Vaihdossa: arvosanat tulivat

Edellinen osa: 18.1.2018 – Takaisin Suomessa

Arvosanat tulivat nyt Shenzhenin yliopistosta: kaikki olivat A eli suomalaisittain vitosia. Koko lukukausi meni siis yllättävänkin hyvin, vaikka alussa ajattelin, että en pääse kuuntelukurssista edes läpi. Panostin opiskeluihin kuitenkin melkoisesti, ja vaikka monet kehoittivat matkustelemaan ja jättämään opiskelut pienemmälle huomiolle, ei suomalainen työteliäs luonteeni olisi antanut periksi moiselle.

1. Luetun ymmärtäminen

2. Suullinen kurssi

3. Kuuntelukurssi

Monet muutkin saivat asteikot yläpään arvosanoja. Luokkamme oli todella ahkera ja henki luokassa oli todella hyvä, mikä aina edistää oppimista. Carlos, jonka kanssa naljailimme ja kilpailimme aina veljellisesti, sai BAB-arvosanat ja hän puolustuksekseen heittikin, että AAA kuulostaa joltain typerältä paristolta, kun taas BAB(e)-suoraan hän tähtäsikin 8-) Voi Carlos, on se sellainen.

Palautin Opetushallitukselle pienen matkaraportin, jonka he haluavat antamaansa 1000 euroa vastaan. Yliopiston vaihtotoimistoon palautin vaihtoaikatodistukseni ja informoin heitä tästä blogista, joka kelpaa heille vaihtoaikakertomuksena. Seuraavaksi pitäisi saada lyötyä opinnot Nettiopsuuni, ja kuulemani mukaan siitä voi kehkeytyä pientä vääntöä.

Seuraava osa: 12.3.2018 – Hyväksilukuanomus toimitettu

Vaihdossa: takaisin Suomessa

Edellinen osa: 14.1.2018 – Viimeinen päivä

Se on loppu nyt. Lentokone laskeutui maanantaina aamuviideltä kylmään Helsinkiin, jossa vastassa olivat isäni ja pikkusiskoni. Yhdeksältä kävin heittämässä kiinalaiselle kaverilleni hänen tilaamansa puhelimen, jonka toin mukanani Kiinasta. Kymmenen jälkeen näin tyttöystäväni ensimmäistä kertaa 4,5 kuukauteen. Hetki oli todella odotettu kummallakin :)

Tällä viikolla minun piti etsiä itselleni lämmin takki, kengät, opiskelijakortti, erinäisiä avaimia ja muita, eikä löytämistä helpottanut se, että olin kesällä mennyt hajauttamaan ne eri paikkoihin. Nyt olen kuitenkin onneksi löytänyt ainakin pääosan tavaroista.

Ensimmäinen kurssi oli kiinan jatkokurssi 4, jonka alussa jaoin kaikille kurssilaisille punaiseen lahjakuoreen pakatun kiinalaisen solmun (中国结, Zhōngguó jié) ja teepussin.

Kiinalainen solmu

Seuraava osa: 18.1.2018 – Arvosanat tulivat

Vaihdossa: viimeinen päivä

Edellinen osa: 13.1.2018 – Itku pitkästä ilosta

Tänään se sitten tapahtuu: lähtö Shenzhenistä kylmään Pohjolaan. Siivosin kämpän roskista ja pakkasin tavarat matkalaukkuihin, joiden painot ovat nyt 22 kg ja 22 kg, kun raja on 23 kg. Painavimmat esineet ovat varmasti mopon osat ja seuraavana tulevat erinäiset teet.

Kävin äsken vaihto-opiskelijoiden asuntolan toimistossa, josta sain vuokravakuuden takaisin, kuitenkin sähkö ja vesi vähennettynä. Takaisin tuli 600 yuania eli kulutin 400, joka on n. 50 €. Ei paha 4,5 kuukauden kulutukseksi.

Nyt sitten käydään vielä kavereiden kanssa syömässä ja otetaan muutamat selfiet ennen lähtöä, joka tapahtuu joskus iltakuuden maissa. Ja avain täytyy myös muistaa käydä luovuttamassa.

Muhammed sai läksiäislahjaksi kuksan.

Jane-tuutorin kanssa viimeistä kertaa.

Seuraava osa: 18.1.2018 – Takaisin Suomessa

Vaihdossa: itku pitkästä ilosta

Edellinen osa: 6.1.2018 – Valelääkäri

Viimeisiä päiviä viedään ja viikko on ollut kiireinen ja haikea. Kokeet päättyivät keskiviikkona ja ne menivät hyvin. Tulokset eivät kuitenkaan valmistu ennen ensi viikkoa, jolloin olen jo Suomessa. Opintosuoritusotteen saan kuitenkin kotiin postitettuna kuukauden sisällä, jolloin saan tietää, miten meni. Läsnäoloprosentit luennoilla olivat ihan hyvät, 93,5 %. Muutaman kerran olin poissa sairastumisen takia.

Meillä oli todella hyvä luokkahenki ja hauskaa oli miltei jokaisella kerralla. Istuin eturivissä ja opettaja otti minut usein esimerkiksi, kun hän halusi selventää jotain kielioppiasiaa helposti lähestyttävällä esimerkillä. Usein esimerkki käsitteli minun salaista Suomen-presidenttiyttäni, alkoholin juomista tai valtavaa omaisuutta. Näillä kursseilla tuli naurettua välillä itsensä aivan kippuraan.

Opettajat myös kehuivat luokkaamme erittäin ahkeraksi ja rauhalliseksi. Se menee kuulemma niin, että mitä enemmän korealaisia ja japanilaisia luokassa on, sitä ahkerampi luokka. Olenkin onnellinen, että pääsin näille ylemmille luokille, koska alemmilla oli kuulemma aivan mahdoton meininki, kun luokassa oli paljon slaaveja, latinoja ja amerikkalaisia.

Viikko on mennyt ystävien kanssa, tarkemmin hyvästellen heitä. Kävimme korealaisten kanssa syömässä korealaista ruokaa, ja fiiliksen tunsi selvästi. Samanlaista iloa ei enää ollut kuin aiemmilla kerroilla, koska kaikilla painoi mielessä se, että emme ehkä enää ikinä tule näkemään toisiamme. Nyt kun ollut 4,5 kuukautta kavereiden kanssa joka päivä, niin eron hetki tuntuu todella raskaalta. Itku pitkästä ilosta.

Korealainen kattaus.

Annoin heille lahjaksi nimikoidut täytekynät ja perisuomalaiset kuksat ja sovimme, että jos joskus liikun Kiinassa tai muuten täällä päin maailmaa, niin laitan heille viestiä. Kuten myös he saavat laittaa minulle viestiä, jos liikuskelevat Pohjoismaissa.

Allekirjoitutin Shenzhenin yliopiston vaihtokoordinaattorilla vaihtoaikatodistuksen, jonka Turun yliopisto vaatii vaihto-opiskelijoilta. Sain koordinaattorilta lahjaksi yliopiston kyklooppimaskottipehmolelun, vastalahjaksi annoin kuksan.

Tänään kävin Ikeassa viimeisen kerran. Lihapullaperjantain yli kymmenen viikkoa jatkunut perinne saa nyt jäädä. Otin mukaan omia eväitä, sillä sain tällä viikolla tänne kotiväeltä paketin, joka oli pakattu täyteen kaikkea Suomi-syötävää.

Tykki = Turun Yliopiston Kemistit TYK ry:n opiskelijoiden ainejärjestölehti.

Ikean jäätelö, 2 yuania (0,30 €)

Turkuun tulee nyt vaihtoon eräs nuori tyttö täältä. Kävimme hänen kanssaan varaamassa bussiliput lentokentältä Turkuun, esittelin Turkua ja Suomea ja vastasin hänen kysymyksiinsä. Hän nousi juuri koneeseen, joka on huomenna lauantaina aamupäivällä Suomessa.

Nyt itsekin odottelen täällä sunnuntaita, jolloin poistun ikihyviksi. Kanssani on tulossa kaksi painavaa ja ääriään myöten täynnä olevaa laukkua, jotka ovat täynnä mopon osia, pienelektroniikkaa ja tuomisia muille. Ennen lähtöä pitäisi paria kaveria vielä nähdä, mutta tässä on onneksi vielä kaksi päivää aikaa.

Mutta kaikesta huolimatta kaipaan Suomeen todella paljon ja on mukava päästä taas kotiin. Ihmettelen täällä asuvia ihmisiä, jotka ovat asuneet vuosia erossa kotimaastaan eivätkä kaipaa sinne. Itse en pystyisi, koska Suomessa on rakkaat ihmiset, kaverit suomalainen ruoka, luonto, turvallisuus ja opiskelut. Olen ajatuksissani jämähtänyt elokuun lopun Suomeen, eikä auta kun täälläkin on koko ajan ollut upeat kesäkelit tänne tammikuulle asti, joten kulttuurishokki taas sohjossa rämpimiseen on varmasti suuri.

Seuraava osa: 14.1.2018 – Viimeinen päivä

Vaihdossa: valelääkäri

Edellinen osa: 23.12.2017 – Uusi huone

Viimeisiä viikkoja viedään. Koeviikko alkoi eilisellä suullisen kurssin kokeella, jossa piti valita parin kanssa jokin keskusteluaihe, joka vedetään kokeessa läpi ulkomuistista. Minulla ja intialaisella Priyasha-luokkatoverilla oli aiheena (vale)lääkärin ja potilaan välinen 5 minuutin mittainen vuoropuhelu, jossa ensin diagnosoin hänelle oireittensa perusteella aivokasvaimen, joka tarkemmissa tutkimuksissa paljastuikin lopulta vain migreeniksi, huh! Uusia sanoja oli jonkin verran, mutta kovalla harjoittelulla kaikki jäi päähän, muistimme molemmat 100 % vuorosanoista ja saimmekin arvosanaksi 100/100!

Uudet sanat:
aivokasvain - 脑瘤 (nǎoliú)
antikoagulantti - 抗凝剂 (kàngníngjì)
migreeni - 偏头痛 (piāntóutòng)
aspiriini - 阿司匹林 (āsīpǐlín)

Seuraava osa: 13.1.2018 – Itku pitkästä ilosta