyilin ja sanoin että odottakaapas. Kuin mikäkin Autoliiton tiepalvelu, kaivoin autoni takapäästä 12 V:n ilmantäyttövehkeen, jolla vaunun rengas saatiin pumpattua pinkeäksi tuota pikaa. Palkkioksi sain kaksi Koffia (olisin kuulemma saanut koko lavan, mutta en tohtinut ottaa) ja 20 €, oikein mainiota.

Ilmaa renkaaseen!

Yöyhdeltä pääsin Kilpisjärvelle nukkumaan Saana-tunturin hyytävän kylmään syleilyyn. Hrrh, lunta ja jäätä! Järvet olivat jäälauttojen peitossa. Tällä tienpätkällä oli muuten Suomen maanteiden korkein kohta, Muotkatakka, joka kohoaa 565,6 m merenpinnan ylle.

Päivä 4: Kilpisjärvi - Alta

2 kommenttia:

  1. Hienosti tuli tarpeeseen tupakansytkäriin menevä kompura :D Erittäin hyvä lahja siis! Tähän pystyy kyl hyvin itsensä kuvittelemaan matkustelemaan mukaan. Tosi hieno matkailu äiä meininki. Taidankin lukea nämä kaikki kerralla kun aloitinkin :D
    T: Anton

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :D Loistava nimimerkki! :D

      Poista