Kiinan opiskelun aloittaminen on ollut yksi koko yliopistotaipaleeni parhaista päätöksistä. Olen lukenut sitä nyt vuoden verran, ja alla on kolme kurssia (alkeiskurssi I ja II sekä keskustelukurssi). Vaikka nyt kesällä ei olekaan ollut opetusta, on kieltä tullut harrasteltua jonkin verran, ja mikä parasta, sitä on saanut käyttää ihan oikeissa tilanteissa, nimittäin viikko sitten oli eka kerta kun pääsin testailemaan kiinan puhumista käytännössä: pikkusiskon poikakaverin vanhemmat, jotka eivät koskaan ole olleet Kiinan ulkopuolella eivätkä puhu englantia, tulivat Suomeen ja sain esitellä niille Turun linnaa ja kertoa Turun yliopistosta ja tuomiokirkosta. Ääni värisi aluksi ja halusin vaan käpertyä nurkkaan itkemään, mut kyllä se siitä sitten lähti sujumaan joten kuten :D
Lauantaina käväistiin Ruissalossa, ja nuo olivat kyllä aivan otettuja Suomen luonnosta ja tästä ilmanlaadusta. He ymmärsivät minua ja itsekin ymmärsin heitä, kunhan puhuivat tarpeeksi hitaasti ja yksinkertaisesti. Se on sellainen juttu, että jos lauseessa on yksikin uusi sana, niin sitä jää miettimään ja loppulauseen sisäistäminen menee sitten saman tien harakoille. Mutta oli kyllä hienoa jutella ja päästä käyttämään tätä kieltä, vaikka simppeliä ja tönkköä olikin. Jos kokee, että englanti on sillä tolalla, että pystyy joten kuten kommunikoimaan ja haluaa siirtyä johonkin uuteen kieleen, niin kyllä tätä kannattaa opiskella, niin kuin olen aina sanonut.
Esittelin herra Zhangille mun Jincheng-mopoa, joka on tehty tietysti Kiinassa 8-) On kuulemma kova peli! No ei se ihan noin sanonut, vaan että on oikein hyvä :D
Minä ja Zhangit Ruissalossa.
Eilen kävin Mimmin Kirppiksellä, josta mukaan lähti nahkainen ajotakki. Poistuessani paikasta jäi ovea pitelemään kiinalainen, jolle sitten sanoin "xièxie" eli kiitos, ja hän äimistyi hieman. Sanoin kiinaksi sitten, että osaan puhua hieman yksinkertaista kiinaa, ja koko kolmen kiinalaisen porukka oli kovin iloisesti yllättyneen oloisia. Juttelimme sitten siinä vartin verran (ei sentään kiinaksi), ja lisäsimme toisemme Facebook-kavereiksi. He olivat ammattikorkeakoulun vaihto-opiskelijoita, jotka olivat tulleet Suomeen vasta viikko sitten. Yksi heistä osasi sanoa loistavasti selvällä suomen kielellä "hauska tutustua", johon vastasin kaikille tasapuolisesti "rènshi nǐmen wǒ hěn gāoxìng" eli "on ilo tavata teidät".
Opettajallemme Wénlì Zhūlle kuuluu kyllä ehdottomasti suurin kiitos kiinantaidoistani. Hänen opetusmetodinsa on niin osallistava jokaisella tunnilla, että siinä oppii kuka tahansa. Kaikkien kielten opiskelu saisi olla hänen malliaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti