15.11.2014

Blogin avaus eli asiaa minusta

No niin. Ajattelin siis alkaa pitämään blogia aiheesta, joka saattaa monelle ammattikoululaiselle tulla eteen kun suunnittelee tiedonjanoissaan jatko-opiskelua. Itse olen laborantin tutkinnon vuonna 2007 suorittanut mies (vm. -88), joka ~kuuden vuoden työelämäseikkailun jälkeen päätti hakea yliopistoon. Ensimmäisenä vaihtoehtona oli lääketieteellinen ja toisena kemia. Kemialle pääsin, lääkis jäi ~20 pisteen päähän (minimi 53,25 p., itse sain 33,75 p.).

Laborantin tutkinnosta on ollut jonkin verran hyötyä kemian opiskeluissa, mm. laskurutiini tulee selkärangasta, ja kemialla voi myös hyväksilukea joitain ammattikoulussa suoritettuja kursseja, mutta niistä lisää myöhemmin. Toisaalta lukion käymättömyys on rasite, mikä varmasti ei ole yllätys.

Blogi on siis päiväkirjatyyppinen kertomus yliopistossa "räpiköinnistä" vain ammattikoulun suorittaneen silmin :)

Mutta minusta: olen tavallinen 6-henkisen työläisperheen kasvatti, rahalla ei perheessäni ole koskaan juhlittu. Isällä on ollut vakituinen työpaikka koko ikäni ajan ja äiti on tehnyt pätkätöitä. Isä pääsi nopeasti töihin ammattikoulusta valmistumisensa jälkeen.

Itse olen tehnyt pätkätöitä laboranttina ja terveyskeskusapulaisena, ja kun vakituista työpaikkaa on tällä alalla äärimmäisen vaikeaa saada, niin se oli yksi syy, miksi halusin kouluttautua lisää. Myöskin kunnianhimo ajoi minut yliopistoon, koska onhan kemisti tai lääkäri kiva titteli :)

Yläasteen loppupuolella kaiken angstauksen ja kapinoinnin jälkeen aloin kiinnostua luonnontieteistä ja vetelin matematiikasta pelkkiä kymppejä kokeista. Kemia oli loppuun asti epäkiinnostavaa, niin hullulta kuin se kuulostaakin, ja sainkin siitä päättötodistukseen 7:n, heh!

Laboranttikouluun en edes hakenut yhteishaussa, vaan ykköstoiveena oli lukioon pääseminen. Pääsinkin, mutta en sinne minne kaverit hakivat. Kävin tutustumassa päivän verran lukioon, kunnes ajattelin että tämä ei oo kyllä mun juttu. Isäni oli loistava tuki, kun tein eksistentiaalista itsetutkiskelua (eli parkusin sikiöasennossa sitä, kun en tiennyt mikä musta tulee isona!), ja päätettiin että haen peruutuspaikkoja laboranttilinjalle ammattikouluun. Käytiin opettajan haastattelussa ja sain paikan, vaikka opettaja hieman empi seiskan numeroani kemiasta :)

Mielestäni kuka tahansa pääsee yliopistoon ammattikoulusta, kunhan vain motivaatio ja kiinnostus on tarpeeksi korkealla.

Alla vielä elämänkaareni. Vuodet ovat aloitusvuosia.


2 kommenttia:

  1. Huh. Luin koko blogin kokonaan yhdeltä istumalta uusimmasta vanhimpaan, vaikka pitäis olla jo nukkumassa. Mielenkiintoista ja mukavaa luettavaa, jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kova äijä kun vedit koko blogin läpi! :D Hyvä että kelpaa!

      Poista