Neljäs vuosi paketissa

Yliopiston toiseksi viimeinen vuosi eli neljäs on nyt paketissa. Tähän vuoteen mahtui vaihtoreissu Kiinan Shenzhenissä, jonka jälkeen otin seuraavat kurssit:

Tähtitieteen historia, 5 op

Corrosion of Metals (Åbo Akademi), 5 op

Kiinan jatkokurssi IV, 2 op

Liike-elämän kiinan kurssi, 2 op

Röntgendiffraktiomenetelmien laboratoriokurssi, 4 op

Experimental techniques for materials characterization, 5 op

Ja lopuksi materiaalikemian ja kemiallisen analyysin syventävien opintojen harjoitustyöt (10 op), jonka raportti paistui viimevuotisen kandilabraraportin tapaan 50-sivuiseksi hirviöksi. No, se on nyt palautettu ja opintopisteet ovat tilillä. Opintopisteitä tuli tälle vuodelle 73.

Alkukesästä oli todella kova stressi (minkä johdosta en tännekään paljoa kirjoitellut), koska oli samaan aikaan labrat, raportit, kurssit, kesätyöt, kahden auton korjaukset ja muut mukavat. Nyt hommat ovat kuitenkin jo helpottaneet, mitä nyt tuota autonräppänää pitäisi korjailla tässä.

Viime vuoden kesäautoni, Nissan Sunny '87:n, sain myytyä muutamalle nuorelle kaverille, jotka rikkoivat auton samana iltana tähän kuntoon:

https://www.instagram.com/p/Bj1AKuQhIxq/?taken-by=autonkorjaaja

No, sain rahat kaarasta, joten elämä jatkuu.

Kesä menee kesätöissä Yaralla, kuten viime vuonnakin. Tänä vuonna on kuitenkin mielenkiintoisempi meininki, sillä tehtaanjohtaja pestasi minut esittelemään paikkoja 30 kiinalaisasiakkaalle heinäkuun lopulla. Vähän meinaa hirvittää, mutta kaipa siitä selvitään.

Syksy tulee alkamaan vauhdikkaasti, koska lokakuussa gradun merkeissä suuntaan Ruotsin Uumajaan. Onneksi peli on selvä kaiken osalta, joten on helppo lähteä toteuttamaan projektia. Paha juttu on vain se, että filosofian maisterin tutkinnon osana kuuluu lukea syventäviä luentokursseja 36-40 opintopisteen verran, ja tällä hetkellä olen suorittanut niitä vain 14 op:n verran. Ensi vuonna täytyy siis käydä miltei kaikki syventävät luentokurssit, mitä opinahjolla on tarjota.

Mutta kaipa siitäkin selvitään.

Liike-elämän kiina

Tänään oli viimeinen kiinan kielen tentti tältä lukuvuodelta, joka oli melko tiukka paketti. Syksy meni vaihdossa Shenzhenissä, jossa kielitaito kehittyi rutkasti, ja varmaan siksi tämän päivän bisneskiinan tentti tuntui todella helpolta. Kevät onkin ollut kahta kauheampi, sillä olen joutunut kirimään kemian opinnoissa, nyt kun puoli vuotta meni "hukkaan" Kiinassa. Tähtään siihen, että valmistun ensi vuonna, joten kiirettä pitää vastedeskin.

Bisneskiinan kurssi avasi paljon sitä, miten Kiinassa toimitaan liike-elämän tilanteissa. Kirjoitin taannoin postauksen paikallisen miljonäärin järjestämistä kesteistä, joissa asiat menivät juuri niin kuin kirjassa. Jos olisin opiskellut bisneskiinan kurssin ennen lähtöä, olisin luultavasti ymmärtänyt paremmin asioita tuolloin, mutta eipä tuo haittaa. Joka tapauksessa tärkeintä on, että pääsin mukaan rupattelemaan ja syömään tuon hienon porukan kanssa.

Kiinassa tervetuliaisjuhlat ja bisnestapaamiset ovat todella suureellisia tapahtumia, niin kuin postauksessani kerroin. Tuohon juhlaan, johon minut kutsuttiin, lennätettiin toiselta puolelta Kiinaa artisteja, esiintyjiä ja teuraslammas (!), vain yhden illan tähden. Rahaa oli palanut aivan uskomaton määrä ja tämän lisäksi paikalla oli seitsemän mediaa aina televisiota myöten.

Jäimme kiinan opettajan kanssa juttelemaan tentin jälkeen niitä näitä ja me molemmat olimme sitä mieltä, että kielen opiskelua tulee jatkaa, koska kieli unohtuu nopeasti. Tämä on totta, ja varsinkin kirjoitusmerkit häviävät mielestä aika nopeasti, jos kieltä ei pidä yllä.

Nyt opintorekisterissä on 60 opintopistettä kiinan kielen opintoja ja olen tyytyväinen, sillä jokaisen kurssin arvosana on 5. Kaikki luulevat, että kiina on vaikea kieli. Ei se oikeasti ole sen vaikeampi kuin mikään muukaan kieli, tosin se merkkien kirjoittaminen vaatii välillä kiukulla kirjoittamista, että jäävät päähän.

Ihmisillä aikuisiällä vakiintuu jonkinlainen kiinnostuksen kohde pidemmäksi aikaa. Eräs hyvä ystäväni on tehnyt itsestään piparkakkumestarin, joka leipoo keskiaika-aiheisia piparkakkuja ja häntä pyydetään milloin mihinkin esittelemään tätä taitoa. Itselläni on ollut kiinnostuksena hämähäkit, Rubikin kuutiot, älypuhelimet, koodaus ja muita tällaisia melko introvenrtihköjä juttuja aina pienen hetken, mutta nyt kiina on vakiintunut sellaiseksi, että sydän palaa isolla liekillä sen kanssa.

Kiinan jatkokurssi IV:n tulokset olivat tulleet tänään. Vitoseen pyrin ja vitosen sain :)

Valotikkujen kemiaa

Kuva Indiamart.com

Olemme kaikki käyttäneet ja äimistelleet (ainakin pienenä) mm. laivojen ravintoloista saatavia valotikkuja, jotka myös kulkevat kansan suussa nimillä hohtotikku, hehkutikku tai loistetikku. Tyttöystäväni osti paketin näitä ja inspiroi minua näpyttelemään pienen blogipostauksen valotikun kemiasta.

Tikku koostuu ulommasta osasta eli muoviputkesta (1) ja sen sisällä olevasta lasiputkesta (2), joka taivuteltaessa menee rikki. Muoviputken sisällä on difenyylioksalaattia ja väriainetta (3) ja lasiputken sisällä vetyperoksidia (4). Kun nesteet yhdistyvät, kemiallinen reaktio alkaa tuottamaan valoa (kemiluminesenssi).

Kuva Wikimedia Commons

Kemiallisemmalta kannalta katsottuna reaktiossa tapahtuu seuraavaa, kun lasiputki rikotaan:

1. Vetyperoksidi hapettaa fenyylioksalaatin, josta lohkeaa kaksi fenolia ja yksi 1,2-dioksietaanidioni.

2. 1,2-dioksietaanidioni hajoaa spontaanisti kahdeksi hiilidioksidimolekyyliksi (tämän vuoksi muoviputken sisällä voi näkyä kuplia) käänteisen [2+2]-fotosykloaddition tuloksena. 1,2-dioksietaanidionin hajotessa siitä vapautuu energiaa, joka siirtyy väriaineelle ja virittää sen.

3. Virittynyt väriainemolekyyli palaa perustilaansa ja emittoi fotonin eli valohiukkasen. Valohiukkasen aallonpituus eli väri, jonka ihmissilmä näkee, riippuu käytetystä väriaineesta.

Kun kaikki 1,2-dioksietaanidioni on muuttunut hiilidioksidiksi, ei väriaine saa enää energiaa eikä valotikku siis enää loista. Väriainemolekyylit reagoivat kuitenkin vielä UV-säteilyyn eli ne fluoresoivat, sillä UV-valo voi virittää niitä. Valo sammuu kuitenkin saman tien, kun sammuttaa UV-valon.

Väriaineina käytetään esim. seuraavia yhdisteitä:

Vaihdossa: opintopisteet tilille jo nyt, kaksinkertaisina!

Edellinen osa: 12.3.2018 – Hyväksilukuanomus toimitettu

Kävin antamassa hyväksilukuanomukseni maanantaina, ja toisin kuin ajattelin (eli että käsittely kestäisi kuukausia), olivat opintopisteet tulleet tilille jo nyt. Sain kiinalaisia opintopisteitä sen 20, jotka anomukseni ja työmääräkuvaukseni perusteella kerrottiin kahdella eli nyt on 40 opintopistettä kiinan kieltä tuolta Shenzhenin yliopistosta!

Turun yliopistosta tulee tänä vuonna täyteen 30 opintopistettä kiinaa, joten yhteensä kielen opintoja on 70 op sitten.

Nyt on todella hyvä fiilis, ei tarvitse enää stressata sitä, että Kela perisi takaisin opintotukea kun ei ole tullut tarpeeksi opintoja tänä vuonna. Näillä näkymin opintoja tulee yli 80 op tänä vuonna, joista puolet on tosiaan Shenzhenistä.

Vaihdossa-sarja päättynee tähän, sillä nyt viimeinenkin hoidettava asia on hoidettu.

Vaihdossa-sarjan päävalikkoon

Vaihdossa: hyväksilukuanomus toimitettu

Edellinen osa: 18.1.2018 – Arvosanat tulivat

Vaihdon viimeinen virallinen osuus on nyt jätetty Turun yliopiston Kielikeskuksen päätettäväksi. Koska Shenzhenin yliopistosta ei annettu opintopisteiden ja ECTS:n (eurooppalaiset opintopisteet) vastaavuutta, niin minun piti kirjoittaa mahdollisimman seikkaperäinen selvitys opintojen haastavuudesta ja opiskelutavoista, jonka perusteella Turun yliopisto myöntää minulle opintopisteet harkintansa mukaan.

Kuulemma yleensä Kiinasta Turkuun tuodut opintopisteet kerrotaan kahdella, ja University of South Carolinan sivusto, jossa on suurin näkemäni tietokanta kaikista muunnoksista, tukee myös tätä, sillä tuolla on mainittu, että 1 kiinalainen opintopiste = 1 USC (yhdysvaltojen opintopiste), ja tuo viimeksi mainittu on Turun yliopistolla myönnetty olevan 2 ECTS:ää.

Toivon siis saavani muunnettua nuo 20 Kiinan opintopistettä 40 ECTS:ksi eli suomalaiseksi opintopisteeksi. Se olisi ihan hyvä saldo lukukaudelle.

Seuraava osa: 14.3.2018 – Opintopisteet tilille jo nyt, kaksinkertaisina!

"Suomalaiset on juntteja"

Tiedämme kaikki sen stereotyyppisen parikymppisen tytön, joka on ollut maailmalla vähän aikaa, palaa Suomeen ja pettyy suomalaisten jurouteen, koska kukaan vastaantuleva ei moikkaa kadulla ja muutenkin porukka jurottaa. Siinä sitten haukutaan suomalainen kulttuuri maan rakoon ja puolustellaan ja kehutaan paremmaksi sitä kulttuuria, jonka parissa vietti aikaa maailmalla. Reaktio saattaa johtaa vihamieliseenkin suhtautumiseen väestöä kohtaan, jolloin haukutaan suomalaiset junteiksi ja nurkkakuntaisiksi. Ollaan nähty toisen kulttuurin parhaimmat puolet ja ihastuttu vähän liian helposti siihen kuvaan, jonka on saanut turvallisessa ympäristössä hyvällä alueella, kuplassa.

Tässä on kyseessä käänteinen kulttuurishokki, joka ei ole niin tunnettu asia kuin itse kulttuurishokki, jonka kaikki tiedämme. Omasta kokemuksestani käänteisen kulttuurishokin kokijat – tai ainakin ihmiset, joissa se manifestoituu – ovat henkilöitä, jotka ovat lähteneet nuorina maailmalle. Tässä on kyseessä se, että henkilö ei välttämättä ole vielä tiedostanut suomalaisen kulttuurin olemusta, joka on tietysti erilainen kuin muut. Vielä ei ole syntynyt sellaista tiedostettua tarttumapintaa meidän kulttuuriimme, koska se on arkipäiväistä ja itsestäänselvyys, eikä siitä kuule puhuttavan välttämättä muualla kuin vaihto-opiskelijoiden tekemissä vlogeissa.

Eräs toinen asia, jota olen ihmetellyt, on aina aika ajoin kuulemani väite siitä, että Suomessa ei ole mitään tekemistä ja sen vuoksi pitää lähteä reissaamaan ja kokemaan maailmaa; tiedän eräänkin miehen, joka ei ennen 30 ikävuottaan ollut koskaan käynyt Helsingin Kehä III:n ulkopuolella, paitsi että lentokoneella matkasi joka vuosi johonkin turistirysään. Suomen tylsyys on pötypuhetta, jota vastaan argumentoi esim. kasvavat turistivirrat Aasiasta. Suurin osa heistä näkee kuitenkin vain sen "turistitodellisuuden", mutta suomalaiselle alue on huomattavasti laajempi. Me olemme kasvaneet metsien ja jokien ympäröimänä. Kiinnostuksen kohteet voivat olla monenlaisia, mutta harvassa on se henkilö, joka ei metsässä kävelystä pitäisi, ja sitähän meillä riittää. Huomasin Shenzhenissä, että hakeuduin lähes joka päivä metsän siimekseen ja tykkäsin pyöräillä joenvartta pitkin, koska se tuntui jotenkin sellaiselta, mitä on tehnyt luontevasti lapsesta saakka.

Itselleni ei tullut käänteistä kulttuurishokkia, koska suomalaisen kulttuurin erityispiirteet ovat tulleet tutuiksi jo tähän ikään mennessä. Kun tarpeeksi tietää asioista, niin minkäänlaista kulttuurishokkia ei pääse tapahtumaan.

Jotta kulttuuriin pääsisi mahdollisimman hyvin käsiksi, kannattaa aina valita sellainen paikka, jossa on sitä keskivertoihmistä. Shenzhen ei ole mikään turistikaupunki, vaan se todellisuus siellä on melko lujasti kiinalaisten todellisuutta. New Yorkissa käydessäni menin asumaan Queensin lähiöön, josta manhattanlaisen kiiltokuvatodellisuuden viimeisetkin glitterit olivat varisseet kilometrien päähän metrotunneliin. Tällaisissa paikoissa näkee sitä ns. oikeaa meininkiä.

Laitetaan vielä mielipide tältä herralta:

 

Helmikuun päivitys

 

Kuva Tuomaansillalta tänä aamuna.

Aika rientää ja kiirettä pitää. Pääsin hädin tuskin muuttamaan takaisin, kun tyttöystäväni keksi hienon keinon muuttaa yhteen niin, että säästyisimme suurimmalta vaivalta ja yhdessäolo helpottuisi huomattavasti: vaihdamme hänen naapurinsa kanssa asuntoja. Onneksi en paluumuuttoa varten purkanut tavaroita juurikaan, vaan pystytin vain kolmen näytön sisältävän datausaseman pöydälleni. Tyhjästä kämpästä on helppo muuttaa, kun on vain huonekalut muutettavana.

Pari viikkoa sitten otin osaa kasvatustieteitä opiskelevan Taru Korhosen proseminaaritutkimukseen; olin siis haastateltavana. Kysymykset liittyivät perhetaustaani ja polkuuni amiksesta yliopistoon. Tykkäsin vastata kysymyksiin, vaikka saatoinkin poiketa keskustelussa sivuraiteille useampaan otteeseen. Tämä ei kuulemma Tarua haitannut kuitenkaan, mikä oli huojentavaa kuulla, heh!

Opiskelut sujuvat omalla painollaan. Nyt on menossa maisterivaiheeseen liittyvä, 8 h päivästä vievä syventävä harjoitustyö (10 op), syventävä luentokurssi Corrosion of Metals (5 op) Åbo Akademin puolella sekä kaksi kiinan kielen kurssia (Business Chinese ja Kiinan jatkokurssi IV, yhteensä 8 op), ja jotta mielenterveyden säilyttämiselle laitettaisiin vielä lisähaastetta, on kaksi kertaa viikossa klo 16-18 ollut Tähtitieteen historia -kurssia (5 op), jonka luennoitsija Aimo Sillanpää jää eläkkeelle näillä näppäimillä. Hänellä oli viimeinen luento viime keskiviikkona, jolloin annoimme hänelle kivikasvoihin hymynpilkkeen kohottavat, raikuvat aplodit.

Kesätyöt ovat selvät tälle vuodelle. Aloitan maaliskuun 19. päivä tekemään maanantaita Uudenkaupungin Yaralla, ja kokopäivätöihin siirryn huhtikuun lopulla. Se tietää pitkää ajoa (n. 80 km per suunta), mutta ostin juuri vähän kuluttavan ja mukavan diesel-Volkkarin. Viime vuonna kävin tuolla vuoden 1987 Nissan Sunnylla, joten tämä vuoden 1998 kaakki on huomattava parannus ajomukavuuteen.

Viimeinen lomani oli vuoden 2016 joulukuussa, joten nyt kun tämä jatkumo jatkuu ja ensi vuodesta eli graduvuodesta tulee melko kiireinen ja raskas, niin saan toivottavasti levättyä vähän tämän vuoden joulukuun lopussa. Se onkin ensimmäinen loma kahteen vuoteen.