Kesäloman hommia: ankaraa ohjelmointia

Kesäloma on pian ohi: lukujärjestyksen teko on jo alkanut, ja opintojen alku häämöttää puolentoista viikon päässä. Kaikkea kivaa on tähän kesään mahtunut: Nordkappin-reissu, Arska-maratoni, Savo-Karjalan-reissu, Yyterissä käväiseminen yms. Lukiottomien yliopisto-opiskelijoiden yhdistyskin on nyt perustettu, ja siitä tiukkaa infoa hieman myöhemmin.

Ostin 40 €:lla käytetyn Nokia E90 Communicatorin. Tarkkasilmäisimmät blogin seuraajat ovat huomanneet ehkä muutaman viittauksen kommunikaattoreihin, jotka ovat kuin ovatkin sydäntäni lähellä. Kommareiden muotoilu on mielestäni paras mahdollinen kännyköille. Nokia E90 on epätyypillinen kommunikaattori, sillä siihen on isketty typerämmille puhelimille suunnattu käyttöjärjestelmä, eikä aikaisempien kommunikaattoreiden tavoin esim. useimmat hyödylliset näppäinkomennot (CTRL + D, CTRL + N yms. ) toimi tässä mallissa. No, onpa sille sentään portattu Doom, Quake III Arena ja Duke Nukem 3D sekä NES-, SNES- ja GBA-emulaattorit. Ei sentään aivan käyttökelvoton kapistus ole.

Nokia E90 Communicator. Huonoin kommunikaattori, mutta saa siihen sentään WhatsAppin!

Vaikka sovelluskehitys näille Symbian-käyttöjärjestelmää käyttäville laitteille on pysähtynyt tyystin, aloin itse rakentelemaan muutaman ohjelman kännykälle. Itse asiassa sovelluskehitystyökaluja ei ole enää missään ladattavissa (itselläni oli onneksi arkistoissa tallella), ja koska Nokia on niin sanotusti kuollut tällä saralla, niin ohjelmiakaan ei voi asentaa puhelimeen ilman sen hakkeroimista. Se piti tehdä ennen kuin aloitti ohjelmoimaan mitään.

Ensimmäinen ohjelma oli Periodic table eli jaksollinen järjestelmä, koska se kuuluu kemistin perustyökalupakkiin olennaisena osana.

Sovellus kertoo ominaisuudet sekä nimen alkuperän ja kiinnostavia faktoja alkuaineesta. Mietin että josko jaksaisin vielä suomentaa tuon, mutta enpä taida. Menkööt englannilla.

Toinen on Lukujärjestys. Kännykän oma viikkonäkymä on niin naurettavan avuton, että otin jälleen ohjat omiin käsiini ja tein tällaisen. Käyttöliittymä ei ole nykyisten laitteiden pehmeyttä mukaileva, enkä haluakaan sen olevan sellainen.

Punainen viiva näytön alareunassa on kello: otin kuvakaappauksen klo 20:40.

Tein tämän ihan tyhjältä pohjalta, joten aikaa meni varsin paljon. Vieläkään ohjelma ei ole täydellinen, mutta toimii itselläni sujuvasti.

Kolmas ohjelma opettaa kiinan kieltä. Ajattelin ottaa syksyllä kiinan kurssin lukujärjestykseeni, minkä vuoksi tein tällaisen flash card -tyyppisen ohjelman. Aluksi ohjelma näyttää ylimmän rivin, sitten enteriä painamalla toisen ja lopuksi kolmannen. Kyselykieltä voi myös vaihtaa.

Kortteja on nyt 9, mutta kunhan tästä intoudun tekemään lisää, niin johan siinä sitten oppii!

Koodauksessa oli muutamia haasteita: jo aiemmin mainittu puhelimen hakkerointi, johon on vaikea löytää toimivia ohjeita tähän maailman aikaan. Löysin kuitenkin yhden toimivan ratkaisun - onneksi puhelimen päivitysversio oli yhtä alempana viimeisestä!

Myöskin se, että kehitysympäristön emulaattoripuoli lukkiutuu 14 päivän käytön jälkeen, tuo omat haasteensa. Olin juuri testaamassa hyvällä flow'lla tuota lukujärjestyssovelluksen punaista kelloviivaa, kun ruutuun tuli ikävä nag screen. Ohjelma hamuaa itselleen sovelluskohtaista sarjanumeroa, jota ei saa enää mistään koko universumista: Nokian sovelluskehityssivuja ei enää ole olemassa. En edes ymmärrä, miksi sovellus tarvitsee sarjanumeron: siitä ei ole ikinä tarvinnut maksaa mitään.

Kiersin ongelman sillä, että asennan nyt aina 14 päivän kuluttua uuden Windows XP -käyttöjärjestelmän virtuaalikoneelle. En tosin usko, että enää kauaa jaksan tätä ohjelmointia tehdä, kun opiskelu alkaa tuossa tuokiossa. Mutta jos moolimassalaskimen vielä saisi rutistettua niin hyvä olisi!

Koodauskielenä on vanha kunnon parjattu, pelätty, vihattu ja lopullisesti unholaan kuopattu Symbian C++, joka loppuun asti vaati ohjelmoijia käyttämään ikiaikaisia pieniresurssisille laitteille suunnattuja 1990-luvun ohjelmointitekniikoita.

Täytyy kyllä nostaa hattua tämän kielen luojille: vaikka meillä ohjelmoijilla taival on ollut painajaismaista, niin mitäköhän se itse kielen luojilla on ollut?

Kesäloman hommia: reissu Savo-Karjalaan

Tuossa parisen viikkoa takaperin tein muutaman päivän reissun Lappeenrantaan, josta matka jatkui Puumalan kautta Savonlinnaan, sieltä Punkaharjulle ja takaisin Lappeenrantaan. Kelit olivat parhaat mahdolliset, ja mikä parasta: tuli tuo Kaakkois-Suomikin koluttua.

Matka meni jälleen rattoisasti vanhalla kunnon vuoden 1995 Volkswagen Golfilla, joka puksutti menemään kuin vettä vaan. Matkan nähtävyyksiä olivat mm. Imatrankosken padon avaaminen (musiikin säestämänä!), idyllinen Punkaharjun harjualue, Puumalan silta yöllä, Savonlinnan Olavinlinna sekä yleisesti koko upea järvi-Suomi.

Lappeenrannan satamassa vedin Vety-nimisen lihapiirakan, joka laittoi kyllä makunystyrät hamuamaan kyseistä jumalten herkkua vielä vastedeskin. Marttojen vohveleista nyt puhumattakaan... Itku meinaa tulla kun ajatteleekin noita herkkuja. Karjalaiset osaavat kyllä nuo syömishommat, se täytyy myöntää!

Matkan toisena päivänä iski Arska-maratonin jälkeinen vireystilan lasku ja olin aivan väsynyt koko päivän. Oli kyllä mukava, kun rempseät lappeenrantalaiset tulivat jutustelemaan niitä näitä, mutta tuona päivänä otti kyllä voimille ja pahasti.

Ohessa muutamat kuvat matkalta.

Olavinlinna.

Olavinlinnan edustaa.

Puumalan silta.

Lappeenrantalainen sorsa.

Lapinjärvi.

Lapinjärvi.

Vety. Suolaisten herkkujen kuningas.

Marttojen vohveli. Kermavaahto on kunnon tavaraa. Koko lätty oli niin suussasulava kaloripommi, että tällaista ei kansanterveydellisistä syistä uskaltaisi joka päivä syödä!

Kesäloman hommia: Arnold Schwarzenegger -maratoni

Viikonloppuna vedin maratonin Arska-leffojen muodossa. Kaverini järjesti tämän eeppisen koitoksen, johon osallistui perjantaina lupaavan monta Arska-fania, mutta heikot putoilivat elon tiellä viikonlopun mittaan, ja lopulta jäljellä olimme vain me kaksi kovinta fania. Maratoni alkoi perjantaina klo 16 ja loppui tänään, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 1. Sain katsottua 23 leffaa ja yhdeksän jäi näkemättä, kun piti käydä välillä nukkumassa kotona. Aikamoinen suoritus tuo rainaralli oli, täytyy sanoa että aivot olivat melkoista puuroa jo lauantaiaamuna 18 tunnin yhtämittaisen töllöttämisen jälkeen, sunnuntaiyöstä nyt puhumattakaan.

Maratonin kohokohta oli lauantai-ilta, jolloin näin ensimmäistä kertaa Terminaattori 2:n Blu-ray-formaatilla, ja kaiken kukkuraksi tilaamamme rullakebabit saapuivat juuri hyvin elokuvan aikana!

Alla on lista leffoista. Yliviivatuista jäi osa tai koko leffa katsomatta.

1. Hercules in New York (1970) / 1h 31min
2. Stay Hungry (1976) / 1h 42 min
3. Pumping Iron (1977) / 1h 25 min
4. The Villain (1979) / 1h 29 min
5. The Jayne Mansfield Story (1980) / 1h 40min
6. Conan the Barbarian (1982) / 2h 9min
7. Conan the Destroyer (1984) / 1h 41min
8. The Terminator (1984) / 1h 47min
9. Red Sonja (1985) / 1h 29min
10. Commando (1985) / 1h 30min
11. Raw Deal (1986) / 1h 47min
12. Predator (1987) / 1h 47min
13. The Running Man (1987) / 1h 41min
14. Red Heat (1988) / 1h 43min
15. Twins (1988) / 1h 45 min
16. Total Recall (1990) / 1h 53min
17. Kindergarten Cop (1990) / 1h 51min
18. Terminator 2: Judgment Day (1991) / 2h 16min
19. Last Action Hero (1993) / 2h 11min
20. True Lies (1994) / 2h 21min
21. Junior (1994) / 1h 49min
22. Eraser (1996) / 1h 54min
23. Jingle All the Way (1996) / 1h 29min
24. Batman & Robin (1997) / 2h 5min
25. End of Days (1999) / 2h 3min
26. The 6th Day (2000) / 2h 4min
27. Collateral Damage (2002) / 1h 48min
28. Terminator 3: Rise of the Machines (2003) / 1h 49min
29. The Last Stand (2013) / 1h 47min
30. Escape Plan (2013) / 1h 55min
31. Sabotage (2014) / 1h 49min
32. Maggie (2015) / 1h 35min

Miltei 4 litraa energiajuomaa tuli vedettyä kitusiin!

Melkoinen tempaus. Eipä sitä voisi viikonloppua paremminkaan kyllä viettää!

Kesäloman hommia: jaksollinen järjestelmä

Kesäisin minulle tulee aina into tehdä kaikenlaista tietokoneisiin liittyvää. Olen huomannut, että mitä parempi sää, sitä varmemmin viihdyn kotona koodailemassa, niin outoa kuin se onkin. Vähän tulee huono omatunto, kun pitäisi normaalin ihmisen tavoin olla ulkona nauttimassa auringosta, kesästä ja lämmöstä, mutta minkäs teet. Olen nörtti.

Tämän ja viime viikon olen päivitellyt kotisivujani ahkerasti. Sen lisäksi aloin luomaan uutta, sillä nappasin PeriodicTable-nimisestä kännykkäsovelluksestani alkuaineiden tiedot ja laitoin ne taulukoksi. Klikkaamalla alkuainetta pääsee näkemään kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia, nimen alkuperän ja faktoja alkuaineesta. Käykääpä kurkkaamassa!

http://symbioosi.net/jaksollinenjarjestelma.html

Kesäloman hommia: Doom

Olen nyt kesälomalla omistanut vapaa-ajastani huomattavan osan kaikenlaisten rästitöiden tekemiselle ja muulle rakentavalle tekemiselle. Viikonlopun urotöinä mainittakoon vanhan kunnon Doomin läpipeluu (TNT-episodi). Pelasin sen ensimmäistä kertaa Brutal Doom -modin kanssa, joka on entistä raaempi, verisempi ja sitä kautta myös viihdyttävämpi: hirviöt eivät välttämättä kuole heti, vaan saattavat jäädä verenhimoissaan raahaamaan toista puoltaan eteenpäin lattialla, ja kuolemistapoja on huomattavasti enemmän kuin se normaali yksi. Aseitakin on rutkasti enemmän. Suosittelen ehdottomasti vanhojen kenttien pelaamista Brutal Doomilla, on kuin ihan eri peliä pelaisi.

Suosittelen Doom-faneille modin kokeilemista: kolmisenkymmentä hirviöntäyteistä kenttää pelaa loppuun ennen kuin huomaakaan. Alla videota (ei herkille) kyseisen modin upeasta toteutuksesta. Brutal Doomin kaverit ovat tehneet kyllä hienoa jälkeä!

Doomiin liittyy todella paljon hyviä muistoja lapsuudesta. Se oli ensimmäinen PlayStation-peli, jota pelasin. Jäimme veljien ja kavereiden kanssa siihen koukkuun ja lahtasimmekin usein pahuuden ruumiillistumia yömyöhään. Lapsuus, se oli hienoa aikaa. Prisman Facebook-sivulla oli viime vuonna kilpailu, jossa tehtävänä oli kuvailla parasta PlayStation-muistoa ja pääpalkintona oli PlayStation 4. Kuvailin Doom-muistelmiani seuraavanlaisesti:

"Muistan kun veljien kanssa luettiin jostain Happypuppy.comista tai muusta suhteellisen luotettavasta lähteestä vinkin, jonka mukaan PlayStation 1:n Doomissa voi pelata Doom-pinballia, jos vetää ultra violencella (pahin vaikeusaste) 30 ensimmäistä kenttää läpi kuolematta kertaakaan.

Aloitettiin pelaaminen sitten alkuillasta kolmen porukassa, juotiin cokista ja syötiin sipsejä, ainoastaan tummasävyisen pelin kajo huoneen ainoana valonlähteenä. Huoneessa oli keskittymisen aiheuttama hiljaisuus, pelkästään pelin pahaenteiset musiikit ja tehosteet kantautuivat korviimme. Pikkuveli luovutti ensin ja meni nukkumaan kun ei enää jaksanut puolen yön maissa. Jossain 25. kentän maissa myös isoveli nukahti, kellon ollessa jotain kolmen paikkeilla.

Neljältä sitten itse silmät telkkariruudun muotoisina sain väisteltyä viimeisetkin hell knightien ja cacodemonien palavat klimpit, ja näin onnistuneesti vedin 30. kentän läpi. Innosta piukeana annoin intermission-tekstin virrata ruudulla enkä painanut mitään (taikauskoisesti halusin pelata varman päälle) ennen kuin viimeinen piste oli lävähtänyt näyttöön. Aivoni kävivät tässä vaiheessa jo aivan ylikierroksilla. Kohta se tulee!

Sen jälkeen painoin sitten pelin eteenpäin X-napista, ja epätoivo, suru niiden mukana tulleet suunnattomat suoranaisen masennuksen täyttämät ajatukset valtasivat mieleni: peli heitti minut siihen, mihin se normaalisti vie 30. kentän jälkeen. Ei ollut mitään Doom-pinballia. Meistä oli tullut trollauksen uhreja.

Jätin pelin kuitenkin päälle aamuun saakka ja sain selitellä veljille, että hahmo ei todellakaan kuollut ja että "tämän normaalin jutun se heitti eteen"!

Vaikka kyseisellä tarinalla olikin melko kehno loppu, en ikinä unohda tuota pelisessiota veljien kanssa. Siinä kahdeksantuntisessa oli sellaista tietynlaista seikkailun meininkiä."

No arvatkaas, lohkesiko juurikin tuo PlayStation 4 minulle? 8-) Voisi sanoa, että olen tehnyt enemmän rahaa pelaamalla Doomia kuin millään muilla pelikoneilla.

PlayStation 4:n lisäksi Prisma toimitti vahingossa minulle myös kakkospalkintona olleen PS Vitan, minkä tosin laitoin menemään takaisin Prismalle. Toivottavasti kakkospalkinnon voittaja sai laitteensa pian.

Muutama kuva "reissultani" vielä alla. Kentät ovat esteettisesti todella upeita, enkä yhtään ihmettele miksi tämä huippuklassikko löi itsensä läpi niin rajusti. Vuosi oli tuolloin 1996.

Muuten, jos pidätte videopeleistä, niin suosittelen asialle omistautuneen kaverini blogia:

http://retrohelmi.blogspot.fi/

Oletko yliopistossa? Päässyt sisälle ilman lukiota? Kiinnostunut yhdistystoiminnasta? Lue!

HUOM! ILMOITUS ON VANHENTUNUT. YHDISTYS ON PERUSTETTU. KATSO TÄMÄ POSTAUS JA LIITY:

http://amiksestayliopistoon.blogspot.fi/2015/10/opiskeletko-yliopistossa-ilman-lukion.html

AMIKSEN, PERUSKOULUN TAI MUUN KUIN LUKION POHJALTA YLIOPISTOSSA OPISKELEVA, 

OSAKSI UUTEEN YHDISTYKSEEN.

Korviini kantautui muuan toisen yliopistossa opiskelevan ammattikoululaisen kautta ikäviä asioita liittyen lukiottomiin yliopistossa opiskeleviin. Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen hakumenettelyt sorsivat ammattikoulutaustaisia hakijoita, toisessa heihin suhtaudutaan jopa vihamielisellä asenteella.

Ammattikoulupohjaisilla ja muista kuin lukioista tulevilla hakijoilla ei ole minkäänlaista edunvalvontajärjestöä yliopistomaailmaa ajatellen, sillä kyseinen polku on melko harvinainen.

Perustammekin yhdistyksen. Perustajiksi tarvitsemme kuitenkin vielä vähintään yhden henkilön, sillä Suomessa yhdistyksen voi perustaa kolme ihmistä.

Åbo Akademissa opiskelevan yhdistyksen ideanikkarin sanoin yhdistys:

1. Kerää ja julkaisee hakijoita ja opinto-ohjaajia ajatellen tietoa miten eri yliopistoihin ja aineisiin käytännössä otetaan hakijoita muusta kun lukiosta. 

2. Haluaa tehdä työtä sen puolesta että hakijat saa saman kohtelun kaikkialla, ja mahdollisuuksien puitteissa vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Yhtenä esimerkkinä mahdollisuus opiskella yliopistossa työttömyysturvalla poistettiin syksyllä 2014, ja toinen voisi olla viime aikoina uutisiin tullut ehdotus, jonka mukaan ammattitutkinnoista tehtäisiin kaksivuotisia eivätkä ne näinollen antaisi hakukelpoisuutta. 

3. Järjestää tilaisuuksia ja juhlia erikseen "meitä" varten. Ilman valkolakkia voi helposti jäädä ulkopuoliseksi ja lisäksi "me" olemme usein muita niin paljon motivoituneempia opiskelemaan ettei oikein kiinnosta jonkun juhlan jälkeen viettää seuraava päivä krapulassa. 

4. Luo tietoisuutta että ammatti- tai jopa peruskoulukoulupohjalla hakeva voi olla hyvä yliopisto-opiskelija. Åbo Akademin matematiikan ja tilastotieteen laitoksella tiedetään kolme tällaista, josta kaksi saapui peruskoulusta ja kolmas kauppaopistosta. Noista kolmesta kaksi teki väitöskirjan ja toinen niistä on 19-vuotiaana Yhdysvalloissa väitellyt matemaatikko Jussi Ketonen. 

5. Palkitsee (vuosittain?) henkilön joka edistää koulutuksen saatavuutta riippumatta lähtökohdista, ja mahdollisesti vielä toisen joka vastaavasti edustaa elitismiä ja sääntöbyrokratiaa. Nämä olisi suorat vastineet EFFI:n Winston Smith- ja Big Brother -palkinnoille.

Eli: oletko yliopistossa, päässyt sisälle ilman lukion oppimäärää ja kiinnostunut yhdistystoiminnasta?

Tule ihmeessä mukaan!

Ota yhteyttä amiksestayliopistoon at gmail piste com

Lääkiksen pääsykoe: ei voittoa

Nyt on viimeinenkin pinnistys ohi. Lääkiksen valintakokeesta tuli tulokset:

Varasija nro 171 157.
(päiv. 8.7.)

Eli ei siis lähelläkään sisäänpääsyä. Pari kaveria kemialta pääsi sisään, ja täytyy sanoa että ansaitusti pääsivätkin - ovat huippufiksuja henkilöitä. Kovat onnittelut heille! Erityisen ylpeä olen eräästä, joka pääsi sisään ilman valmennuskurssia ja rykäisi kaiken pääsykoerumban ohella loistoarvosanat kemiallakin!

Omaa valintakoepistemäärää ei saanut enää tänä vuonna katsottua lääkiksen rakennuksen ovesta, vaan pisteet saa tietää ostamalla kokeen kopion itselleen (tosin luin juuri, että Opetushallitukselta tulee jokin kirje, ehkä sieltäkin selviää?). Ikävä homma on se, että kopio maksaa tänä vuonna 20 €, kun viime vuonna se oli 10 €. Yliopisto on keksinyt loistavan tulonlähteen, kun joku fiksu mutta tiedonjanoisten, köyhien opiskelijoiden ahdingosta elämäniloa ammentava ahne henkilö on päättänyt että ei enää näytetä ovessa muuta kuin sisäänpäässeiden listan. Pirullista! No, oli se paperipinkka pakko käydä ostamassa jotta sain tietää oman pistemääräni.

Tässä hieman analyysia menestyksestäni.

Valintakoematematiikkaa omista hauistani

	2014	2015
Maksimipistemäärä	128	131
Sisäänpääsyraja (raakapisteet)	63,5	58,25
Tehtävistä oikein	31,4 %	35,5 %
Omat raakapisteeni	40,25	46,50
Raakapisteet sisäänpääsyrajasta	63,4 %	79,9 %
Puuttuvat pisteet	23,25	11,75
Puuttuvat pisteet sisäänpääsyrajasta	36,6 %	20,1 %

(raakapisterajat Älyvuodosta)

Taulukosta voi bongata, että trendi kielii sisäänpääsyrajan lähestyvän: parannusta edelliskertaan sisäänpääsyrajan saavuttamisessa on huimat 26 %! Nopealla excelöinnillä analysoin, että sisäänpääsyraja saavutettaisiin tätä menoa tammikuussa 2017! Mutta kannattanee varautua siihen, että pistemäärän nousu ei ole ehkä aivan lineaarinen... Ja hakukiintiötkin kokevat nyt ensi vuonna muutoksen: me opiskelupaikan jo omaavat tulemme olemaan pienemmässä kiintiössä (65 % paikoista varataan ensikertalaisille), joten kamppailu käy yhä tiukemmaksi!

Odotukseni sisäänpääsemättömyydestä pitivät tänä vuonna kutinsa, joten en pudonnut korkealta. Henkisesti olin valmistautunutkin jatkamaan kemialla. Mielenkiintoiset ja suhteellisen vapaat opinnot saavat siis jatkoa, ihan jees!

Ensi vuonna aloitan lääkiksen kokeeseen petraamisen kyllä aikaisemmin, tänä vuonna meni hieman liian myöhäiseksi.