Luulin, että kakkosvuoden syksy olisi ollut paha, mutta se ei tässä kolmannen vuoden kevään alussa tunnu enää miltään. Työtä on niin paljon, että siitä olisi jakaa parillekin ihmiselle, tai ainakin tuntuu siltä. Joka viikko on tehtävä seuraavat asiat:
– kirjoittaa Siirtymämetallien bioepäorgaaninen kemia -kurssin luennoista (eli lukea muutaman kymmentä sivua englanninkielistä tekstiä) 4–6 sivua esseetä
– kirjoittaa Laskennallinen kemia ja molekyylimallinnus -kurssin luennoista 2 sivua esseetä, lisäksi pitää tutustua joka luennon aiheeseen ennalta ja tehdä 3 kysymystä ja merkata 3 tärkeintä pointtia
– laskeskella Ympäristökemian laskut ja tehdä nettitehtävät
– tehdä kiinan jatkokurssin tehtävät ja opetella uudet sanat
– ujuttaa jonnekin väliin labrassa käynti
– tehdä labrojen raporttia
– kirjoittaa kandintutkielmaa
Huhhuh. No, onneksi tässä on parisen kuukautta aikaa kirjoitella tuota kandia. Sen jälkeen onkin sitten valmis luonnontieteiden kandidaatti ja sitten on se hetki, jolloin korkein opiskeluasteeni ei enää ole ammattikoulu :O
Viisas opiskelijatuutorini sanoi tuossa pari päivää sitten, että kolmannen vuoden kevät on kyllä hirveä; joko teet kandin ja labrat hyvin tai sitten teet kurssit hyvin. On harvinaista, että saat tehtyä kaikki kunnialla.
Business Chinese -kurssin kanssa kävi niin, että kun saimme tietää pakollisen Kemian tieteellinen viestintä -kurssin luennot, niin ikävästi kahdeksan niistä osui päällekkäin tuon kanssa, jolloin päätin olla menemättä sinne. Harmittaa todella, mutta ehkä tässä tilanteessa tuon tuomat lisätehtävät (essee kiinaksi jokaiseksi tunniksi) olisivat olleet vähän liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti