26.6.2017

Vaihdossa: dokumentit, vihdoinkin!

Edellinen osa: 24.6.2017 – Lähtemisen valmistelua

Vihdoinkin viisumidokumentit ja Shenzhenin yliopiston infopaperit ovat hyppysissäni!

Kävin eilen hakemassa Shenzhenin yliopiston kaksi vaihtokoordinaattoria Turun lentoasemalta hyvän kiinalaisen kaverini Yibon kanssa. Teimme heille oikein nimilippulappusen, jota olimme aikeissa heilutella lentoasemalla, mutta eipä moista tarvittu, sillä kone oli pientä potkurimallia, josta tuli ulos joukko suomalaisia ja nämä kaksi kiinalaista.

Minä ja Yibo kirjoittelemassa nimilappua. Kolmannella kerralla tuli hyvä!

Kannoimme Yibon kanssa neitien laukut autolle ja suuntasimme kohti Citymarketia, sillä he halusivat käydä ostoksilla ostamassa maitoa, jogurttia ja leipää. Olin varsin tyytyväinen eilisen leppeään, lämpimään säähän; hieno sää ja kirkas taivas on se, mitä kiinalaiset tuppaavat aina ihailemaan maassamme.

Vaihtokoordinaattorit eivät kuulemma olleet koskaan aikaisemmin käyneet Euroopassa, saatikka sitten syrjäisessä Suomessa. He ihmettelivät sitä, miten vähän täällä on ihmisiä: jälleen yksi asia, mitä aina kuulee kiinalaisten suusta.

Sain paljon hyvää tietoa vaihtoasioista: mm. sen, milloin Shenzhenissä pitää olla (pitääkin ostaa ne lentoliput!) ja että Suomesta on tulossa kolme muutakin opiskelijaa samaan aikaan Shenzheniin. Kuulemani mukaan opiskelijat tulevat Seinäjoen ammattikorkeakoulusta, ja pyysin tämän vuoksi Meng-neitiä antamaan heidän yhteystietonsa, jotta voimme sitten mennä samaa matkaa Shenzheniin heidän kanssaan. On se aina turvallista matkustaa toisten saman kulttuurin edustajien kanssa, ja seinäjokisten kanssa tulee aina toimeen :)

Shenzhenin yliopistossa on kuulemma n. 40 000 opiskelijaa, mikä on kaksinkertainen määrä Turun yliopistoon verrattuna. Turku on kuitenkin opiskelijatiheydeltään huomattavasti suurempi, sillä kun täällä on n. 190 000 asukasta, on Shenzhenissä 12 miljoonaa!

Niin, piti vielä mainita, että onneksi mukanani oli Yibo, sillä Shenzhenin edustajat puhuivat englantia auttavasti, ja informaatiota tulikin kiinan kielellä sitten valtavasti. Jos Yiboa ei olisi ollut, he eivät olisi ehkä intoutuneet kertomaan niin paljon asioita kuin nyt kertoivat. Yibo avasi keskustelun kohokohdat kotimatkalla, jolloin asiat valkenivat paremmin. Ymmärrän kiinaa jonkin verran ja pystyin kysymään ja kertomaan heille yksinkertaisia asioita, mutta tuo konekiväärikiina on kyllä ihan liian suuri pala purtavaksi, ainakin vielä :D Toivottavasti asia paranee Shenzhenissä!

Ajeluttamisen päätteeksi kurvasimme hotellille, jossa Meng antoi minulle sen tärkeimmän: viisumi- ja vaihtodokumentit! Kun ne olivat hyppysissäni, annoin vasta-/tervetuliaislahjaksi pussin, jossa oli viinirypäleitä, mansikoita ja Fazerin sinistä.

Mitäköhän mahtavat tykätä suomalaisesta suklaasta?

Seuraava osa: 10.7.2017 – Apurahani katosivat... johonkin

2 kommenttia:

  1. Eksyin tänne ensimmäistä kertaa tänään, on kyllä melko aistikas blogi, tykkään. En tosiaan tiedä miten eksyin. Itse opiskelen arkkitehdiksi yliopistossa ja suoritan siis tekniikan kandidaatin tutkintoa vielä. Minulla on itsellä lukio alla ja kirjoitinkin M pitkästä matikasta joten tykkäsin matikkapäivityksistä erityisesti haha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mukava kun eksyit, toivottavasti on kiintoisaa luettavaa :D Ja tsemppiä opintoihin!

      Poista