1.7.2018

Shenzheniläisiä kavereita Helsingissä näkemässä


Kirjoitin vaihdossa ollesaani joulukuussa uskomattomista päivistäni, joina olin Qiqiaoland-kauppakeskuksen toimitusjohtajan yhtenä vieraana illallisella.

Hänen alaisensa Jing-neiti laittoi pari kuukautta sitten viestiä ja pyysi suosittelemaan jotain luontoelämyksiä tarjoavaa firmaa heille, koska he haluavat järjestää kiinalaisille lapsille leirikouluja. Etsin netistä eri firmoja ja päädyin ottamaan yhteyttä turkulaiseen Abelita Oy:hyn, joka sitten alkoi viemään asiaa eteenpäin.

Jing-neiti tuli toisen Shenzhenissä tapaamani Qiqiaolandin työntekijän, Feng-rouvan kanssa tällä viikolla Suomeen. Jing-neiti laitteli viestiä, että haluaisi tavata minut samalla kun ovat nyt Suomessa, joten ajelin eilen Helsinkiin katsomaan heitä ja heittämään heidät lentokentälle lopuksi (tämä on todella tärkeä bisnesseikka kiinalaisten kanssa). Vaikka 100 000 ihmistä kerännyt Pride-kulkue oli vielä voimissaan saapuessani Helsinkiin, niin se ei juuri näkynyt rautatieaseman läheisyydessä minkäänlaisena liikenneruuhkana.

Tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun olen yksin ja puhun pelkkää kiinaa vieraiden kanssa; viimeinen kerta oli Shenzhenissä yli puoli vuotta sitten (onko siitä niin kauan!?). Istuskelimme pari tuntia kahvilassa syömässä tapaslajitelmaa ja lipittelemässä lattea ja teetä. Oli kyllä todella mukava nähdä heitä ja sain paljon rohkaisua siihen, että selviän tilanteesta kuin tilanteesta tällä rallikiinallani :D

Ooster-kahvilan tarjoilija kysyi, että miten osaan kiinaa ja kerroin, että kun kolme vuotta on opiskellut suurella tunteen palolla, niin siinä osaa jo jos jonkinmoisia temppuja. Ja sanoin hänelle rohkaisevasti, että kiina on erittäin helppo ja looginen kieli, ja että jos englanti tuntuu jo sen verran helpolta, että osaa käyttää sitä jokapäiväisessä tilanteessa, niin kannattaa ehdottomasti siirtyä uuteen kieleen.

Naiset kertoivat, että ovat varsin tyytyväisiä saamaansa palveluun tuolta matkanjärjestäjältä ja kehuivat suomalaisia siinä, että selvitämme kaikki asiat perin pohjin ja olemme pitkäpinnaisia. Mutta niinhän me olemmekin :)