Yliopistolla on kaikenlaisia perinteikkäitä menoja, joista yhden opin eilen: olin nimittäin kiinalaisen kaverini valmistujaisjuhlassa, publiikissa. Minulla ei ollut käsitystä, että minkälaiset menot kyseessä ovat enkä tiennyt publiikeista tätä ennen. Nyt on tämäkin koettu - aina oppii uutta tästä opinahjosta. Muun muassa sen, että tilaisuuden pukukoodina on tumma puku - hups! Invalidisoiva häpeä. No, usealla muullakin opiskelijavieraalla oli laillani hieman epäjuhlallisempaa kuin tumma puku päällään, joten annettakoon se meille. Nyt tiedämme paremmin.
Publiikissa maistereille ojennettiin lahja, jonka nähdessäni en voinut uskoa silmiäni. Kaiken tämän opiskelupuurtamisen jälkeen he kokoontuivat tähän saliin saamaan pöydällä olevasta sieluttoman suuresta pinosta Esko Valtaojan Kaiken käsikirjan, mikä mielestäni oli melkoinen harha-askel yliopistolta. Suuri osa valmistuneista oli kansainvälisiä opiskelijoita, joten jokin yleismaailmallisempi ja epätuotteistetumpi lahja olisi ollut mielestäni kohdallaan. Olisin odottanut enemmän jotain hartsiin valettua siipisoihtua tai muuta juhlallisempaa, pysyvämpää ja ennen kaikkea enemmän Turun yliopistosta kertovaa lahjaa kuin irtokansilla varustettua, Prisman kassan päädystäkin saatavaa tavalliselle tallaajalle suunnattua kirjaa, vaikka kyseinen opus onkin loistava noin muuten (luettu on).
Kaverini kättelemässä matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaani Tapio Salakoskea ja dekaani Reijo Lahtea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti