Analyyttisen tentti meni suhteellisen hyvin eilen, ja pyöräillessäni yliopistolle meinasi sydän pakahtua ilosta, kun kolmisen vuotta sitten omistamani auto – 2,2-litrainen 1989-vuoden Audi 100 – tuli kylillä vastaan! Näiden vanhempien pirssien kanssa ei voi ikinä olla varma, että tulevatko enää myyntihetken jälkeen vastaan, varsinkin kun ostaja on alle parikymppinen nuori, joka ostaa auton ärjymiskruisailuun.
Mutta siinä tuo pomo-Audi lipui liikennevaloissa ohitseni, ja käyntiäänet olivat oikein terveitä. Vuonna 2013 vaihtamani pakoputkisto piti selvästi vielä pintansa.
Asuin tuolloin Akaassa ja myin sen Mietoisiin, ja nyt täällä Turussa ajokilla ajeleskeli joku toinen kaveri. Kyllä (Varsinais-)Suomi on pieni paikka.
On vain hyviä muistoja kyseisestä pelistä. Nykyisen 1995-vuoden Volkswagen Golfini kanssa ei tulisi mieleenkään ajella 120 km/h (eipä sillä edes saisi, kun on pakettiautoksi rekisteröity), kun taas tällä koslalla ajaminen noissa nopeuksissa oli varsin nautinnollista. Miinuksena oli vain korkea kulutus (8 l / 100 km), kalliit varaosat ja kaikenlaisten erikoistyökalujen tarve korjaushommissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti