Kesäisin minulle tulee aina into tehdä kaikenlaista tietokoneisiin liittyvää. Olen huomannut, että mitä parempi sää, sitä varmemmin viihdyn kotona koodailemassa, niin outoa kuin se onkin. Vähän tulee huono omatunto, kun pitäisi normaalin ihmisen tavoin olla ulkona nauttimassa auringosta, kesästä ja lämmöstä, mutta minkäs teet. Olen nörtti.
Tämän ja viime viikon olen päivitellyt kotisivujani ahkerasti. Sen lisäksi aloin luomaan uutta, sillä nappasin PeriodicTable-nimisestä kännykkäsovelluksestani alkuaineiden tiedot ja laitoin ne taulukoksi. Klikkaamalla alkuainetta pääsee näkemään kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia, nimen alkuperän ja faktoja alkuaineesta. Käykääpä kurkkaamassa!
Olen nyt kesälomalla omistanut vapaa-ajastani huomattavan osan kaikenlaisten rästitöiden tekemiselle ja muulle rakentavalle tekemiselle. Viikonlopun urotöinä mainittakoon vanhan kunnon Doomin läpipeluu (TNT-episodi). Pelasin sen ensimmäistä kertaa Brutal Doom -modin kanssa, joka on entistä raaempi, verisempi ja sitä kautta myös viihdyttävämpi: hirviöt eivät välttämättä kuole heti, vaan saattavat jäädä verenhimoissaan raahaamaan toista puoltaan eteenpäin lattialla, ja kuolemistapoja on huomattavasti enemmän kuin se normaali yksi. Aseitakin on rutkasti enemmän. Suosittelen ehdottomasti vanhojen kenttien pelaamista Brutal Doomilla, on kuin ihan eri peliä pelaisi.
Suosittelen Doom-faneille modin kokeilemista: kolmisenkymmentä hirviöntäyteistä kenttää pelaa loppuun ennen kuin huomaakaan. Alla videota (ei herkille) kyseisen modin upeasta toteutuksesta. Brutal Doomin kaverit ovat tehneet kyllä hienoa jälkeä!
Doomiin liittyy todella paljon hyviä muistoja lapsuudesta. Se oli ensimmäinen PlayStation-peli, jota pelasin. Jäimme veljien ja kavereiden kanssa siihen koukkuun ja lahtasimmekin usein pahuuden ruumiillistumia yömyöhään. Lapsuus, se oli hienoa aikaa. Prisman Facebook-sivulla oli viime vuonna kilpailu, jossa tehtävänä oli kuvailla parasta PlayStation-muistoa ja pääpalkintona oli PlayStation 4. Kuvailin Doom-muistelmiani seuraavanlaisesti:
"Muistan kun veljien kanssa luettiin jostain Happypuppy.comista tai muusta suhteellisen luotettavasta lähteestä vinkin, jonka mukaan PlayStation 1:n Doomissa voi pelata Doom-pinballia, jos vetää ultra violencella (pahin vaikeusaste) 30 ensimmäistä kenttää läpi kuolematta kertaakaan.
Aloitettiin pelaaminen sitten alkuillasta kolmen porukassa, juotiin cokista ja syötiin sipsejä, ainoastaan tummasävyisen pelin kajo huoneen ainoana valonlähteenä. Huoneessa oli keskittymisen aiheuttama hiljaisuus, pelkästään pelin pahaenteiset musiikit ja tehosteet kantautuivat korviimme. Pikkuveli luovutti ensin ja meni nukkumaan kun ei enää jaksanut puolen yön maissa. Jossain 25. kentän maissa myös isoveli nukahti, kellon ollessa jotain kolmen paikkeilla.
Neljältä sitten itse silmät telkkariruudun muotoisina sain väisteltyä viimeisetkin hell knightien ja cacodemonien palavat klimpit, ja näin onnistuneesti vedin 30. kentän läpi. Innosta piukeana annoin intermission-tekstin virrata ruudulla enkä painanut mitään (taikauskoisesti halusin pelata varman päälle) ennen kuin viimeinen piste oli lävähtänyt näyttöön. Aivoni kävivät tässä vaiheessa jo aivan ylikierroksilla. Kohta se tulee!
Sen jälkeen painoin sitten pelin eteenpäin X-napista, ja epätoivo, suru niiden mukana tulleet suunnattomat suoranaisen masennuksen täyttämät ajatukset valtasivat mieleni: peli heitti minut siihen, mihin se normaalisti vie 30. kentän jälkeen. Ei ollut mitään Doom-pinballia. Meistä oli tullut trollauksen uhreja.
Jätin pelin kuitenkin päälle aamuun saakka ja sain selitellä veljille, että hahmo ei todellakaan kuollut ja että "tämän normaalin jutun se heitti eteen"!
Vaikka kyseisellä tarinalla olikin melko kehno loppu, en ikinä unohda tuota pelisessiota veljien kanssa. Siinä kahdeksantuntisessa oli sellaista tietynlaista seikkailun meininkiä."
No arvatkaas, lohkesiko juurikin tuo PlayStation 4 minulle? 8-) Voisi sanoa, että olen tehnyt enemmän rahaa pelaamalla Doomia kuin millään muilla pelikoneilla.
PlayStation 4:n lisäksi Prisma toimitti vahingossa minulle myös kakkospalkintona olleen PS Vitan, minkä tosin laitoin menemään takaisin Prismalle. Toivottavasti kakkospalkinnon voittaja sai laitteensa pian.
Muutama kuva "reissultani" vielä alla. Kentät ovat esteettisesti todella upeita, enkä yhtään ihmettele miksi tämä huippuklassikko löi itsensä läpi niin rajusti. Vuosi oli tuolloin 1996.
Muuten, jos pidätte videopeleistä, niin suosittelen asialle omistautuneen kaverini blogia:
AMIKSEN, PERUSKOULUN TAI MUUN KUIN LUKION POHJALTA YLIOPISTOSSA OPISKELEVA,
OSAKSI UUTEEN YHDISTYKSEEN.
Korviini kantautui muuan toisen yliopistossa opiskelevan ammattikoululaisen kautta ikäviä asioita liittyen lukiottomiin yliopistossa opiskeleviin. Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen hakumenettelyt sorsivat ammattikoulutaustaisia hakijoita, toisessa heihin suhtaudutaan jopa vihamielisellä asenteella.
Ammattikoulupohjaisilla ja muista kuin lukioista tulevilla hakijoilla ei ole minkäänlaista edunvalvontajärjestöä yliopistomaailmaa ajatellen, sillä kyseinen polku on melko harvinainen.
Perustammekin yhdistyksen. Perustajiksi tarvitsemme kuitenkin vielä vähintään yhden henkilön, sillä Suomessa yhdistyksen voi perustaa kolme ihmistä.
Åbo Akademissa opiskelevan yhdistyksen ideanikkarin sanoin yhdistys:
1. Kerää ja julkaisee hakijoita ja opinto-ohjaajia ajatellen tietoa miten eri yliopistoihin ja aineisiin käytännössä otetaan hakijoita muusta kun lukiosta.
2. Haluaa tehdä työtä sen puolesta että hakijat saa saman kohtelun kaikkialla, ja mahdollisuuksien puitteissa vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Yhtenä esimerkkinä mahdollisuus opiskella yliopistossa työttömyysturvalla poistettiin syksyllä 2014, ja toinen voisi olla viime aikoina uutisiin tullut ehdotus, jonka mukaan ammattitutkinnoista tehtäisiin kaksivuotisia eivätkä ne näinollen antaisi hakukelpoisuutta.
3. Järjestää tilaisuuksia ja juhlia erikseen "meitä" varten. Ilman valkolakkia voi helposti jäädä ulkopuoliseksi ja lisäksi "me" olemme usein muita niin paljon motivoituneempia opiskelemaan ettei oikein kiinnosta jonkun juhlan jälkeen viettää seuraava päivä krapulassa.
4. Luo tietoisuutta että ammatti- tai jopa peruskoulukoulupohjalla hakeva voi olla hyvä yliopisto-opiskelija. Åbo Akademin matematiikan ja tilastotieteen laitoksella tiedetään kolme tällaista, josta kaksi saapui peruskoulusta ja kolmas kauppaopistosta. Noista kolmesta kaksi teki väitöskirjan ja toinen niistä on 19-vuotiaana Yhdysvalloissa väitellyt matemaatikko Jussi Ketonen.
5. Palkitsee (vuosittain?) henkilön joka edistää koulutuksen saatavuutta riippumatta lähtökohdista, ja mahdollisesti vielä toisen joka vastaavasti edustaa elitismiä ja sääntöbyrokratiaa. Nämä olisi suorat vastineet EFFI:n Winston Smith- ja Big Brother -palkinnoille.
Eli: oletko yliopistossa, päässyt sisälle ilman lukion oppimäärää ja kiinnostunut yhdistystoiminnasta?
Tule ihmeessä mukaan!
Ota yhteyttä amiksestayliopistoon at gmail piste com
Nyt on viimeinenkin pinnistys ohi. Lääkiksen valintakokeesta tuli tulokset:
Varasija nro 171 157. (päiv. 8.7.)
Eli ei siis lähelläkään sisäänpääsyä. Pari kaveria kemialta pääsi sisään, ja täytyy sanoa että ansaitusti pääsivätkin - ovat huippufiksuja henkilöitä. Kovat onnittelut heille! Erityisen ylpeä olen eräästä, joka pääsi sisään ilman valmennuskurssia ja rykäisi kaiken pääsykoerumban ohella loistoarvosanat kemiallakin!
Omaa valintakoepistemäärää ei saanut enää tänä vuonna katsottua lääkiksen rakennuksen ovesta, vaan pisteet saa tietää ostamalla kokeen kopion itselleen (tosin luin juuri, että Opetushallitukselta tulee jokin kirje, ehkä sieltäkin selviää?). Ikävä homma on se, että kopio maksaa tänä vuonna 20 €, kun viime vuonna se oli 10 €. Yliopisto on keksinyt loistavan tulonlähteen, kun joku fiksu mutta tiedonjanoisten, köyhien opiskelijoiden ahdingosta elämäniloa ammentava ahne henkilö on päättänyt että ei enää näytetä ovessa muuta kuin sisäänpäässeiden listan. Pirullista! No, oli se paperipinkka pakko käydä ostamassa jotta sain tietää oman pistemääräni.
Taulukosta voi bongata, että trendi kielii sisäänpääsyrajan lähestyvän: parannusta edelliskertaan sisäänpääsyrajan saavuttamisessa on huimat 26 %! Nopealla excelöinnillä analysoin, että sisäänpääsyraja saavutettaisiin tätä menoa tammikuussa 2017! Mutta kannattanee varautua siihen, että pistemäärän nousu ei ole ehkä aivan lineaarinen... Ja hakukiintiötkin kokevat nyt ensi vuonna muutoksen: me opiskelupaikan jo omaavat tulemme olemaan pienemmässä kiintiössä (65 % paikoista varataan ensikertalaisille), joten kamppailu käy yhä tiukemmaksi!
Odotukseni sisäänpääsemättömyydestä pitivät tänä vuonna kutinsa, joten en pudonnut korkealta. Henkisesti olin valmistautunutkin jatkamaan kemialla. Mielenkiintoiset ja suhteellisen vapaat opinnot saavat siis jatkoa, ihan jees!
Ensi vuonna aloitan lääkiksen kokeeseen petraamisen kyllä aikaisemmin, tänä vuonna meni hieman liian myöhäiseksi.
